Otanko sairaanhoitajan opiskelupaikan vastaan vai en?
Hain syksyn yhteishaussa ammattikorkeakouluun ja osallistuin valintakokeeseen. Viikko sitten sain tiedon, että olen tullut valituksi varasijalta sairaanhoitajakoulutukseen. En tiedä otanko opiskelupaikan vastaan vai en. Tuo sairaanhoitaja ei ollut mulla se ykköstoive mutta opiskelijaksi lähteminen ylipäänsä houkuttelee mua. Olen 27-vuotias ja mulla on kahdeksan vuotta sitten suoritettu ammatillinen perustutkinto, jota vastaavaa työtä teen nyt vakituisessa työpaikassa. Ala ei ole se unelmieni ala ja aloin kolme vuotta sitten haaveilemaan ammattikorkeakouluopinnoista. Tuolloin lähinnä sillä ajatuksella, että nimenomaan se opiskelijaelämä, kaveriporukan löytäminen ja sosiaaliset tapahtumat on se mikä siinä houkuttelee. Olen siitä asti hakenut aina puolen vuoden välein yhteishaussa opiskelupaikkaa ja nyt syksyn haussa ekaa kertaa enkku meni läpi eikä koetta hylätty. On suorastaan ihme, että mulla on nyt mahdollisuus päästä opiskelemaan.
Mietin:
- Tilaisuus päästä opiskelemaan ei välttämättä toistu, joten kannattaisi ottaa paikka vastaan, jos mulla on vähänkin hinku ylipäänsä päästä opiskelijaksi alasti riippumatta, vaikka nimenomaan sairaanhoitaja ei ole mulle se kutsumusammatti (enemmän kiinnostaa terveydenhoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, optikko...)
- sairaanhoitajan tutkinnolla ainakin työllistyisin varmasti ja siitä on luonteva sitten jatkaa (onko?) terveydenhoitajaksi joka mua enemmän kiinnostaa
- haluanko olla nimenomaan sairaanhoitaja? En varsinaisesti ja varsinkin tämä koronatilanne ja sairaanhoitajien jaksaminen työssä ja kaikki kauhujutut siitä mietityttää…
- haluanko sitten olla nykyisessä työpaikassani tai alalla ikuisesti? En, mutta mulle tulisi ikävä työkavereita ja säännöllisiä tuloja, jos nyt lähtisin
- haluanko heittäytyä kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi ja kokea sen maailman kavereiden löytämisineen, opiskelijabileineen ja verkostoitumisineen? Kyllä haluan ja nyt olisi viimeiset hetket, kun olen alle 30 ja perheetön, mutta nyt kun on tämä koronatilanne ja rajoituksia pukkaa niin onko niitä hauskoja opiskelijatapahtumia edes odotettavissa, jos koko opiskeluaika meneekin rajoitusten varjossa?
- Rahatilanne, eli nyt pitäisi pystymetsästä alkaa selvittämään pikavauhdilla millä rahoittaisin opiskeluni, miten niitä tukia haetaan, paljonko rahaa tulisin saamaan... tuo opiskelu on ollut niin ”kaukainen” haave ja nyt kun sitä konkreettisesti tarjotaan, niin koko tilanne onkin absurdi, kun pitäisi oikeasti miettiä niitä käytännön järjestelyjä
- Mitä mun esimieskin sanoisi? Ja luin että opintovapaata tulee hakea 45 päivää ennen opintojen alkua...Mulla ei ole tässä niin paljon aikaa! Jääkö opintovapaa saamatta, kun tieto opiskelupaikasta tuli niin myöhään, etten ehdi hakea vapaata määräajassa?
Kommentit (41)
Olen tehnyt hoitotyötä kohta parikymmentä vuotta enkä kyllä mitenkään käsitä tuota väitettä että sairaanhoitaja olisi vastuussa ihmisten hengestä. Ymmärrän toki että työssä ollaan vastuussa siitä työstä ja virheet joskus voi johtaa myös ihmishengen menetykseen, mutta sama se on monissa muissakin töissä. Rekkakuskin virhe voi johtaa kuolemaan, sähköasentajan virhe samoin jne. Vaikka et olisi edes työssä voi joku virhe johtaa siihen että kuolee itse tai joku toinen kuolee. Ihan samalla tavalla me kaikki olemme vastuussa niin omasta kuin toistemmekin hengestä ja jos olet työssä olet vastuussa niistä asioista joita teet työssäsi.
Vaikutat ikääsi nähden kypsymättömältä ja lapselliselta. Selvästi haet jotain muutosta elämääsi, mutta kirjoituksesi perusteella sanon, että älä ota paikkaa vastaan. Haluan oikeasti motivoituneen työkaverin itselleni. Jollain toisella varasijalle jääneellä voi olla hakukriteerit paremmin kohdallaan. Näitä opiskelijoita on nähty ihan riittävästi harjoittelijoina. Kerrotaan heti kättelyssä että ei voi tulla klo 7 vuoroon, kun pitää viedä lapset hoitoon, viikonloppuja ei voi tehdä, työvuoroja laitetaan oman halun mukaan, eikä ohjaajien vuorojen mukaan, iltavuorojakaan ei haluttaisi jne. Saatetaan sanoa, että olen jo kerran kylvettänyt tai syöttänyt.. Kielitaitokin on joskus niin huonoa, että pistää miettimään, millä kriteereillä kouluun pääsee ja onko opetus englanniksi, kun tuntuu ettei kommunikointi suomeksi mitenkään onnistu. Tämä vain sivuhuomautuksena. Suomenkielentaitoisissa tuon alan väärän valinnan huomaa parhaiten. Perässä pitää vetää, työ ei kiinnosta, mutta sitten pädetään knoppitiedoilla ja ajatellaan että sillä saa hyvät arvioinnit. Paras oli aikuisopiskelija, joka käytti opiskeluaikansa lähinnä antamalla positiivisia palautteita ohjaajille, miten hyvin he kulloisenkin tilan512teen hoiti. Ajatteli varmaan että saa hyvät arvioinnit näin. Mietin vaan kuka oli arvioitavana? Toki ohjaajankin täytyy saada rehellistä palautetta, mutta siinä lipevyydessä ja pokkuroimisessa ei ollut mitään rajaa.
Näinä aikoina opiskelijat bilettää teamsissa.
Todella vaikea suositella sairaanhoitajaksi lähtemistä. Kyseisen ammatin on viime päivinä nähty olevan aivan kynnysmatoille räätälöity ihmisten mielissä jo muutenkin, mutta sitten vielä siihen päälle nuo omat speksisi. Vai mitä sinä ajattelet ammatista, josta et lähtökohtaisesti ajattele olevan unelmasi, mutta jonka lisäksi saat vastuullesi ihmisten henget, työskentelet jatkuvassa kiireessä, koko ajan koet olevasi riittämätön, saat pa$kaa asiakkailta, saat pa$kaa kollegoiltasi, ja jos et luovuta ruumistasi kokeellisille injektioille, saat pa$kaa koko yhteiskunnalta valtiojohtoa myöten. Ai niin ja saat myös pa$kaa palkkaa huonoilla työajoilla. Sairaanhoitaja = yhteiskunnan koekaniini, sylkykuppi ja yleisen halveksunnan kohde.
Vieläkö houkuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt hoitotyötä kohta parikymmentä vuotta enkä kyllä mitenkään käsitä tuota väitettä että sairaanhoitaja olisi vastuussa ihmisten hengestä. Ymmärrän toki että työssä ollaan vastuussa siitä työstä ja virheet joskus voi johtaa myös ihmishengen menetykseen, mutta sama se on monissa muissakin töissä. Rekkakuskin virhe voi johtaa kuolemaan, sähköasentajan virhe samoin jne. Vaikka et olisi edes työssä voi joku virhe johtaa siihen että kuolee itse tai joku toinen kuolee. Ihan samalla tavalla me kaikki olemme vastuussa niin omasta kuin toistemmekin hengestä ja jos olet työssä olet vastuussa niistä asioista joita teet työssäsi.
Juuri näin. Lisäksi potilaan hoidosta on päävastuussa lääkäri. Hoitaja ei päätä tutkimuksista, tee diagnoosia, päätä lääkityksistä eikä muusta hoidosta, vaan tekee kuten lääkäri määrää. Hoitaja on vastuussa siitä, että hän tekee kuten käsketään ja kutsuu tarvittaessa ja ajoissa lääkärin paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt hoitotyötä kohta parikymmentä vuotta enkä kyllä mitenkään käsitä tuota väitettä että sairaanhoitaja olisi vastuussa ihmisten hengestä. Ymmärrän toki että työssä ollaan vastuussa siitä työstä ja virheet joskus voi johtaa myös ihmishengen menetykseen, mutta sama se on monissa muissakin töissä. Rekkakuskin virhe voi johtaa kuolemaan, sähköasentajan virhe samoin jne. Vaikka et olisi edes työssä voi joku virhe johtaa siihen että kuolee itse tai joku toinen kuolee. Ihan samalla tavalla me kaikki olemme vastuussa niin omasta kuin toistemmekin hengestä ja jos olet työssä olet vastuussa niistä asioista joita teet työssäsi.
Juuri näin. Lisäksi potilaan hoidosta on päävastuussa lääkäri. Hoitaja ei päätä tutkimuksista, tee diagnoosia, päätä lääkityksistä eikä muusta hoidosta, vaan tekee kuten lääkäri määrää. Hoitaja on vastuussa siitä, että hän tekee kuten käsketään ja kutsuu tarvittaessa ja ajoissa lääkärin paikalle.
Hoitaja ei ota vastuuta siitä onko lääkäri paikalla, tuleeko tämä paikalle vai onko lääkäriä edes saatavissa paikalle.
Myös lääkäri on vastuussa vain työstään ei siitä että potilailla on joskus sairauksia jotka ennen pitkää johtavat kuolemaan.
30 v hoitoalalla olleena sanon että valitse hyvä ihminen muu ammatti.
Silloin kun aloitin ”uran” työ oli mukavaa ja palkitsevaa.Nykyisin tulee pas…niskaan joka puolelta..Velvotteita kyllä riittää, mutta palkkaa ei tule koskaan lisää lisää, turhia lupauksia vaan ja pakkolakeja.Enään en lähtisi hoitoalalle, onneksi kohta eläke koittaa, sekin on pieni.
Ap tässä. Kiitos kaikista kommenteista, auttoivat miettimään omaa tilannetta ja tulin siihen tulokseen etten ota opiskelupaikkaa vastaan! Haaveilen kyllä opiskelemisesta ja opiskelijuudesta, mutta en sitten kuitenkaan sairaanhoitajuudesta. Jään miettimään mikä olisi mun juttu...
Vierailija kirjoitti:
Miten niin lähes mahdotonta on uuden opiskelupaikan hankkiminen?
Koska noin 80 % paikoista varataan ensikertalaisille. Esim. Koulutuksessa on 40 aloituspaikkaa, joista 32 varataan ensikertalaisille. Jäljelle jäävistä 8 opintopaikasta taistelee kaikki hakijat, myös ensikertalaiset jotka eivät mahtuneet kiintiöön, pääsykokeella tai todistuksella hakijat ja aiemman opintomenestyksen perusteella hakijat. Kaikille on omat pienet kiintiöt esim aiempien opintojen perusteella voidaan ottaa esim 1,2 opiskelijaa eli joko 1 tai 2, riippuen miten he sijoittuvat. Kaikissa opinnoissa ei edes ole tätä mahdollisuutta.
Varmasti oikea päätös, kun ala ei hirveästi kiinnosta. Oletko ollut ammatinvalintapsykologin juttusilla?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikista kommenteista, auttoivat miettimään omaa tilannetta ja tulin siihen tulokseen etten ota opiskelupaikkaa vastaan! Haaveilen kyllä opiskelemisesta ja opiskelijuudesta, mutta en sitten kuitenkaan sairaanhoitajuudesta. Jään miettimään mikä olisi mun juttu...
Mikä sinua kiinnostaa? Mikä sinua ei ainakaan kiinnosta?
Mistä pidät nykyisessä työssäsi? Mistä et? Toista kertaa ei kannata valita väärin.
Haluatko kertoa millä alalla olet nyt?
Monet AMK:t tarjoavat maksuttomia kurkistuskursseja. Voit ilmoittautua niille ja kokeilla opiskelua etukäteen.
Älä ota. Itsekin sain opiskelupaikan sairaanhoitajana. Olisin halunnut lääkikseen, jonne eivät pisteet riittäneet. Kuulemma sairaanhoitajan opinnot ovat varsin kaukana lääkärin opinnoista eli niistä ei olisi ollut hyötyä ja toisekseen olisin vienyt opiskelupaikan joltakulta, joka oikeasti haluaa sairaanhoitajaksi. Enpä siis minäkään ottanut paikkaa vastaan.
Ammatinvalintatesti
Vierailija kirjoitti:
Älä ota. Itsekin sain opiskelupaikan sairaanhoitajana. Olisin halunnut lääkikseen, jonne eivät pisteet riittäneet. Kuulemma sairaanhoitajan opinnot ovat varsin kaukana lääkärin opinnoista eli niistä ei olisi ollut hyötyä ja toisekseen olisin vienyt opiskelupaikan joltakulta, joka oikeasti haluaa sairaanhoitajaksi. Enpä siis minäkään ottanut paikkaa vastaan.
Hoitajalla sekä opinnot että työ on aika kaukana lääkärin työstä. Hoitaja ei ole "pikkulääkäri", eikä hoitajaopinnoista hyväksilueta mitään alakohtaista lääkikseen.
Nyt ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi terkaksi joutuu opiskella lisää? Mitä siellä opinnoissa vielä opiskellaan? Ja täysin tietämättömänä kysyn ja maallikkona, koska ainoat terkat joita olen tavannut ovat olleet neuvolassa tai koulussa ja se on ollut mittaus, punnitus, rokotus.
Itse opiskelin ihan muuta alaa juuri tuon ikäisenä ja se oli paljon hankalampaa kuin työnteko. Työt sai jättää työpaikalle, mutta koulutehtävät stressasivat joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikista kommenteista, auttoivat miettimään omaa tilannetta ja tulin siihen tulokseen etten ota opiskelupaikkaa vastaan! Haaveilen kyllä opiskelemisesta ja opiskelijuudesta, mutta en sitten kuitenkaan sairaanhoitajuudesta. Jään miettimään mikä olisi mun juttu...[/quot
Hyvä valinta.
Sairaanhoitaja ammatti on prkle kokoaikainen työ. Aina pitää olla valmis muutokseen eli muuttamaan työvuoroja, tekemään lisää ym. Palkassa ei näy arvostus. Kolmivuorotyö vie mehut ja olet aina väsynyt ja joudut luopumaan monista lasten juhlista, jouluaatosta, juhannuksesta perheen kanssa. Valitse jokin säännöllisempi ala. Tv ent sh.
Älä ota, ei sairaanhoitajia tarvita enää. Kaikki järkevät ymmärtävät opiskella insinööreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi terkaksi joutuu opiskella lisää? Mitä siellä opinnoissa vielä opiskellaan? Ja täysin tietämättömänä kysyn ja maallikkona, koska ainoat terkat joita olen tavannut ovat olleet neuvolassa tai koulussa ja se on ollut mittaus, punnitus, rokotus.
Itse opiskelin ihan muuta alaa juuri tuon ikäisenä ja se oli paljon hankalampaa kuin työnteko. Työt sai jättää työpaikalle, mutta koulutehtävät stressasivat joka päivä.
Terveydenhoitajan työ on usein itsenäisempää ja siinä keskitytään nimenomaan terveyden edistämiseen. Tutkintoon kuuluu tietenkin myös se sairaanhoitajan osaaminen. Terkkariksi opiskelemaan lähteneen sairaanhoitajan on siis käytävä nimenomaan ne terkkarin erikoistumiset: neuvola ja koulu- ja työterveyshuolto, sekä esimerkiksi perusteellisempi rokotusosaaminen. Perusopinnot ennen syventävää vaihetta on samat kuin sairaanhoitajillakin.
Ei ihan niin mene. Riippuu oppilaitoksesta. Joissain on varattu paljon paikkoja ensikertalaisille ja joissain vähemmän. Toiskertalaisena voi hyvin päästä sisään, että "lähes mahdotonta" on aika dramaattisesti sanottu.