Lue keskustelun säännöt.
Miten 32v "vanhapoika" voisi löytää tyttöystävän?
16.03.2015 |
En tiedä, että onko tämä nyt oikealla keskustelupalstalla, mutta täältä olettaisin saavani asiallisia kommentteja. Olen siis 32v lapseton sinkkumies, jonka seurustelut ovat elämäni aikana jääneet alle kaksi kuukautta kestäneisiin ja yhden käden sormin laskettavissa oleviin tynkäsuhteisiin, ja joihinkin ihan satunnaisiin säätöihin. Eli olen tällainen "vanhapoika", jos nyt nykypäivänä voi tuollaista nimitystä käyttääkään, ja harva se päivä tulee näitä asioita pohdittua, että miksi näin on päässyt käymään, ja mistähän voisin vielä jonkun löytää, vai onko junani jo mennyt? Itse voin sanoa sen verran, että ruma en ole, mutta en mikään supermallikaan. Olen n 187cm pitkä, normaalivartaloinen, salilla käyn sekä uimassa.
Baareista on katseltu, mutta melko turhaan, kun sieltäkään en ole viime aikoina edes yhden illan juttuja mukaani saanut, vaan yksin olen aina saanut baarista poistua. Nettiä on kokeiltu, mutta yhtä turha sekin, kun tuntuu ettei naisia siellä vain kertakaikkiaan kiinnosta, kun viesteihin ei edes vastailla, tai kirjoittaminen loppuu parin viestin jälkeen. Kaveripiirikin on nykyisin niin suppea, että sieltä kautta löytymisen mahdollisuus, on melkeinpä nolla. Oikeastaan viimeisimpänä oljenkortena olen pitänyt näitä facebookin sinkkuyhteisöjä, joissa olen itsekin useammassakin niissä. Välillä sielläkin tuntuu olevan vähän sama meininki kuin nettideiteilläkin, vaikka sielläkin aina jotkut toisensa löytävät, ja ihmettelenkin joskus, että kun itsellä ei ole sielläkään vielä tärpännyt, vaikka lähestymisyrityksiä olen sielläkin tehnyt. Mutta kuitenkin pidän näitä sinkkuyhteisöjä viimeisimpänä toivona, kun siellä voisi tavata sellaisia aidonpia ja tavallisempiakin naisia.
En tiedä, että onko se tämä ylitarjonta miehistä yksi syy tilanteeseeni, vai johtuisiko se osittain ainakin sairastamastani lievästä aspergerista, joka voi aiheuttaa kömpelyyttä uusiin ihmisiin tutustumisessa, ja olen sen kyllä huomannut itsessänikin. Joskus vain tuntuu niinkin, että minussa taitaa olla joku luotaantyöntävä ominaisuus, miksen suhteeseen kelpaa, tai kelpaan vain kaverimieheksi. Sitten tuntuu myös niinkin, että suurin osa naisista ovat varattuja, ja useammat vapaana olevat haluavat syystä tai toisesta vapaana pysyäkin, tai ovat vain toivottoman nirsoja. Itse olen vielä sellaisen ei-niin-perinteisen parisuhdemallin kannalla, eli en ehkä halua lapsia koskaan, kun en tunne olevani isätyyppiä, mutta olishan se tyttöystävä kuitenkin kiva. En ole hakemassa mitään missityyppiä, vaan ihan tavallista suomalaista naista, ja mielellään itseni tasoista.
Miten siis saisin pisteen ikisinkkuudelleni, tai edes jonkinlaista sutinaa? En haluaisi enään rasittaa ketään ikisinkkuudestani valittamalla, ja ensi kesäkin jo vähän pelottaa, että kuinka taas olen masentunut kun monet ovat kumppaneidensa kanssa ulkona silloin, ja minä yksin, tai jos näen kesällä vähäpukeisia naisia esim aurinkoa ottamassa, niin tulee monesti paha olo kun näkee sellaista mitä ei saa.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 13:16"]Olen itse jo 37 ja taas samassa tilanteessa. Tyttöystävä jätti juuri alle puolen vuoden jälkeen. Ja itse olen ujo, vaikka en yhtään näytä siltä. Niin varaudun jo siihen, että "kuiva" kausi voi jatkua taas todella pitkään. Pari kertaa vuodessa tarttuu joku matkaan baarista, mutta ei se ole sama asia.
Komeakaan en ole, niin homma ei voi hoitua ihan issekseen, että joku nainen pokaisi minut.
[/quote]
Eli mitään neuvoja en pysty antamaan, valitettavasti. Ja sillä etten ole komea, tarkoitin naamaa. Muuten olen 188cm, 85kg liikunnallinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet 32 etkä ole hakemisesta huolimatta löytänyt ketään vierellesi, olet LUUSERI. Näin ajattelee n. 90 % suomalaisista naisista mutta kukaan ei kehtaa pahoittaa mieltäsi. Keskity onanointiin, olet jo hävinnyt rakkauden pelin.
Yläasteen edessä päivystys auton kanssa. Välillä vingutat (auton) kumia, ja karvanopat ovat must. Jos ei noilla irtoa niin peeveli.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 13:18"]
Jos olet 32 etkä ole hakemisesta huolimatta löytänyt ketään vierellesi, olet LUUSERI. Näin ajattelee n. 90 % suomalaisista naisista mutta kukaan ei kehtaa pahoittaa mieltäsi. Keskity onanointiin, olet jo hävinnyt rakkauden pelin.
[/quote]
Heti on jotkut peräkammarinpojat ja itelleen valehtelevat naiset peukuttanu alaspäin. Totuus ei pala tulessakaan, sad but true.
Hae Ensitreffit alttarilla -ohjelman 2. tuotantokaudelle. Haku on juuri nyt käynnissä. Sieltä katsovat löytyykö sulle match ja ottavat yhteyttä, jos pääsit jatkoon. Ei tässä ole mitään menetettävää, joten kokeile onneasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32v. nainen ja tällä hetkellä sinkku. Ainoa asia mikä tekstissäsi minua häiritsi oli tämä kohta: "...jos näen kesällä vähäpukeisia naisia esim aurinkoa ottamassa, niin tulee monesti paha olo kun näkee sellaista mitä ei saa."
en tiedä, mutta ainakin sellainen "haluan löytää tyttöystävän, rupeatko tyttöystäväkseni" -asenne on luotaantyöntävä. nainen haluaa että mies on kiinnostunut juuri hänestä, eikä vain yleisesti saamaan tyttöystävän.
en tiedä mitään aspergerista, joten en osaa sanoa miten se vaikuttaa tähän asiaan. mutta yleisesti ottaen samanlaisten ihmisten on helppo ymmärtää toisiaan. joten ehkä sun kannattaisi hakeutua jonnekin asperger-ihmisten yhteisöön, netin kautta tai livenä? siellähän voi olla, siis VOI OLLA, ei välttämättä ole, joku kiva nainen. jos ei ole kivoja naisia, varmasti saat ainakin uusia tuttuja. ja sekin parantaa elämänlaatua.
nettikirjoittelusta olen itse tykännyt, koska siinä oppii aina välillä jotain ihmisistä, vaikkei välttämättä löytäisi parisuhdetta. siis oppii ihmisistä, muiden ongelmista ja heikkouksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ja sit tämmönen juttu, joka voi helpottaa oloa vähän: mene nettiin lukemaan jotakin palstaa, jossa ihmiset keskustelee parisuhteista. kun huomaa, millaista takkuamista monen parisuhteet oikeasti on, niin huomaa, että on siinä sinkkuudessa kuitenkin hyvätkin puolensa. mutta joo, parisuhteessa on hyvätkin puolensa, joten nekin haluaa päästä kokemaan. mutta pointti on, ettei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista, oli sitten parisuhteessa tai ei.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 02:02"]
...Olen siis 32v lapseton sinkkumies, jonka seurustelut ovat elämäni aikana jääneet alle kaksi kuukautta kestäneisiin ja yhden käden sormin laskettavissa oleviin tynkäsuhteisiin, ja joihinkin ihan satunnaisiin säätöihin. Eli olen tällainen "vanhapoika", jos nyt nykypäivänä voi tuollaista nimitystä käyttääkään...
[/quote]
Sinun tilanteessasi ei voi käyttää. Olet kuitenkin onnellisessa tilanteessa, sillä sinulla on valmiit vastaukset naisten kysymyksiin seurusteluista ja seksisuhteista. Oikea, aito vanhapoika joutuisi ko. asioista tiedusteltaessa valehtelemaan silmät päästään ja luikkimaan lopulta nöyryytettynä karkuun, jos jotenkin onnistuu itsensä naisen makuuhuoneeseen keplottelemaan.
Toki yli kolmekymppisillä harvoin on helppoa pariutumismarkkinoilla: kaverit ovat vakiutuneet, omat piirit rajatut ja arkielämä uusien ihmiskontaktien osalta melkoisen köyhää. Pitäisi irtautua siitä arjen oravanpyörästä ja jättää edes hetkeksi ne tutut ympyrät ja käyttäytymismallit taakseen. PItäisi elää vailla huolta huomisesta ja muiden ihmisten ajatuksista. Lakata pelkäämästä epäonnistumista, ottaa jokainen vastoinkäyminen opettavana elämänkokemuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Every man is where he is by the law of his being; the thoughts which he has built into his character have brought him there, and in the arrangement of his life there is no element of chance, but all is the result of a law which cannot err.
Men are anxious to improve their circumstances, but are unwilling to improve themselves, they therefore remain bound.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A man is literally what he thinks, his character being the complete sum of all his thoughts.
As the physically weak man can make himself strong by careful and patient training, so the man of weak thoughts, can make them strong by exercising himself in right thinking.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettamalla termin "vanhapoika" käyttämisen.
Kirjoita Iskuritreffeille "32 v miespuolinen neitsyt kaipaa hellää opettajaa ihanasta naisesta."
Kyllä se on ap todennäköisesti nimenomaan se asperger sinun tapauksessasi. En tiedä, miten määrittelet lievän, mutta saatat vaikuttaa tavallisen naisen mielestä hyvinkin oudolta hiihtäjältä. Tai sellaiselta, joka on kiva, mutta jota ei oikein voi esitellä kavereille ja suvulle, kun tietää sinun käyttäytyvän oudosti sellaisessa tilanteessa.
Meillä oli yksi asperger--tapaus samalla työpaikalla. Oli kai sitten lievä, koska oli jopa yliopistoon päässyt, mutta sössi kaikki työpaikallakin tapahtuvat normaalit ihmisten väliset kontaktit tyystin, joko vältteli katsetta huomiota herättävästi tai sitten tuijotti kiinteästi ihmisiä suurin silmin, ei osannut sanoa "heippa", häiriintyi tuuletuslaitteista, tarttui omituisiin pikkuseikkoihin jne.
Millainen koulutuksesi, työtilanteesi ja yleissivistyksesi on?
Vanhapoika väärä ilmaisu, käytä peräkammarinpoika-nimitystä mieluummin.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 02:02"]En tiedä, että onko tämä nyt oikealla keskustelupalstalla, mutta täältä olettaisin saavani asiallisia kommentteja. Olen siis 32v lapseton sinkkumies, jonka seurustelut ovat elämäni aikana jääneet alle kaksi kuukautta kestäneisiin ja yhden käden sormin laskettavissa oleviin tynkäsuhteisiin, ja joihinkin ihan satunnaisiin säätöihin. Eli olen tällainen "vanhapoika", jos nyt nykypäivänä voi tuollaista nimitystä käyttääkään, ja harva se päivä tulee näitä asioita pohdittua, että miksi näin on päässyt käymään, ja mistähän voisin vielä jonkun löytää, vai onko junani jo mennyt? Itse voin sanoa sen verran, että ruma en ole, mutta en mikään supermallikaan. Olen n 187cm pitkä, normaalivartaloinen, salilla käyn sekä uimassa.
Baareista on katseltu, mutta melko turhaan, kun sieltäkään en ole viime aikoina edes yhden illan juttuja mukaani saanut, vaan yksin olen aina saanut baarista poistua. Nettiä on kokeiltu, mutta yhtä turha sekin, kun tuntuu ettei naisia siellä vain kertakaikkiaan kiinnosta, kun viesteihin ei edes vastailla, tai kirjoittaminen loppuu parin viestin jälkeen. Kaveripiirikin on nykyisin niin suppea, että sieltä kautta löytymisen mahdollisuus, on melkeinpä nolla. Oikeastaan viimeisimpänä oljenkortena olen pitänyt näitä facebookin sinkkuyhteisöjä, joissa olen itsekin useammassakin niissä. Välillä sielläkin tuntuu olevan vähän sama meininki kuin nettideiteilläkin, vaikka sielläkin aina jotkut toisensa löytävät, ja ihmettelenkin joskus, että kun itsellä ei ole sielläkään vielä tärpännyt, vaikka lähestymisyrityksiä olen sielläkin tehnyt. Mutta kuitenkin pidän näitä sinkkuyhteisöjä viimeisimpänä toivona, kun siellä voisi tavata sellaisia aidonpia ja tavallisempiakin naisia.
En tiedä, että onko se tämä ylitarjonta miehistä yksi syy tilanteeseeni, vai johtuisiko se osittain ainakin sairastamastani lievästä aspergerista, joka voi aiheuttaa kömpelyyttä uusiin ihmisiin tutustumisessa, ja olen sen kyllä huomannut itsessänikin. Joskus vain tuntuu niinkin, että minussa taitaa olla joku luotaantyöntävä ominaisuus, miksen suhteeseen kelpaa, tai kelpaan vain kaverimieheksi. Sitten tuntuu myös niinkin, että suurin osa naisista ovat varattuja, ja useammat vapaana olevat haluavat syystä tai toisesta vapaana pysyäkin, tai ovat vain toivottoman nirsoja. Itse olen vielä sellaisen ei-niin-perinteisen parisuhdemallin kannalla, eli en ehkä halua lapsia koskaan, kun en tunne olevani isätyyppiä, mutta olishan se tyttöystävä kuitenkin kiva. En ole hakemassa mitään missityyppiä, vaan ihan tavallista suomalaista naista, ja mielellään itseni tasoista.
Miten siis saisin pisteen ikisinkkuudelleni, tai edes jonkinlaista sutinaa? En haluaisi enään rasittaa ketään ikisinkkuudestani valittamalla, ja ensi kesäkin jo vähän pelottaa, että kuinka taas olen masentunut kun monet ovat kumppaneidensa kanssa ulkona silloin, ja minä yksin, tai jos näen kesällä vähäpukeisia naisia esim aurinkoa ottamassa, niin tulee monesti paha olo kun näkee sellaista mitä ei saa.
[/quote]
No valaistaanpa pojua.
1. Naisen, naisien syyllistäminen omasta tilanteesta. "Minä olisin niin hieno , mutta kun naiset ei ymmärrä ja on nirppanokkia"
Tuskin yhtäkään aikuista ihmistä kiinostaa parisuhde ihmisen kanssa joka syyttelee muita ogelmistaan.
2. Laasaset on luettu ja sisäistetty. Minun kohdallani totaalisen turn off. Rohkenen väitää että (jos älykästä naista haluat) on lähes kaikille muillekin.
3. Itsetunnon ja itsetuntemuksen puute. Näitä et saa muilta ihmisiltä, hommaa ne kuntoon niin katsellaan. Vinkki: Laasanen ei auta.
Kukaan aikuinen ei ala jonkun reppanan kanssa, ainakaan jos on järjissään.
4. Asperger.
5. Masennus ja kademieli muiden onnesta. Ei ole tervettä.
6. Et halua lapsia etkä perinteistä parisuhdetta . Nuoret naiset usein haluaa molemmat ja niin myös me ikäisesi. Tuolla asenteella viestität vain sitoutumiskammoa ja kypsymättömyyttä. Haluat siis vain pillua ja esiteltävää.
Kummallista ettei ketään ole pitemmän päälle innostanut.
Olen itse jo 37 ja taas samassa tilanteessa. Tyttöystävä jätti juuri alle puolen vuoden jälkeen. Ja itse olen ujo, vaikka en yhtään näytä siltä. Niin varaudun jo siihen, että "kuiva" kausi voi jatkua taas todella pitkään. Pari kertaa vuodessa tarttuu joku matkaan baarista, mutta ei se ole sama asia.
Komeakaan en ole, niin homma ei voi hoitua ihan issekseen, että joku nainen pokaisi minut.