mulla on bibolaarihäiriö - kysyttävää?

Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?

Minkä verran käytät alkoholia?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:11"]Minkä verran käytät alkoholia?
[/quote]

Välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Näin siis toivoisin, että puolisoni tekisi näin, mutta hän on liian kiltti, eikä tajua, että mun kanssa pitäis olla lujempi. Ja sanoa suoraa.

Mun ystävä on eläkkeellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Sen tietää kaikki kaverit ja kaverin kaverit. Hän on itse tosi sinut sairauden kanssa ja kaikki muutkin ympärillä osaa suhtautua siihen kuten järkevät aikuiset suhtautuvat.

Vaikuttaako alkoholi miten? Asia kuitenkin tuttu...pojan äidillä sama sairaus ja viina ei sovi yhtään. Lääkkeet jää ottamatta ja siitä meno vaan kasvaa, millään ei ole mitään väliä. Sitten kun paluu arkeen koittaa, niin ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:16"]Mun ystävä on eläkkeellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Sen tietää kaikki kaverit ja kaverin kaverit. Hän on itse tosi sinut sairauden kanssa ja kaikki muutkin ympärillä osaa suhtautua siihen kuten järkevät aikuiset suhtautuvat.
[/quote]

Mun serkku on kanssa. Tätä on meillä suvussa jonkin verran. Kiva kuulla, että fiksusti suhtautuvia on.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:17"]Vaikuttaako alkoholi miten? Asia kuitenkin tuttu...pojan äidillä sama sairaus ja viina ei sovi yhtään. Lääkkeet jää ottamatta ja siitä meno vaan kasvaa, millään ei ole mitään väliä. Sitten kun paluu arkeen koittaa, niin ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
[/quote]

Mä syön tunnollisesti lääkkeeni kuten kirjoitin. Viina ei musta sovi kenellekään. Juon viiniä usein perjantaisin. En juokse yökaudet missään. Oon enemmän kotihiiri. T. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]

Joku oireidenhallintaryhmä voisi auttaa tai päiväsairaala. Jotkut käy mt-toimistossa piikitettävänä parin viikon välein, kun hoitotasaoaino on huono (skitsofreenikoissa on näitä). Itse olen 100% sitoutunut lääkitykseen, kun koen siitä olevan apua. Mulla on oikeasti hyvä ja normaali olo lääkkeillä.

Ainakin hänen pitäisi keskustella lääkärin kanssa josko joku muu lääkitys toimisi paremmin?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]

Joku oireidenhallintaryhmä voisi auttaa tai päiväsairaala. Jotkut käy mt-toimistossa piikitettävänä parin viikon välein, kun hoitotasaoaino on huono (skitsofreenikoissa on näitä). Itse olen 100% sitoutunut lääkitykseen, kun koen siitä olevan apua. Mulla on oikeasti hyvä ja normaali olo lääkkeillä.

Ainakin hänen pitäisi keskustella lääkärin kanssa josko joku muu lääkitys toimisi paremmin?
[/quote]

Unohtu sanoa, että lääkäri voi määrätä labrat jos on tietoa tai epäily, ettei lääkkeitä syödä ;-). Verestä pitoisuudet kyllä selvii... Jos on sekaisin ja lääkepitoisuus nolla niin kyllä sun kaveri lentää äkkiä m1 lähetteellä osastolle ;-).

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:17"]Vaikuttaako alkoholi miten? Asia kuitenkin tuttu...pojan äidillä sama sairaus ja viina ei sovi yhtään. Lääkkeet jää ottamatta ja siitä meno vaan kasvaa, millään ei ole mitään väliä. Sitten kun paluu arkeen koittaa, niin ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
[/quote]

Mä syön tunnollisesti lääkkeeni kuten kirjoitin. Viina ei musta sovi kenellekään. Juon viiniä usein perjantaisin. En juokse yökaudet missään. Oon enemmän kotihiiri. T. Ap
[/quote]

Tiedän ihan täysraittiitakin pari, et tosiaankaan kaikki kaksuuntaset ei tosiaankaan välttämättä juo.

Paljonko sairauden hoito on mielestäsi "itsestä kiinni"? Meinaan kun täällä vedotaan joka asiassa sairauteen, mutta ei kuitenkaan oteta lääkkeitä, kun elämä sitten niin tylsää. Entä vaikuttaako lääkityksesi mitenkään seksiin, esim. orgasmin saantiin?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]

Joku oireidenhallintaryhmä voisi auttaa tai päiväsairaala. Jotkut käy mt-toimistossa piikitettävänä parin viikon välein, kun hoitotasaoaino on huono (skitsofreenikoissa on näitä). Itse olen 100% sitoutunut lääkitykseen, kun koen siitä olevan apua. Mulla on oikeasti hyvä ja normaali olo lääkkeillä.

Ainakin hänen pitäisi keskustella lääkärin kanssa josko joku muu lääkitys toimisi paremmin?
[/quote]

Unohtu sanoa, että lääkäri voi määrätä labrat jos on tietoa tai epäily, ettei lääkkeitä syödä ;-). Verestä pitoisuudet kyllä selvii... Jos on sekaisin ja lääkepitoisuus nolla niin kyllä sun kaveri lentää äkkiä m1 lähetteellä osastolle ;-).
[/quote]
Niin. Täähän on oikea tapa toimia.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:08"]Ohjeet bipon läheiselle/puolisolle?
[/quote]

Älä ymmärrä :-). Siis ymmärrä tiettyyn pisteeseen, mutta ole suora ja tuomitse typeryydet jos sellaisia esiintyy vaikkapa rahankäytössä. Älä turhaa säästele toisen tunteita vaan asetu poikkiteloin. Hypin jälkeen masennuksessa puoliso saattaa kyllä itsekin tajuta... Jolloin on ehkä ihan reilua olla lyömättä lyötyä.
[/quote]

Miten saisi hoitoa saavan ystävän sitoutumaan lääkitykseen? Hän ei syö lääkkeitä säännöllisesti ja on todella rasittava; jopa pelottavan aggressiivinen (väkivaltainen kumppaniaan kohtaan), pommittaa puheluilla, tekstareilla jne. Ennen vastaanottokäyntejä rauhottaa itsensä bentsoilla ja uskottelee hoitaville tahoille mm. syövänsä ketiapiinia, jota ei syö oikeasti. Hän on jatkuvasti sekamuotoisessa jaksossa. Jos yritän rajata hänen käytöstään, hänestä tulee entistä aggressiivisempi.
[/quote]
100% varmuudella hänellä on kaksisuuntainen kun lääkäri on sen ihan itse todennut kaikessa viisaudessaan. Ja parempi olla tai tulee virtsasta tai piikistä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:35"]Paljonko sairauden hoito on mielestäsi "itsestä kiinni"? Meinaan kun täällä vedotaan joka asiassa sairauteen, mutta ei kuitenkaan oteta lääkkeitä, kun elämä sitten niin tylsää. Entä vaikuttaako lääkityksesi mitenkään seksiin, esim. orgasmin saantiin?
[/quote]

Hoitoon on hyvä sitoutua ja sairaus tulee jotenkin pyrkiä hyväksymään. Mun psykiatri luottaa mun omaan kykyyn annostella lääkkeet. Infoan häntä aina jos teen muutoksia. Usein nostan ja jossain vaiheessa lasken taas. Se on tietty täysin et juttu, kun jättää kokonaan lääkkeet pois. Tätä tekee erityisesti nuoret. Mun sh sanoi, että hänellä on paljon nuoria asiakkaita, jotka ei sitoudu. Ikälysymys varmaan? Mä olen itse hakenut apua, eikä mulla ole mitään haittavaikutuksia lääkkeistä. Mun mies on alusta asti ollut mukana ns. hoitokokouksissa ja se on tärkeetä, ihan mun oman oikeusturvan kannalta. Hän on läsnä ja se tuo turvaa mulle jos huomaa, ettei mua kuulla, hän tarvittaessa myötäilee. Ilman tukea ja läheisiä ei kukaan voi hyvin. Oli sitten diagnoosi tai ei.

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:35"]Paljonko sairauden hoito on mielestäsi "itsestä kiinni"? Meinaan kun täällä vedotaan joka asiassa sairauteen, mutta ei kuitenkaan oteta lääkkeitä, kun elämä sitten niin tylsää. Entä vaikuttaako lääkityksesi mitenkään seksiin, esim. orgasmin saantiin?
[/quote]

Hoitoon on hyvä sitoutua ja sairaus tulee jotenkin pyrkiä hyväksymään. Mun psykiatri luottaa mun omaan kykyyn annostella lääkkeet. Infoan häntä aina jos teen muutoksia. Usein nostan ja jossain vaiheessa lasken taas. Se on tietty täysin et juttu, kun jättää kokonaan lääkkeet pois. Tätä tekee erityisesti nuoret. Mun sh sanoi, että hänellä on paljon nuoria asiakkaita, jotka ei sitoudu. Ikälysymys varmaan? Mä olen itse hakenut apua, eikä mulla ole mitään haittavaikutuksia lääkkeistä. Mun mies on alusta asti ollut mukana ns. hoitokokouksissa ja se on tärkeetä, ihan mun oman oikeusturvan kannalta. Hän on läsnä ja se tuo turvaa mulle jos huomaa, ettei mua kuulla, hän tarvittaessa myötäilee. Ilman tukea ja läheisiä ei kukaan voi hyvin. Oli sitten diagnoosi tai ei.

Ap
[/quote]
Oletko miettinyt sellaista että väärän diagnoosin saatuaan ei kannata syödä siihen sairauteen lääkkeitä?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:35"]Paljonko sairauden hoito on mielestäsi "itsestä kiinni"? Meinaan kun täällä vedotaan joka asiassa sairauteen, mutta ei kuitenkaan oteta lääkkeitä, kun elämä sitten niin tylsää. Entä vaikuttaako lääkityksesi mitenkään seksiin, esim. orgasmin saantiin?
[/quote]

Hoitoon on hyvä sitoutua ja sairaus tulee jotenkin pyrkiä hyväksymään. Mun psykiatri luottaa mun omaan kykyyn annostella lääkkeet. Infoan häntä aina jos teen muutoksia. Usein nostan ja jossain vaiheessa lasken taas. Se on tietty täysin et juttu, kun jättää kokonaan lääkkeet pois. Tätä tekee erityisesti nuoret. Mun sh sanoi, että hänellä on paljon nuoria asiakkaita, jotka ei sitoudu. Ikälysymys varmaan? Mä olen itse hakenut apua, eikä mulla ole mitään haittavaikutuksia lääkkeistä. Mun mies on alusta asti ollut mukana ns. hoitokokouksissa ja se on tärkeetä, ihan mun oman oikeusturvan kannalta. Hän on läsnä ja se tuo turvaa mulle jos huomaa, ettei mua kuulla, hän tarvittaessa myötäilee. Ilman tukea ja läheisiä ei kukaan voi hyvin. Oli sitten diagnoosi tai ei.

Ap
[/quote]
Oletko miettinyt sellaista että väärän diagnoosin saatuaan ei kannata syödä siihen sairauteen lääkkeitä?
[/quote]

En ole miettinyt. Tai no... mulle kirjoitettiin ssri lääkkeitä masennukseen, ennen tätä diagnoosia. Diagnoosi silloin oli masennut, mutta hypomaniahan siitä tuli. Eli tietysti lääkitys vaihdettiin. Mikä kyllä merkitsi sitä, että keskustelin asiasta psykiatrin kanssa. Mielialalääkkeen määräsi tk-lääkäri.

Kyllä diagnoosi on oikea,mutta aina tuntuu olevan väärät lääkkeet. Ja ei ole väliä jos lääkkeet "unohtuu" ottaa, koska menee viikko että lääke poistuu elimistöstä. Itse taas näen asian niin, että voi kestää viikon ettei lääkkeistä näy merkkiäkään veressä, mutta luulisi että taso on laskenut jo päivän jälkeen.