Onko teillä älyköt se vika että että pysy omien ajatusten perässä?

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:20"]

Jos ei itse pysty analysoimaan omia ajatuksiaan niin tuskin on älykkö...

[/quote] Sanoin että en pysy niiden perässä välillä, kun menee niin nopeasti. Hitaammalla pystyn hyvinkin analysoimaan. Lisäksi näen joitakin asioita ihmisen sosiaalisissa suhteissa, jotenkin vaan havaitsen ne, mutten pysty sanottamaan edes mielessäni. Toki silloin tällöin voin, tämän ajattelen johtuvan huonosta verbaalisesta lahjakkuudesta.

ap

[/quote]

Tarkoitin tällä siis sitä, että jos sinulla on jokin ajatusketju ja tulet johonkin lopputulokseen/oivallukseen, siitä on yleensä mahdollista päätellä taaksepäin / muistella, miten tuo ajatusketju meni. Jos vain teet jotakin päätelmiä ja tulet lopputulokseen x mutta et muista/ymmärrä miten tuohon lopputulokseen tulit, on vaikea uskoa että se päättelyketjukaan on kovin pitävä ollut.

Ei. Olen sillä tavalla älykäs, että minulla on hyvä muisti, pystyn yhdistelemään eri asioita ym. Ongelmani on se, kun kehitän jostakin asiasta itselleni pakkomielteen ja mienaan hukkua omiin ajatuksiini.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:20"]

Jos ei itse pysty analysoimaan omia ajatuksiaan niin tuskin on älykkö...

[/quote] Sanoin että en pysy niiden perässä välillä, kun menee niin nopeasti. Hitaammalla pystyn hyvinkin analysoimaan. Lisäksi näen joitakin asioita ihmisen sosiaalisissa suhteissa, jotenkin vaan havaitsen ne, mutten pysty sanottamaan edes mielessäni. Toki silloin tällöin voin, tämän ajattelen johtuvan huonosta verbaalisesta lahjakkuudesta.

ap

[/quote]

Tarkoitin tällä siis sitä, että jos sinulla on jokin ajatusketju ja tulet johonkin lopputulokseen/oivallukseen, siitä on yleensä mahdollista päätellä taaksepäin / muistella, miten tuo ajatusketju meni. Jos vain teet jotakin päätelmiä ja tulet lopputulokseen x mutta et muista/ymmärrä miten tuohon lopputulokseen tulit, on vaikea uskoa että se päättelyketjukaan on kovin pitävä ollut.

[/quote]

Minulla on juuri näin. Käsittääkseni tämä on intuitiiviselle ajattelijalle hyvin tyypillistä. Jotenkin en prosessoi asioita sanallistavan mielen ja järjen tasolla, vaan jossain syvemmällä, intuitiivisella tasolla, ilman sanoja ja ajatuksia. Se prosessi pyörii tietoisen mielen alapuolella, ja sieltä sitten putkahtaa tietoiseen mieleen kristallisoitunut lopputulos. Mutta ei minulla ole hajuakaan siitä, miten olen päätynyt tulokseeni. Pystyn kyllä tarvittaessa yleensä työllä ja vaivalla etsimään perustelut ratkaisulleni jos tarvitsee, mutta usein en halua. Töissäkin minuun luotetaan niin paljon ja pidetään "guruna", ettei minulta kauheasti kysellä perusteluja. Ja itse luotan intuitioihini hyvien kokemusten perusteella niin paljon, etten tarvitse itsellenikään perusteluja järjen tasolla.

Minulla tuo toimii hyvin myös esim. älykkyystestien tehtävissä tuo intuitiivinen päättely, ja minulla on melko huippupisteet sellaisesta testistä, joka tehtiin työpaikan haun yhteydessä. Esim. lukujonojen jatkamista en joudu miettimään älyllisesti, vaan katselen sitä sarjaa, koen sen jotenkin musiikkina ja valitsen intuitiivisesti harmonisen "sävelen" jatkamaan sarjaa.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:42"]Ei. Olen sillä tavalla älykäs, että minulla on hyvä muisti, pystyn yhdistelemään eri asioita ym. Ongelmani on se, kun kehitän jostakin asiasta itselleni pakkomielteen ja mienaan hukkua omiin ajatuksiini.
[/quote] Samma här. T. Addi

No tuo ongelma mulla ainakin on ,että en saa puettua sanoiksi. Mutta kehittelen usein älykkäitä ajatuskulkuja.Monet ehkä ajattelevat että olen tollo, koska en ole hyvä puhumaan ja sekoilen sanoissa. Tämä on turhauttavaa joskus.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:12"]Mulla on adhd, ja se aiheuttaa tuollaista ajatuksenjuoksua ettei mistään ehdi saada kiinni. Tutkitusti olen erittäin älykäs, mutta mitään todellista arvoahan sillä älyllä ei ole jollei sitä pysty käyttämään jotenkin järkevästi. Hukkaan meni siis minun kohdallani älynlahjat, ne olisi kannattanut antaa jollekin muulle.
[/quote] Mutta ajattele miten evoluutio on osoittanut että addit lisääntyvät kuin kanit. Meillä on jokin syvempi tarkoitus tässä maailmassa. Jos ei muuta, niin ainakin osaamme provosoida taviksia. ;)

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:31"]

Kuulostaa manialta ja tuntemuksista, että olisi oivaltamassa jotain suurta. Kuitenkaan jos ajatusten ja ideoiden virtaa ei pysty realisoimaan kielelliseen muotoon (tai matemaattiseen kaavaan tms.) niin niillä tuntemuksilla ja ideoilla ei ole mitään arvoa. Mulla oli nuorempana, teini-iästä ehkä 20-vuotiaaksi asti tunteita, että olisin suuren oivalluksen äärellä, kunhan vain saisin puristettua sen itsestäni ulos, mut kyseessä oli aivojen kehittyminen ja nuoruuteen kuuluva omnipotenssi. Nyt näin nelikymppisenä ymmärrän olevani älykkyydeltäni ja ongelmanratkaisukyvyltäni (en tarkoita henkisiä ongelmia) keskitasoa. Vahvuutenani on idearikkaus ja laajojen kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohtien kanssa olen heikompi. Kannattaa oppia tiedostamaan ovat vahvuudet, käyttää niitä hyödykseen ja samalla yrittää vahvistaa heikompia osaamisalueita.

[/quote]

Rehellisesti, en ajattele keksiväni mitään kummepaa suurta, mutta ajattelen että minun olisi ehkä helpompi prosessoida numeroilla. Jostakin syystä kumma kyllä saan numeroiksi suurimmaksi osaksi vitosia (1-5 arvostelulla) yliopistossa yhteiskuntatieteissä. Esim. joidenkin esseiden kirjoittaminen on välillä ihan tuskaa. Jos satun tajuamaan ajatukseni (eli pysyn perässä, mutta se ajattelu käy todella nopeasti), niin en meinaa saada niitä millään kirjoitettua. :(

Saatika, jos pitää joskus englanniksi kirjoittaa - kamalaa! Varmaan olisi pitänyt joksikin koodariksi opiskella, olisi paljon helpompaa.

ap

[/quote]

Koodari on kyllä hyvä ammatti kaltaisillemme. Olen tähän ketjuun kirjoittanut nro 12 ja olen juuri koodari / ohjelmistosuunnittelija. Voin vaan antaa ratkaisujen virrata koodiksi eikä minun tarvitse sitä kellekään perustella miksi ja miten. Saan vaan itsekin ihmetellä että tulipa taas hienoja ja tehokkaita ratkaisuja, vaikken itsekään ymmärrä miten olen jotain niin hienoa onnistunut tekemään ;) 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 08:10"]

Mulla siis prosessori toimii niin nopeasti, etten itsekään pysy mukana. Lisäksi kun en ole verbaalisesti lahjakas, en saa kirjoitettua asioita (jopa joskus tulleita hyviä ja selkeitä ajatuksia) myöskään paperille.

ARGH!

[/quote]

Pysäytän ajatuksenjuoksun, mietin että mitä tässä nyt oli ja kirjoitan muistiin. Ajatusten kirjoittamista voi opetella. Nuorempana tuntui enemmän tuolta ettei osaa.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:20"]

Jos ei itse pysty analysoimaan omia ajatuksiaan niin tuskin on älykkö...

[/quote] Sanoin että en pysy niiden perässä välillä, kun menee niin nopeasti. Hitaammalla pystyn hyvinkin analysoimaan. Lisäksi näen joitakin asioita ihmisen sosiaalisissa suhteissa, jotenkin vaan havaitsen ne, mutten pysty sanottamaan edes mielessäni. Toki silloin tällöin voin, tämän ajattelen johtuvan huonosta verbaalisesta lahjakkuudesta.

ap

[/quote]

Tarkoitin tällä siis sitä, että jos sinulla on jokin ajatusketju ja tulet johonkin lopputulokseen/oivallukseen, siitä on yleensä mahdollista päätellä taaksepäin / muistella, miten tuo ajatusketju meni. Jos vain teet jotakin päätelmiä ja tulet lopputulokseen x mutta et muista/ymmärrä miten tuohon lopputulokseen tulit, on vaikea uskoa että se päättelyketjukaan on kovin pitävä ollut.

[/quote]

Minulla on juuri näin. Käsittääkseni tämä on intuitiiviselle ajattelijalle hyvin tyypillistä. Jotenkin en prosessoi asioita sanallistavan mielen ja järjen tasolla, vaan jossain syvemmällä, intuitiivisella tasolla, ilman sanoja ja ajatuksia. Se prosessi pyörii tietoisen mielen alapuolella, ja sieltä sitten putkahtaa tietoiseen mieleen kristallisoitunut lopputulos. Mutta ei minulla ole hajuakaan siitä, miten olen päätynyt tulokseeni. Pystyn kyllä tarvittaessa yleensä työllä ja vaivalla etsimään perustelut ratkaisulleni jos tarvitsee, mutta usein en halua. Töissäkin minuun luotetaan niin paljon ja pidetään "guruna", ettei minulta kauheasti kysellä perusteluja. Ja itse luotan intuitioihini hyvien kokemusten perusteella niin paljon, etten tarvitse itsellenikään perusteluja järjen tasolla.

Minulla tuo toimii hyvin myös esim. älykkyystestien tehtävissä tuo intuitiivinen päättely, ja minulla on melko huippupisteet sellaisesta testistä, joka tehtiin työpaikan haun yhteydessä. Esim. lukujonojen jatkamista en joudu miettimään älyllisesti, vaan katselen sitä sarjaa, koen sen jotenkin musiikkina ja valitsen intuitiivisesti harmonisen "sävelen" jatkamaan sarjaa.

[/quote]

Onko ajattelusi muutenkin ei-verbaalista? Itse järkytyin kun joskus luin jostain, että ihmiset yleensä ajattelevat asiat 'sisäisenä puheena' eli ajattelu on yleisimmin verbaalista. Minulla ei ole ollenkaan niin, vaan ajatukset ovat kuin kuvia tai abstrakteja näkymiä jotka syttyvät mieleeni ja myöskin nyt kun mainitsit tuon musiikin, kuin jotain ambienttia säveltä joka vain muuttuu toisen sävyiseksi uuden impulssin syttyessä. Ne ovat myös usein kuin sanatonta toimintaan valmistautumista. Sitten kun jokin ajatus 'sammuu' pois, niin se voi unohtua täysin. Olen ongelmanratkaisussa ja yleensä intuitiota vaativissa asioissa kuten päättelyssä ja valinnoissa hyvä, mutta muistini on valikoiva ja esim. tekstin mieleen painaminen on sanallisen ajattelun vähäisyyden takia vaikeaa. 

Onko nyt paikalla?

Jos ei itse pysty analysoimaan omia ajatuksiaan niin tuskin on älykkö...

En mä tiedä olenko älykkö. Välillä tukee älynväläyksiä, mutta sitten osa ajatuksista menee ADHD instituutin aivosähkökäyrää, tulee palopuheita ja sitten sellaista häpeää että voisin vajota maan alle.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:12"]Mulla on adhd, ja se aiheuttaa tuollaista ajatuksenjuoksua ettei mistään ehdi saada kiinni. Tutkitusti olen erittäin älykäs, mutta mitään todellista arvoahan sillä älyllä ei ole jollei sitä pysty käyttämään jotenkin järkevästi. Hukkaan meni siis minun kohdallani älynlahjat, ne olisi kannattanut antaa jollekin muulle. [/quote] Mutta ajattele miten evoluutio on osoittanut että addit lisääntyvät kuin kanit. Meillä on jokin syvempi tarkoitus tässä maailmassa. Jos ei muuta, niin ainakin osaamme provosoida taviksia. ;)

[/quote] Joo, oonkohan minäkin kaiken lisäksi joku addi, kun olen myös aika seksuaalinen - siis panettaa usein - näin sanalliseen muotoon paremmin puettuna.

ap

Kuulostaa manialta ja tuntemuksista, että olisi oivaltamassa jotain suurta. Kuitenkaan jos ajatusten ja ideoiden virtaa ei pysty realisoimaan kielelliseen muotoon (tai matemaattiseen kaavaan tms.) niin niillä tuntemuksilla ja ideoilla ei ole mitään arvoa. Mulla oli nuorempana, teini-iästä ehkä 20-vuotiaaksi asti tunteita, että olisin suuren oivalluksen äärellä, kunhan vain saisin puristettua sen itsestäni ulos, mut kyseessä oli aivojen kehittyminen ja nuoruuteen kuuluva omnipotenssi. Nyt näin nelikymppisenä ymmärrän olevani älykkyydeltäni ja ongelmanratkaisukyvyltäni (en tarkoita henkisiä ongelmia) keskitasoa. Vahvuutenani on idearikkaus ja laajojen kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohtien kanssa olen heikompi. Kannattaa oppia tiedostamaan ovat vahvuudet, käyttää niitä hyödykseen ja samalla yrittää vahvistaa heikompia osaamisalueita.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:31"]

Kuulostaa manialta ja tuntemuksista, että olisi oivaltamassa jotain suurta. Kuitenkaan jos ajatusten ja ideoiden virtaa ei pysty realisoimaan kielelliseen muotoon (tai matemaattiseen kaavaan tms.) niin niillä tuntemuksilla ja ideoilla ei ole mitään arvoa. Mulla oli nuorempana, teini-iästä ehkä 20-vuotiaaksi asti tunteita, että olisin suuren oivalluksen äärellä, kunhan vain saisin puristettua sen itsestäni ulos, mut kyseessä oli aivojen kehittyminen ja nuoruuteen kuuluva omnipotenssi. Nyt näin nelikymppisenä ymmärrän olevani älykkyydeltäni ja ongelmanratkaisukyvyltäni (en tarkoita henkisiä ongelmia) keskitasoa. Vahvuutenani on idearikkaus ja laajojen kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohtien kanssa olen heikompi. Kannattaa oppia tiedostamaan ovat vahvuudet, käyttää niitä hyödykseen ja samalla yrittää vahvistaa heikompia osaamisalueita.

[/quote]

Vai kannattaisko vaan antaa niiden heikkouksien olla ja yrittää parantaa niitä alueita joilla on jo vahva? Jos keskittyy vahvuuksiinsa, voi päästä niiden avulla pitkälle, ainakin ammatillisessa mielessä. Jättää ne omat heikkoudet niiden heiniksi kelle ne ovat luontaisesti vahvuksia.

"If you spend your life trying to be good at everything, you will never be great at anything" -Tom Rath-

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:20"]

Jos ei itse pysty analysoimaan omia ajatuksiaan niin tuskin on älykkö...

[/quote] Sanoin että en pysy niiden perässä välillä, kun menee niin nopeasti. Hitaammalla pystyn hyvinkin analysoimaan. Lisäksi näen joitakin asioita ihmisen sosiaalisissa suhteissa, jotenkin vaan havaitsen ne, mutten pysty sanottamaan edes mielessäni. Toki silloin tällöin voin, tämän ajattelen johtuvan huonosta verbaalisesta lahjakkuudesta.

ap

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:31"]

Kuulostaa manialta ja tuntemuksista, että olisi oivaltamassa jotain suurta. Kuitenkaan jos ajatusten ja ideoiden virtaa ei pysty realisoimaan kielelliseen muotoon (tai matemaattiseen kaavaan tms.) niin niillä tuntemuksilla ja ideoilla ei ole mitään arvoa. Mulla oli nuorempana, teini-iästä ehkä 20-vuotiaaksi asti tunteita, että olisin suuren oivalluksen äärellä, kunhan vain saisin puristettua sen itsestäni ulos, mut kyseessä oli aivojen kehittyminen ja nuoruuteen kuuluva omnipotenssi. Nyt näin nelikymppisenä ymmärrän olevani älykkyydeltäni ja ongelmanratkaisukyvyltäni (en tarkoita henkisiä ongelmia) keskitasoa. Vahvuutenani on idearikkaus ja laajojen kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohtien kanssa olen heikompi. Kannattaa oppia tiedostamaan ovat vahvuudet, käyttää niitä hyödykseen ja samalla yrittää vahvistaa heikompia osaamisalueita.

[/quote]

Rehellisesti, en ajattele keksiväni mitään kummepaa suurta, mutta ajattelen että minun olisi ehkä helpompi prosessoida numeroilla. Jostakin syystä kumma kyllä saan numeroiksi suurimmaksi osaksi vitosia (1-5 arvostelulla) yliopistossa yhteiskuntatieteissä. Esim. joidenkin esseiden kirjoittaminen on välillä ihan tuskaa. Jos satun tajuamaan ajatukseni (eli pysyn perässä, mutta se ajattelu käy todella nopeasti), niin en meinaa saada niitä millään kirjoitettua. :(

Saatika, jos pitää joskus englanniksi kirjoittaa - kamalaa! Varmaan olisi pitänyt joksikin koodariksi opiskella, olisi paljon helpompaa.

ap

Mulla on adhd, ja se aiheuttaa tuollaista ajatuksenjuoksua ettei mistään ehdi saada kiinni. Tutkitusti olen erittäin älykäs, mutta mitään todellista arvoahan sillä älyllä ei ole jollei sitä pysty käyttämään jotenkin järkevästi. Hukkaan meni siis minun kohdallani älynlahjat, ne olisi kannattanut antaa jollekin muulle.