Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei tunne niin voimakkaasti minua kohtaan. Apua!
14.03.2015 |
Niin. Mieheni kertoi, että ei tunne niin voimakkaasti minua kohtaan. Kuulemma välittää kovasti ja pitää seurastani. Miten tämmöisestä selviää? Ero ei ole ensisijainen vaihtoehto. Tuntuu, että ollaan jotenkin ajauduttu erillemme ja vaan lillutaan tässä epämääräisessä suhteessa. Pääasiassa meidän suhde on hyvä. Keskusteluyhteys on välillä hukassa. Olemme seurustelleet vain 2 vuotta. Nytkö se ensihuuma loppuu ja arki astuu esiin? En tiedä miten lähtisin kohentamaan meidän suhdetta, apuja?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intohimo on loppu, ja usko, sitä ei saa enää takaisin. Ei vaikka mitä tekisi.
Oikeastiko? Että ei kannata taistella? Ap
Voihan sitä yrittää, mutta jos toisella ei oo enää sitä samaa tunnetta sinua kohtaan mitä aiemmin ollu,Nii sinun kannalta paras jatkaa eteenpäin, omakohtasia kokemuksia on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole lapsia niin ei muuta kuin uutta putkeen! :)
Eikö kukaan ole selvinnyt tämmöisestä, kaikkiko vaan eroaa heti jos vähääkään kyseenalaistaa omia tunteita? Minä jotenkin toivon vielä, että me onnistuttaisiin miehen kanssa jatkamaan ja se tunneyhteys löytyisi vielä :/ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa, että katsomme nyt rauhassa että mitä tapahtuu. Ei ole kiirettä mihinkään. Olemme puhuneet viime aikoina enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kumpikin miettii, mitä haluaa oikeasti. Sovittiin, että mennään ensi viikolla treffeille ja puhutaan lisää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan seurusteltu vajaa 2 vuotta ja mulla on ruvennu oleen tollasia fiiliksiä poikaystävää kohtaan, välitän ja rakastan sitä ihan kauheesti mutta se intohimo, mikä suhteen alussa oli, on hävinnyt. En mä sitä sen takia ole jättämässä, ihana ihminenhän se on eikä tollanen alkuhuuma ikinä kestä.
En kyllä ymmärrä miks sun poikaystävä edes sanoo tollasta ääneen ja huolestuttaa sua, jos erokaan ei ole vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota jos noin pian on intohimo kadonnut.
Älä ainakaan takerru tai kysele suhteen tulevaisuudesta! Yritä olla niin passiivinen kuin mahdollista ja vihjaile vaikka jostain töissä tapaamastasi kiinnostavasta tyypistä. Jos miehessä herää halu "saada sinut takaisin", voitte jatkaa suhdetta, jos ei...no silloin tiedät, ettei kannata elätellä toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:32"]
Älä ainakaan takerru tai kysele suhteen tulevaisuudesta! Yritä olla niin passiivinen kuin mahdollista ja vihjaile vaikka jostain töissä tapaamastasi kiinnostavasta tyypistä. Jos miehessä herää halu "saada sinut takaisin", voitte jatkaa suhdetta, jos ei...no silloin tiedät, ettei kannata elätellä toiveita.
[/quote]
Olipa aika lapsellinen neuvo, suorastaan laskelmoiva. Yllytät ap:ta ihmissuhdepeleihin. Niistä ei seuraa koskaan mitään hyvää. Ainoastaan tuo takertumisen välttäminen on ihan hyvä. Se ei kuitenkaan sulje pois keskustelemista ja kysymistä.
Annankin ap:lle vastakkaiset neuvot: Ole oma itsesi ja keskustele poikakaverin kanssa. Kysy, jos sinulla on kysyttävää. Äläkä missään nimessä rupea keksimään mielikuvituspoikakaveriehdokkaita saadaksesi poikkistasi mustasukkaiseksi. Sellainen ei vaan kuulu aikuisten välisiin parisuhteisiin, toivottavasti ei myöskään teinien elämään. Ihmisten tunteilla ei pidä leikkiä.
Jos mulle mies sanois noin, Nii kyllä varmaan eroaisin, oman mielenterveyden takia. Miettisin koko ajan että no onkohan Se muuttanu mieltään ja pitääköhän Se minusta jos teen näin ja noin.. Tää siis vaan oma mielipiteeni, mutta kannattaa miettiä kyllä itteään, haluatko laittaa ittes kaiken mahdollisen myllerryksen läpi, että jos alatki miettimään tuommosia asioita niinku mainittin
Hormoniavusteinen ensihuuma on nyt ohi, aivot alkaa nousta jalkovälistä oikealle kohdalleen. Nyt pitää tehdä töitä kipinän ylläpitämiseksi. Jos ette molemmat tahdo nähdä vaivaa suhteenne eteen niin ennuste on varmaan huono.
Kiitos kaikille. Me halutaan vielä antaa mahdollisuus tälle suhteelle :) puhuminen on tehnyt hyvää. Ja en mä jaksa stressata että kuinka käym tärkeintä on kai nyt selvittää tämä kriisi, kävi miten kävi. Kyllä mäkin olen kyseenalaistanut monesti vaikka mitä mutta ne on mennyt ohi. Mä rakastan mun miestä ja teen itse kaikkeni että voitaisiin jatkaa. Toisen tunteita en voi käskeä tai kontrolloida sen enempää kuin omianikaan. ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:32"]
Älä ainakaan takerru tai kysele suhteen tulevaisuudesta! Yritä olla niin passiivinen kuin mahdollista ja vihjaile vaikka jostain töissä tapaamastasi kiinnostavasta tyypistä. Jos miehessä herää halu "saada sinut takaisin", voitte jatkaa suhdetta, jos ei...no silloin tiedät, ettei kannata elätellä toiveita.
[/quote]
Olipa aika lapsellinen neuvo, suorastaan laskelmoiva. Yllytät ap:ta ihmissuhdepeleihin. Niistä ei seuraa koskaan mitään hyvää. Ainoastaan tuo takertumisen välttäminen on ihan hyvä. Se ei kuitenkaan sulje pois keskustelemista ja kysymistä.
Annankin ap:lle vastakkaiset neuvot: Ole oma itsesi ja keskustele poikakaverin kanssa. Kysy, jos sinulla on kysyttävää. Äläkä missään nimessä rupea keksimään mielikuvituspoikakaveriehdokkaita saadaksesi poikkistasi mustasukkaiseksi. Sellainen ei vaan kuulu aikuisten välisiin parisuhteisiin, toivottavasti ei myöskään teinien elämään. Ihmisten tunteilla ei pidä leikkiä.
[/quote]
äläpäs sano! Mulla on toi tilanne, mutta toisin päin, eli mulla ei ole MITÄÄN intohimoja mun miestä kohtaan. Enimmäkseen ärsyttää. Asiasta on puhuttu, ja hän toimii nimenomaan noin, että takertuu, haluaa keskustella keskustelemasta päästyä ja siitä on syntynyt kierre, jossa hän ärsyttää entistä enemmän! Minä TARVITSEN sitä ikävän tunnetta, sitä, että pelkään menettäväni, että tiedän, löytyykö sitä halua tarpeeksi. Meidän tapauksessa tuo vihjailu kiinnostavista muista naisista toimisi varmasti hyvin! Ei tarvitse keksiä mitään, vaan ap voi ihan itse alkaa havainnoida ympäristöään, se saattaa auttaa häntä itseäänkin enemmän. Lapsellista on kuvitella, että pelkkä puhuminen auttaa, ei se niitä tunteita lisää mitenkään, ainakaan, jos se puhe on toisen syyllistämistä, kun tunteita EI PYSTY PAKOTTAMAAN. On turhauttavaa kuulla olevansa kauhea ihminen, tekevänsä toisella pahaa, vain sillä, ettei tunne halua, eikä muuta, kuin huolta ja ystävyyttä. Minkä sille voi? Sellainen tilanne vaatii jotain muutosta ja tekoja. Jotain muuta kuin sitä, mitä on jo sen kaksi vuotta tai vaikka 10 jo ollut. Toivotaan, että se auttaa, ellei, silloin on pakko joko erota tai sopia toisenlaisesta jatkosta.
Parisuhde vaatii työtä ja on tahdon asia. Tottakai alun puhdas "mistääntietämätön" intohimo ja huuma on ihanaa ja antaa hyvä pohjan. Mutta ei se sama sellaisenaan jatku. Kun oppii tuntemaan toisen, kaikki tavallistuu, ja väkisinkin suhde normalisoituu ja tasoittuu.
Kun on halua olla yhdessä, se intohimokin löytyy taas, eri muodossa. Kaiken perustana on itsensä ja toisen arvostaminen, halu olla yhdessä, halu rakastaa. Toista ei saa painostaa, toista ei saa syytellä. Pitää huolehtia itsestään ja olla toisen läsnä. Toinen ei ole toteuttamassa toisen unelmia.
T. Yhdessä 32 v ja hyvin menee ( nyt itse asiassa menossa aika kiihkeä vaihe :) )
Auttakaa :( ensimmäinen kriisi tässä suhteessa.