Myöntääkö kukaan ettei se sinkkubailaus ollut oikeasti mukavaa

Oli se noin 17-26-vuotiaana, mutta noin kolmikymppisenä se alkoi olla jo aika nähty juttu.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 22:46"]Oli se noin 17-26-vuotiaana, mutta noin kolmikymppisenä se alkoi olla jo aika nähty juttu.
[/quote]

Oli siis kivaa vajaa kolmekymppiseksi.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 22:39"]

Oli se helvetin hauskaa, mutta säälillä katson kavereitani jotka ovat vieläkin siinä vaiheessa. Toivon että hekin löytävät jonkun. Itse en todellakaan vaihtaisi siihen enää.

[/quote]

Ootko varma että kaverisi eivät sääli sua? Mua säälittää kaverit, joista on tullut kumppanin löytämisen jälkeen aivan muumioita. Eron koittaessa on kova paikka lähteä liikkeelle sieltä hautakammiosta.

Itselläni taas on osittain ikävä sitä aikaa kun sai mennä ja rellestää ja olla myös hieman tyhmä. En kyllä silti vaihtaisi tulevaa aviomiestäni ja elämäämme siihen biletykseen, mutta joskus on kyllä kaipuu niihin aikoihin kun sai vain mennä ja juhlia ilman huolta

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 22:46"]

Oli se noin 17-26-vuotiaana, mutta noin kolmikymppisenä se alkoi olla jo aika nähty juttu.

[/quote]

sama. joskus 26-27 ikävuoden paikkeilla alkoi bileissä ja baareissa roikkuminen ahdistaa toden teolla. se vaihe päättyi, ja sen jälkeen on tullut muita tapoja juhlia ja seikkailla :-)

Olise aikansa. Ennen kuin täytin 19

Musta ainakin oli hauskaa! Ja ilta oli erityisen onnistunut, kun oli ollut jotain sutinaa :D Löysin poikaystävän ja baareilu vähentyi paljon. Kävin kavereiden kanssa tietysti, mutta ei se tuntunut enää samalta, vaikka hauskaa olikin. Eli kyllähän siellä baarissa siis miehiä katseltiin sinkkuna :) Silloin tosin masensi, jos olisi halunnut kovasti jotain sutinaa piristykseksi, mutta sitä ei saanut.

Niitä aikoja on kyllä ihana muistella, mutta aikansa kutakin :)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 22:39"]

Se vapauden tunne ja kun tunsi olevansa kuolematon, joskus kakskymppisenä. Bailaus ja aivan päättömät bilereissut, ne oli aikoja ne :) Niitä on mukava muistella. Kun ikää alkoi tulla, ei se bailaus enää tuntunut samalta, ei päässyt enää siihen fiilikseen. Baarissa käymiset alkoivat jäädä ja sitten tapasinkin nykyisen mieheni.

[/quote]

Sama, kyllä mulla oli tosi hauskaa loppujen lopuksi (vaikka niihin vuosiin mahtui ikäviäkin juttuja). Nautin, enkä halunnut vakiintua. Tuota kesti sellaiset 6 vuotta, ikävälillä 18-24. Sitten tulikin kaipuu pysyvämpään suhteeseen, ja en käynyt hirveästi missään. No, sillä seuraavalla baarireissulla tapasin nykyisen mieheni.

En myönnä. Hauskaa oli bailata sinkkuna sekä seukatessa.

Mulla oli erittäin hauskaa ja kaipaan niitä aikoja vaikka olenkin tyytyväinen suhteessani. Oli vaan niin kivaa kun pystyi tekemään ihan mitä lystää, lähteä aamuyöstä toiseen kaupunkiin ja mitä vaan. Onneksi vieläkin pidetään hauskaa kavereitten kans vaikkei siihen mitään ihan hulluja juttuja kuulukaan.