Ekaluokkalaisen poikani luokkakaveri pitää 7v ”pelisynttärit”
Ongelmana on se, ettei futista ja lätkää 3-vuotiaasta lähtien (isoveljiensä tavoin) intohimoisesti pelannut poikani ole ikinä ollut kiinnostunut muunlaisesta ”pelaamisesta” ja nyt ei kuulemma halua mennä kaverin synttäreille, koska pelkää että hänelle nauretaan, koska ei ”osaa” pelata. Pelikonsoleita ei ole meidän perheen pukikonteissa näkynyt, mistä olen (tähän saakka) ollut pelkästään tyytyväinen. Kaikki kolme poikaani on olleet hyviä koulussa ja lahjakkaita urheilussa, eikä kahden vanhimman kohdalla ikinä ole tullut tällaista tilannetta eteen. Neuvoja/näkemyksiä?
Kommentit (32)
Oisko aika vähän höllätä. Meillä myös kolme aktiivista poikaa, vaikka pelikone löytyykin. Ei ne sulje toisiaan pois!
Niin, joskus se on se oma mukula joka on toisten mielestä nolo, vaikka äidin mielestä maailman paras lapsi, ja se mitä oma ei osaa, on joutavaa eikä sitä muidenkaan tarvitsisi osata. Meillä pelaa kaikki, siis ihan sukua myöten. Silti ollaan lahjakkaita kuka musiikissa, kuka urheilussa, ja kaikilla on hyvät työt ja sadantonnin vuosipalkat.
No itse rohkaisisin lasta menemään, uusiin asioihin tutustuminen tekee yleensä hyvää.
Jos tilanne olisi niin päin, että lapsen kaveri järjestäisi lätkäsynttärit, mutta lapsesi ei osaisi luistella, mitä sanoisit? Itse rohkaisisin menemään ja sanoisin, että kentälle voi mennä kengät jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Oisko aika vähän höllätä. Meillä myös kolme aktiivista poikaa, vaikka pelikone löytyykin. Ei ne sulje toisiaan pois!
Eihän ap sanonut etteivät pojat saisi pelata vaan että heitä ei ole kiinnostanut. Itse ymmärsin ongelman olevan siinä kuinka rohkaista poikaa kokeilemaan uusia juttuja.
Osta se pelikone. Ei se tosiaan sulje pois urheilua elämästä, jos vaikka tunnin pelaa silloin tällöin. Parempi se pelikone on kuin puhelin (jonka lapsi ehkä saisi tulevaisuudessa). Nopeasti jää ulkopuoliseksi jos ei pelaa, ja varmasti tykkäisi pelata.
Kerrot, että kukaan ei osaa kaikkea, synttäreillä tehdään muutakin kuin pelataan (herkut ja lahjat), kaikki eivät edes voi pelata yhtä aikaa, jos on rajallinen määrä koneita ja konsoleita.
Kerro, että harjoittelemalla oppii, mutta ellei hän halua kokeilla, voi kertoa kaverilleen, että mieluummin kannustaa vierestä. Yleensä halukkaita ohjaimeen tarttujia on enemmän kuin tarpeeksi, eikä kukaan pistä pahaksi jos joku seuraa sivusta.
Kaverisynttäreihin ei ole mikään pakko osallistua.
Mitä tehdä, kun lapsi ei halua (hyvillä perusteluilla) tehdä jotain, mikä ei ole pakollista (kuten esim koulu)? Hmmm.. no kyllä tätä pitää av:lta kysyä, ei osaa kolmen lapsen vanhempi tätä itse ratkaista. Varsinkin kun samalla pääsee kovasti omilla kasvatustaidoillaan kehumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko aika vähän höllätä. Meillä myös kolme aktiivista poikaa, vaikka pelikone löytyykin. Ei ne sulje toisiaan pois!
Eihän ap sanonut etteivät pojat saisi pelata vaan että heitä ei ole kiinnostanut. Itse ymmärsin ongelman olevan siinä kuinka rohkaista poikaa kokeilemaan uusia juttuja.
Kiitos, tätä juuri tarkoitin. Ap
Ei tuo ole minusta mikään ylpeilyn aihe, ettei omassa perheessa ole pelikonsolia.
Se on ihan tavallinen tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Vaikka pelaisisikin sillä, voi silti harrastaa jääkiekkoa. futista, koripalloa, tennistä ja vaikka mitä lajeja.
Eikä se pelaaminen totisesti jokaisella vaikuta mitenkään koulumenestykseen.
Ap:n aloitus on trolli, tai sitten hänellä ei ole vähäisintäkään käsitystä peliasioista, ei missään muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Osta se pelikone. Ei se tosiaan sulje pois urheilua elämästä, jos vaikka tunnin pelaa silloin tällöin. Parempi se pelikone on kuin puhelin (jonka lapsi ehkä saisi tulevaisuudessa). Nopeasti jää ulkopuoliseksi jos ei pelaa, ja varmasti tykkäisi pelata.
Miksi pitäisi väkisin saada pojat kiinnostumaan pelaamisesta? Puhelimen nyt lapsi joka tapausessa saa jossain vaiheessa oli pelikonetta tai ei.
Synttäreillä innokkaita opettajia pelaamisen suhteen löytyy varmasti. Mutta eihän sinne mikään pakko ole mennä. Tosin oudompa sitä taitaa kaverit pitää että heidän seuransa jännittää.
Vierailija kirjoitti:
Osta se pelikone. Ei se tosiaan sulje pois urheilua elämästä, jos vaikka tunnin pelaa silloin tällöin. Parempi se pelikone on kuin puhelin (jonka lapsi ehkä saisi tulevaisuudessa). Nopeasti jää ulkopuoliseksi jos ei pelaa, ja varmasti tykkäisi pelata.
Ja jos seuraavat kaverisynttärit ovat keilailusynttärit, ap:n pitää ostaa keilahalli. Ettei lapsi jää ulkopuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole minusta mikään ylpeilyn aihe, ettei omassa perheessa ole pelikonsolia.
Se on ihan tavallinen tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Vaikka pelaisisikin sillä, voi silti harrastaa jääkiekkoa. futista, koripalloa, tennistä ja vaikka mitä lajeja.
Eikä se pelaaminen totisesti jokaisella vaikuta mitenkään koulumenestykseen.
Ap:n aloitus on trolli, tai sitten hänellä ei ole vähäisintäkään käsitystä peliasioista, ei missään muodossa.
Sinä kuulostat enemmänkin trollilta. Minä tunnen paljonkin perheitä, joissa ei konsoleita ole. Oma ikivanha konsolimme hajosi jokunen vuosi sitten eikä uutta ole ostettu. Lapset pelaavat nykyään puhelimella jos jollakin.
Onko kyseessä varmasti peli(konsoli)synttärit? Voidaankai pelisynttäreillä pelata myös lautapelejä. Rohkaisin lasta menemään synttäreille. Nykyään lapset pelaa paljon myös tanssi ja muita urheilupelejä, joissa juostaan, hypätään ym. Ehkä poikasi innostuu itsekin peleistä tai sitten ei. Pelaaminen on ihan mukavaa ja voi olla täysin harmitonta tai jopa hyödyllistä.
Kannattaa keskittyä nyt tukemaan lapsen itsetuntoa ja opettaa avointa suhtautumista uusiin asioihin. Jos aikuisenakin välttelee kaikkea mitä ei osaa ja pysyttelee vain omalla mukavuusalueella niin jää moni tilaisuus käyttämättä. Kannattaa kannustaa epäonnistumaan ja yrittämään, eikä antaa positiivista palautetta vain asioista, jotka lapsi jo osaa.
Jos haluaa lapsensa kasvattaa tynnyrissä pumpuliin käärittynä, niin mikäpä siinä. Luulen että ongelma on enemmän ap:n kuin pojan.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa lapsensa kasvattaa tynnyrissä pumpuliin käärittynä, niin mikäpä siinä. Luulen että ongelma on enemmän ap:n kuin pojan.
Kuka nyt on kasvanut tynnyrissä pumpuliin käärittynä? Sinä?
Olisiko joku sukulainen tai kaveri jonka luona hän voisi hieman harjoitella ja täten saada lisää varmuutta?