En enää haluaisi olla kaverini kanssa

Olen edelleen se sama yläasteikäinen, joka on tänne ennenkin kirjoitellut. En tiedä mistä muualtakaan kysyä apua.
En tiedä miksi ajaudun tällaiseen seuraan, mutta eräs kaverini on masentunut, itsetuhoinen ja käyttää päihteitä. Hän on toinen kahdesta ainoasta kaveristani. Hän on kanssani samalla luokalla, joten en haluaisi joutua huonohin väleihin.
Koskaan ei voi tehdä mitään, tai mennä mihinkään, kun ahdistaa, on liikaa ihmisiä. En jaksa koko ajan olla mikään mukana kulkeva terapeutti. Olen yrittänyt hankkia hänelle apua,mutta sekään ei kelpaa. En jaksa sitä valittamista. On ok sanoa jos ahdistaa ja voin yrittää auttaa jotenkin, mutta kun koskaan ei voi tehdä mitään. Koko koulupäivän ajan leikin terapeuttia ja kuuntelen hänen huoliaan - miten vanhemmat eivät hyväksy häntä omana itsenään, tupakat ja viinat on loppu. Olen aina ollut elämäniloinen nuori, mutta tämä seura alkaa vaikuttaa itseenikin.
Lisäksi tämän kaverin poikaystävä saattaa kesken kaiken kun olemme juttelemassa, tulla vetämään hänet pois luotani ja lähteä johonkin juttelemaan hänen kanssaan. Jään siihen itse tyhmänä seisomaan. On ok, että on poikaystävä, mutta voisi ottaa minutkin huomioon.
Olen puhunut tästä hänen kanssaan, mutta mikään ei muutu. Välejä en halua katkaista kun joudumme näkemään päivittäin ja tekemään koulutöitä yhdessä jne.