Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jännä miten vanhoina ja aikuisina 20-v:t pitävät 30-vuotiaita
13.03.2015 |
Mulla (+30v) on muutama 20v tuttava harrastuksen kautta ja toisinaan huvittaa, että miten he olettavat sitten 3-kymppisenä automaattisesti elävänsä ns. valmista ja vakaata elämää. Ovat sen ikäisenä sitten aina varmoja valinnoistaan jne. Ja rivien välistä huomaa miten ajattelevat, että sitten on jo niin vanha ja aikuinen, että vain harmaa löysä pooloneule päällä kuljetaan nuttura kireällä.
Huvittaa siksi, koska itse ainakin olen vielä ihan samalainen kuin silloin parikymppisenä! :D Tulee vain mieleen, että voi kun tietäisittekin miten nuori 30-vuotias vielä on. :) Toki ajatusmaailma on kehittynyt ja ei enää niin teinisti ajattele, mutta ihan samat asiat 30-vuotiaana kiinnostaa vielä (edelleen mä kuuntelen musiikkia, seuraan muotia jne.) ja ihan samalla tavalla voi olla ns. elämä kesken. Ei välttämättä ole sitä taloa ja perhettäkään kaikilla vielä.
Vai mitä te muut vanhat kurpat sanotte? ;) Joko teillä on toinen jalka haudassa?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:50"]
Parikymppisenä olin juuri tällainen "elämä valmiina 30-vee" -ajattelija. Nykyään tuntuu, että olen vasta pääsemässä vauhtiin "nuoruudessani". Ja vielä on kaikki kivasti kesken. =)
35v
[/quote]
Joo, mäkin muistan kuinka pidin 29-vuotiasta sukulaistani todella vanhana, kun odotti ensimmäistä lastaan. :D Itse olin 22v silloin. Olen myös 35v nyt enkä voi käsittää, miten olen voinut pitää 29-vuotiasta vanhana. Mut näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuosisataa takana, ja ihan sama ihminen tämän pääkopan sisällä asustaa kuin muutama vuosikymmen sittenkin.
Toki vuodet ovat kaikenlaista opettaneet ja koetelleet, mutta jos pitäisi löytää "se yksi" juttu, jolla määrittelisi aikuisuuden, niin se olisi hetki jolloin ymmärtää, ettei sitä enää tarvitse esittää tai tavoitella.
30-vuotias on nuoruutensa huipulla, ihanaa aikaa. Jokainen sukupolvi tämän saman huomaa aikanaan, että mieli ei vanhene kropan mukana. Ei mitään uutta siis.
Onko ihme, jos ikäero tuolloin tuntuu suurelta. 30- vuotias on elänyt 10 vuotta pidempään. Se on ajallisesti puolet kaksikymppisen koko elämästä.
Muistan kun itse ajattelin parikymppisenä ikäeron 30-vuotiaaseen tosi suureksi. Ajattelin että silloiset kolmikymppiset olivat opiskelleet ammatin ja olleet töissäkin, kun itse olin vielä ala-asteella oleva lapsi. Joten ikäeron oli selvästi suuri. Ja onhan se oikeastikin suuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet asiat elämässäni ovat yhä auki eikä tunnu mitenkään valmiilta. Toinen jalkakaan ei ole vielä edes haudan reunalla ;) Täytän ensi kuussa hurjat 38 vuotta. Kauhea kurppa ja ikäloppu? No en kyllä koe olevani.
Elämästä on tietysti enemmän kokemusta kuin esim. 18 vuotta sitten ja tekisin nykytiedollani joitakin asioita toisin kuin aikoinaan tein, mutta turha niitä on jossitella. Jälkiviisaus ei noissa asioissa enää itseäni hyödytä ja aika turha kai sillä on neuvoa toisiakaan, koska jokainen tekee joka tapauksessa itse omat valintansa ja omat virheensä, ja paras varmaan niin.
Ammattimielessä olen yhtä lailla aloituspisteessä kuin heti lukioon jälkeenkin, koska ensimmäista ammattiani en pysty enää harjoittamaan terveyssyistä ja opiskelin sittemmin yliopistossa aineita, jotka olivat työelämämielessä täydellistä ajanhukkaa. Kiinnostavia aineita mutta eivät muuten järkeviä valintoja. Sekin on vielä auki, missä tulemme parin vuoden jälkeen asumaan. Vuokralla vai omistusasunnossa, nykykaupungissa vai aivan muualla. Molemmat vaihtoehdot ovat nyt suunnilleen yhtä vahvoilla.
Eli elämä ei todellakaan ole valmiina paketissa, vaan tuntuu siltä, että jatko on hyvinkin monissa isoissakin asioissa täysin auki. Nuo työkuviot ja asumistilanne ovat nyt epävarmoja osittain syistä, joihin en ole muutaman viimeisen vuoden voinut hirveästi vaikuttaa itse. Vaihtoehdot ovat riippuneet olosuhteista ja joidenkin läheisteni äskettäin hyvin nopeasti ja yllättäen muuttuneista tilanteista, jotka sattuvat vaikuttamaan muutamissa käytännön asioissa myös minun elämääni (mutkistamalla elämää asioissa, jotka olisivat muuten aika selviä, mutta nyt on tavallaan liikaa vaihtoehtoja jotta pystyisi tekemään heti järkevimpiä mahdollisia valintoja pitkällä tähtäimellä ajatellen)
Moni parikymppinen lienee kanssani aika samalla viivalla. En ainakaan koe olevani mitenkään ratkaisevasti heitä "ylempänä" :D Pikemminkin päinvastoin, koska tässä vaiheessa kai oletetaan elämän olevan jo "valmiimpaa" kuin mitä omani on.
Alue: Aihe vapaa
Parikymppisenä olin juuri tällainen "elämä valmiina 30-vee" -ajattelija. Nykyään tuntuu, että olen vasta pääsemässä vauhtiin "nuoruudessani". Ja vielä on kaikki kivasti kesken. =)
35v