Noloin tilanteesi alipainon takia?

Olin 16 ja ensimmäisessä kesätyöpaikassa ja sellanen 45v+ nainen sanoi leikillään "sähän voisitottaaosan mun läskeistä" ja mä nuorena Ujona miehenä tokasin "hyi vittu"...

Vieläkin hävettää, kyseinen ihminen oli todella symppis tyyppi ja mitenkään pahalla sanonu tota.

Olin ottanut laksatiivitabletteja ja menin kaupungille ja vessahätä yllätti. Menin vahingossa miestenvessaan. Siihen loppui niiden käyttö.

Ostin tänään lasten paidan koossa 128. Oon kohta 30v (ja 165cm). Lähinnä se nolottaa että tissit on niin pienet että lasten vaatteet mahtuu

Painoni tippui muutamassa kuukaudessa kymmenen kiloa sen hetkisen elämäntilanteeni takia, ja nyt yritän kovasti keräillä kiloja takaisin. Muutama viikko sitten olin baarissa ja juttelin eräälle miehelle, jonka kanssa meillä oli vähän juttua. Mies laittoi kätensä lantiolleni ja kysyi kummastuneena "mikä tää on?" Jouduin vastaamaan, että siinä on mun luu. Tuntu kyllä pahalta ja nolotti, mutta toisaalta sain siitä lisää boostia massan keräämiseen. Painoindeksini on tällä hetkellä alle 16, mutta halu on kova lihoa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 18:31"]Se, kun mut kiidätettiin ambulanssilla päivystykseen ja sieltä suljetulle osastolle 16-vuotiaana. Kysyivät, että lähdenkö vapaaehtoisesti, vai en. Ambulanssihenkilökunta katsoivat minua todella pettyneesti, tyylillä että "jos näkisit mitä me nähdään joka päivä, et leikkisi elämälläsi". Nenämahaletku ja pari kk osastolla.
[/quote]

Paino tosiaan oli vähän alle 40kg ja pituutta 165cm, sain kohtauksen koulussa (skitsosin ja pyörryin) ja opettajat soitti ohjaajille, koska asuin tuohon aikaan lastenkodissa, just pari pv aikaisemmin olin muuttanut sinne. Nyt nuo ajaton takanapäinja paino ei ole laskenut alle 50kg enää pariin vuoteen :) Se katse ambulanssiissa oli kyllä jäätävä.

Aika mennä nukkuu, typot ^ :D

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:52"]

Koulun liikuntatunnilla piti kieriä lattialla. En pystynyt koska sattui niin paljon. Siis se sattuu oikeasti aika paljon olla mitään kovaa vasten kun ei ole lihaksia/läskiä pehmittämässä. Kierin tuskissani kunnes siirryin sivuun ja kaikki tuijotti. Kerroin vaan että paikat kipeänä...

[/quote]

Koulu oli kyllä jännä paikka. Siellä tehtiin paljon sellaista mistä en tiennyt miksi niin tehdään enkä tiedä vieläkään.

En tiedä onko tämä noloa, mutta kiusallista kyllä. Satuin vahingossa kuulemaan kun "anorektisuudestani" puhuttiin selkäni takana ja samalla kauhisteltiin kuinka en ruoki lastani.  Tämä keskustelu tapahtui sairaalan odotustilassa, jossa olin imeytymisvaikuksien, en anoreksian, vuoksi. Ainakin tilanne oli nolo niille naisille, jotka asiaa kauhistelivat. Piti nimittäin käydä vähän avautumassa heille kun ärsytti niin paljon.

Verenluovutuksessa on minunkin kohdalla tullut väittelyä. Onko se paino yli vai alle 50 kg ja selkä on tietenkin mustelmilla jos lattialla jumppaa, mutta sen olen luullut olevan normaalia. 

Lähiaikoina on netissä kauhisteltu jonkun mallin pienelle raskausvatsalle. Oma vatsani oli ihan samanlainen. Olihan se noloa sanoa jäävänsä äitiyslomalle kun kukaan ei ole edes huomannut että olen raskaana (vauva oli yli 3 kg).

Kokatessani imeydyin liesituulettimen mukana taivaalle.

En tiedä onko nyt muuta kuin se ihmisten jatkuva möläyttely.

Lähdin lentoon.

Työtuolista tuli mustelmat selkärankaan ja firman saunaillassa niitä kilvan naureskeltiin.

En löytänyt kaupasta nättejä juhlavaatteita, kaikki roikkuivat kuin henkarissa. Myyjä tuskastui, luuli kai minua anorektikoksi. Olin 35-vuotias, mutta sairastin syöpää.

Koulun liikuntatunnilla piti kieriä lattialla. En pystynyt koska sattui niin paljon. Siis se sattuu oikeasti aika paljon olla mitään kovaa vasten kun ei ole lihaksia/läskiä pehmittämässä. Kierin tuskissani kunnes siirryin sivuun ja kaikki tuijotti. Kerroin vaan että paikat kipeänä...

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:50"]

Työtuolista tuli mustelmat selkärankaan ja firman saunaillassa niitä kilvan naureskeltiin.

[/quote]

Niin, minäkin olin sairas, en anorektikko.

Melkein aloin itkemään jossain huvipuiston laitteessa koska selkänoja osui ikävästi selkärankaan tasaisin väliajoin. Sekä ihmisten haukkuminen "Anorektikko, lauta, bulimikko". Kyllä satutti. Nykyään olen jo parantunut. :)

Minä en ollut sairas enkä anorektikko, vaikka sitäkin epäiltiin jatkuvasti.
Mutta viimein keski-ikä korjasi ongelmani.
2

Jouduin tk:sta hätäisellä lähetteellä sairaalan päivtystykseen vatsakivun takia. Lääkäri epäili vatsa-aortan aneurysmaa, kun painelessa vatsa-aortta tuntui niin selvästi ja sykki kovaa. Päivystyksessä hätäiltiin, etten saisi istua vaan pitäisi olla ihan hiljaa levossa...

Kivun oikea syy oli paikoiltaan valahtanut kuparikierukka ja se vatsa-aortta oli ihan normaali. "Tuntuu vain niin selvästi, kun olet hoikka ja vatsaontelossa ei ole rasvaa", sanoi toinen lääkäri. Kierukka poistettiin ja marssin kotiin niine hyvineni.

Ongelma korjaantui myöhemmällä iällä, painan nyt 108kg.

Minä en ole anorektikko tai sairas. Olen vain luonnostaan hoikka ja uskon iän tuovan kilot sitten aikanaan kun syöminen ei auta enkä tahdo itseäni sairaaksi syödä pelkillä herkuilla ja rasvalla vaikka niitä käytänkin.

En ole pahemmin joutunut noloon tilanteeseen painon takia,kiusallisiin lähinnä tai jopa huvittaviin. Joskus peruskoulussa pojat halusi aina nostella minua kun se oli niin helppoa ja tästä sitten seurasi ärsyyntymistä tyttöjen keskuudessa, se oli melko kiusallista kun monta poikaa kokoontui vuorotelleen kokeilemaan nousenko kuinka helposti ilmaan.
Olen joo pari kertaa meinannut lähteä tuulen mukaan. Joskus oli ihan tasaista jäätä kaikki tiet ja iski kamala tuulii niin liusuin eteenpäin ihan itsekseni ja muut naureskeli :D
Kerran vaatekaupassa etsin housuja ja kaikki koot mitä oli jäljellä tuntui olevan kokoa valtava. Naureskelin sitten kaverille kuinka näihin kaikkiin housuihin mahtuisi kaksi minua ja silti tarvisi vyön kun sitten paikalle tulikin melkoiset valtavapeppuinen nainen ottamaan juuri sen koon housut. Silloin nolotti :D

Verenluovutuskeskustelut.