Monelleko teistä on ero tullut "täysin yllätyksenä"?

Olen ihmetellyt samaa. Omassa kaveripiirissä toisella on aina poikkeuksetta ollut jo uusi katsottuna valmiiksi. Oli sitten mies tai nainen.

Mieheni kanssa ollaan tästä paljon puhuttu ja tultiin siihen lopputulokseen, että jos toista ei parisuhde enää tyydytä, siitä pitää puhua ja yrittää edes parantaa tilannetta. Jos mikään ei auta erotaan suoraan, ei pettämisen kautta. Samoissa ikäluokissa pyöritään kuin sinunkin kaverisi.

Minä olin se, joka halusi erota ja ex-miehelleni ero tuli jotakuinkin yllätyksenä. Kyllä hän tiesi, ettei kaikki - tai oikeastaan mikään - ollut hyvin, minä voin huonosti eikä hänkään ollut likimainkaan yllätyksenä. Suurin järkytys tai yllätys hänelle olikin varmaan se, että ihan oikeasti halusin erota enkä jäädä suhteeseen, jota ei yrityksistä huolimatta saatu enää korjattua.

Minun kaveripiirissäni on ollut 4 eroa parin vuoden sisään, ensimmäisessä nainen ihastui toiseen (nyt on oma talo ja lapsi, nopeasti toimivat) , toisessa mies ei enää jaksanut nalkuttavaa/erakkoa naista (petti ja jätti), kolmannessa mies petti kännissä ja ihastui tähän naiseen (molemmat halusivat erota, tuli yllätyksenä koska ulkoisesti kaikki näytti täydelliseltä), neljännessä mies oli narsistinen joten naisen päätös lähteä ei ollut yllättävää, pikemminkin toivottavaa...hmm, monenlaisia on mahtunut. Ikävää kun kaveripiiri kokee muutoksia ja draamalta ei voi välttyä, mutta se on elämää.....Muutama noista tapauksista on sellainen että liian helposti mielestäni erottu.

Minä voisin kuvitella omalle kohdalle. Mies,ei puhu mistään,ei tunteista eikä harmituksesta. En tiedä mitä ajattelee. Olen koettanut vaikka miten päin jutella ja kertoa hänelle,että olisi reilumpaa keskustella silloin kun asiat on ajankohtaisia.
eikä kaivaa niitä esille esim. Kun on juonut alkoholia. Monesti tulee ihan puun takaa mitä on mielessään hautonut.
mun mielipide on,että Tälläinen ihminen on itsekäs ja saa kyllä mennä itseensä jos suhde ei onnistu.
kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia.

Vaimolle tuli yllätyksenä, kun meni pettämään niin se oli kerrasta poikki. Onneksi jäi alussa kiinni niin en tuhlannut pidempään elämää sen kanssa.

Nykyinen mieheni on niin avoin ja loistava keskustelija että hänen puoleltaan en usko tulevan "puun takaa" yhtään mitään. Eksäni sen sijaan oli sulkeutunut, ja ajoittain kylmä perus suomalainen äijä. Yhtenä kesäisenä päivänä hän vain ilmoitti että on ihastunut toiseen ja lähtee asunnostamme, vieläkään en tiedä mikä johti siihen tilanteeseen ja mikä hänellä oli kanssani huonosti. Että juu, puskista tuli:D

Eräs exäni ilmoitti haluanvansa erota 4v suhteestamme lomamatkallamme - jossa meillä oli olevinaan tosi kivaa ( näin luulin ). Pahinta jutussa on, ettettä tajusin ko. reissussa olevani raskaana ja hän vaati minua tekemään abortin. Raskautuminen oli suuri vahinko ( siinä oli takana muutaman e-pillerin väärään aikaan ottaminen/unohtuminen, eikä edes by the book - otettu jälkiehkäisykään sitten ollut toiminut ). Sanoi vielä senkin, että jos pitäisin lapsen, se olisi pahinta, mitä voisin hänelle tehdä. Erosimme ja tein abortin. Ja puun takaa tuli tämä kaikki. 

Juuri niin tapahtui minulle 20 vuoden jälkeen. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen ja koko lähipiiri kohahti.

Tiesin, että mies potee keski-iänkriisiä ja häntä turhautti moni asia. Aina kun juttelin asiasta, niin hän puhui töistään ja siitä, kuinka vihaa sitä, mutta ei voi tietyistä syistä asioita muuttaa.

Annoin asian olla. Vastuu ei ollut minun, enkä minä voinut mitään asialle tehdä.

Miehen tunteiden viilenemisen pystyn paikantamaan siihen vuodenaikaan, jolloin hän tapasi tämän uuden naisen. Sitä vuodenaikaa ennen ei ole mitään, mistä olisin pystynyt eroa ennakoimaan.

Niin se vaan minunkin eroni tuli suurena yllätyksenä ja järkytyksenä niin exälle kuin ystävillenikin. Vuosia yritin saada keskustelua aikaiseksi, mutta kaikki vaikenivat. Kaikki. En saanut kerrottua vaivaavista asioista, koska kukaan ei halunnut tärvellä kaunista kuplaansa minun ongelmillani. Lopulta, vuosia liian myöhään, kun pääsin vihdoin suhteesta irti, ihmiset oikein kauhistelivat kuinka kauheaa se nyt on, että erosin. Kun minusta se suhde oli kauhea, ei se ero. Mutta sillähän nyt ei ole mitään merkitystä, ei saa järkyttää onnellisia ihmisiä heidän prinsessakuplassaan.

Miehelleni ero tuli täysin yllätyksenä. Sitä ennen koitin vuosien ajan puhua ongelmistani, saaden kuulla että olen draamanhakuinen mielipuoli ja keksin ongelmia, joita ei oikeasti ole olemassa. Loppuvaiheessa kerroin rehellisesti että harkitsen eroa jos emme voi edes keskustella ongelmista. Mies ilkkui pilkallisesti "sen kun näkis!" ja jatkoi että erolla uhkailu on vain merkki kypsymättömyydestäni ja siitä että "rakastan draamaa". Kun vihdoin erosimme, mies ei sanojensa mukaan osannut yhtään aavistaa, ja juoksee kai vieläkin kylillä valittamassa miten minä jätin hänet täysin ilman selityksiä enkä antanut mahdollisuutta korjata tilannetta. Ei muuten ole ikävä :)

Myös mun exälle ero tuli muka yllätyksenä vaikka olin sanonut noin miljoona kertaa että jos vielä juo niin en jaksa enää ja muutan pois.

Ihminen on hyvä sulkemaan silmänsä ja korvansa sellaiselta mitä ei halua nähdä tai kuulla.

Hyvin meni, en kosketa, en puhu, en tee aloitetta seksiin, mutta hyvin meni silti, käytiin jääkiekkomatseissa ja laivareissuilla.

Vaimo alkoi mennä omissa menoissaan, mutta hyvin meni silti. Joku oli mennyt sanomaan sukulaiselleni, etten voi hyvin ja sukulainen otti ohjat käsiinsä. Alettiin hommata eroa ja erottiinkin.

Sukulainen sanoi myöhemmin, että ero johtui siitä, kun vaimon sisko erosi, nämä siskokset tekevät aina kaiken yhdessä.

t: Mika

Olimme yli 20v naimisissa, meillä on 3 jo aikuista lasta. Miestäni alkoi jahdata meitä 14v nuorempi, kaunis ja viehättävä, hauska ja kylillä kuulemma kovasti pidetty yh-nainen. He tapasivat työn merkeissä, kuinkas muutenkaan. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää, arvaatte varmaan lopun? Eroilmoitus tuli minulle silti yllätyksenä, vaikka olinkin kuullut, että "se nainen" on tosissaan, pelaa kovin panoksin. En kuitenkaan uskonut, että ihan todella mieheni noin vain menisi ja hullaantuisi, että mieheni jättäisi koko entisen elämänsä, meidän yhteisen elämän taakseen ja vaihtaisi sen ihan tuosta vain. Mutta näin kuulkaa kävi. Hän ryhtyi tuon nuoren naisen avopuolisoksi ja hänen pienten lastensa isäpuoleksi. Omat, vaikkakin juuri ja juuri aikuiset lapsemme jäivät myös täysin tämän uuden suhteen alle. Ette usko, miten epätodelliselta tämä kaikki tuntuu. 

Olen siis kohta 50v, en ole epäviehättävä minäkään ( olen hyväkuntoinen, ollut ihan kaunis -ja olen sitä vieläkin jossain määrin - hoikka, kai tyylikäskin ja aika hauska tyyppi, noin yleisesti ottaen :) mutta...no, olen viiskymppinen, enkä enää mikään kedon raikkain kukkanen, ainakaan itseäni lähes 15v nuoremman naisen rinnalla, näin se vaan on. Elämää on enemmän takana, kuin edessä. En toivo tälläistä näyryyttävää eroa teille kenellekään ja antaisin mieluusti neuvoja teille naiset, jos vaan osaisin ja tietäisin mitä muuta tein väärin, kuin sen, että vanhenin. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:52"]Miehelleni ero tuli täysin yllätyksenä. Sitä ennen koitin vuosien ajan puhua ongelmistani, saaden kuulla että olen draamanhakuinen mielipuoli ja keksin ongelmia, joita ei oikeasti ole olemassa. Loppuvaiheessa kerroin rehellisesti että harkitsen eroa jos emme voi edes keskustella ongelmista. Mies ilkkui pilkallisesti "sen kun näkis!" ja jatkoi että erolla uhkailu on vain merkki kypsymättömyydestäni ja siitä että "rakastan draamaa". Kun vihdoin erosimme, mies ei sanojensa mukaan osannut yhtään aavistaa, ja juoksee kai vieläkin kylillä valittamassa miten minä jätin hänet täysin ilman selityksiä enkä antanut mahdollisuutta korjata tilannetta. Ei muuten ole ikävä :)
[/quote]

Hei mun mies sanoo aina samaa! Hänen mielestä meillä on kaikki niin täydellistä, vaikka hän on hajottanut mun itsetuntoani vuosien ajan, ja siitä mainitseminen on pelkkää draaman kaipuuta. Uskon, että hänellekin tulisi ero aivan puskista.

Olen itse ihmetellyt myös tuota, että voiko ero toiselle tulla oikeasti täysin yllätyksenä. Minulla on lähipiirissä kokemuksia molemmista; jätetyistä ja jättäjästä. Jätetyt ovat olleet naisia (3hlöä) ja jättäjä mies - kyseessä siis neljä eri parisuhdetta. Olen jätettyjen kohdalla tullut ajatukseen siitä, että heidän kokemansa on ollut kyllä tuo "tuli täysin yllätyksenä". Kuitenkin kaikilla näillä naisilla on ollut oma tarve suhteeseen ja sen toimimiseen niin suuri, että olen miettinyt heidän halunneenkin uskovan suhteen onnellisuuteen. He ovat saattaneet ohittaa näitä eron merkkejä, vaikka eivät itse sitä muistakaan. Ainakin kahden naisen kohdalla on tuntunut olevan suurempi rakkaus rakastumisen tunteeseen, henkilöillä vielä läheisriippuvaisuuden ongelmaa. Miehen kohdalla hän on vain kuvannut tilannetta, että tunne suhteen päättymiseen heräsi hänellä yhtäkkiä. Ero tuli, katui. Palasivat yhteen ja taas ero. Mies kyllä tiedostaa paskamaisuutensa, muttei ole osannut syitä tarkemmin selittää. Näissä suhteissa kyse ei ole missään ollut kolmansien pyörien mukanaolosta.

Mulle tuli 8 vuotta sitten ero täysin yllätyksenä. Mies vaan ilmoitti eräänä päivänä,  että hän on rakastunut toiseen, minua 12 vuotta nuorempaan slaavilaiseen naiseen. Ja että koska rakastaa nyt toista, lähtee. Pakkasi sitten henkilökohtaiset tavaransa ja häipyi. Ei meillä ollut ennen mitään ongelmia suhteessa, seksielämä oli hyvää, arki sujui, ei riidelty. Mutta kun tuli ainakin ulkoisesti parempi vastaan niin ihastui ja lähti.

Tarina jatkui niin että puolen vuoden päästä oli tullut miehelle ja slaavittarelle ero, ja mies alkoi vinkua takaisin luokseni. Mutta enpä enää huolinut, mitä niin epävakaalla miehellä tekee joka häipyy heti kun joku ihastus tulee, vaikka on luvattu rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.

Eroaminen on tavallaan jatkumoa "pakko tehdä" -jutuille. Ensin kuuluu seurustella, sitten kuuluu mennä kihloihin, sitten kuuluu mennä naimisiin, sitten kuuluu tehdä kolme lasta ja sitten kuuluu erota. Sitten kuuluu löytää uusi puoliso ja aloittaa kierros alusta.

Tämä pitää jokaisen suorittaa kaksi kierrosta, koska vasta silloin saamme riittävästi uusioperheitä kansoittamaan maa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:18"]Olimme yli 20v naimisissa, meillä on 3 jo aikuista lasta. Miestäni alkoi jahdata meitä 14v nuorempi, kaunis ja viehättävä, hauska ja kylillä kuulemma kovasti pidetty yh-nainen. He tapasivat työn merkeissä, kuinkas muutenkaan. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää, arvaatte varmaan lopun? Eroilmoitus tuli minulle silti yllätyksenä, vaikka olinkin kuullut, että "se nainen" on tosissaan, pelaa kovin panoksin. En kuitenkaan uskonut, että ihan todella mieheni noin vain menisi ja hullaantuisi, että mieheni jättäisi koko entisen elämänsä, meidän yhteisen elämän taakseen ja vaihtaisi sen ihan tuosta vain. Mutta näin kuulkaa kävi. Hän ryhtyi tuon nuoren naisen avopuolisoksi ja hänen pienten lastensa isäpuoleksi. Omat, vaikkakin juuri ja juuri aikuiset lapsemme jäivät myös täysin tämän uuden suhteen alle. Ette usko, miten epätodelliselta tämä kaikki tuntuu. 

Olen siis kohta 50v, en ole epäviehättävä minäkään ( olen hyväkuntoinen, ollut ihan kaunis -ja olen sitä vieläkin jossain määrin - hoikka, kai tyylikäskin ja aika hauska tyyppi, noin yleisesti ottaen :) mutta...no, olen viiskymppinen, enkä enää mikään kedon raikkain kukkanen, ainakaan itseäni lähes 15v nuoremman naisen rinnalla, näin se vaan on. Elämää on enemmän takana, kuin edessä. En toivo tälläistä näyryyttävää eroa teille kenellekään ja antaisin mieluusti neuvoja teille naiset, jos vaan osaisin ja tietäisin mitä muuta tein väärin, kuin sen, että vanhenin. 
[/quote]

Et sinä tehnyt mitään väärää!! Tuo sinua nuorempi nainen sen sijaan ei jostain syystä saanut ikäistään. Kakkosvaimot on harvoin ikäluokassaan yhtä tasokkaina pidettyjä yksilöitä kuin ykköset omassa ikäluokassaan.

Olet paljon arvokkaampi ja upeampi kuin mies ja nainen, jotka suhteen aloittivat sinun selkäsi takana.

2 eroa tuli yllätyksenä. Ex1 laittoi eron vireille. Sain tietää siitä kun paperit tuli postissa. Ex4 kertoi facebookissa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:52"]Minä voisin kuvitella omalle kohdalle. Mies,ei puhu mistään,ei tunteista eikä harmituksesta. En tiedä mitä ajattelee. Olen koettanut vaikka miten päin jutella ja kertoa hänelle,että olisi reilumpaa keskustella silloin kun asiat on ajankohtaisia.
eikä kaivaa niitä esille esim. Kun on juonut alkoholia. Monesti tulee ihan puun takaa mitä on mielessään hautonut.
mun mielipide on,että Tälläinen ihminen on itsekäs ja saa kyllä mennä itseensä jos suhde ei onnistu.
kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia.
[/quote]

Eroa jo.