Monelleko teistä on ero tullut "täysin yllätyksenä"?

Myös minun lähipiirissäni on muutaman vuoden ajan ollut aika paljon liikehdintää ja eroja. Eronneet ovat olleet n. 38-45 vuotiaita ja jos ei tarkemmin heitä tuntisi, näyttäisi kaikkien luovuttaneen liian helposti. Osalle miehistä ero on olevinaan tullut puun takaa ja vaimon eropäätöstä he ovat jälkeenpäin kovasti ihmetelleet. Kaikissa suhteissa ovat kulissit olleet kauniit ja vain osassa on ollut mukana kolmas osapuoli. Sisältä löytyy kuitenkin aika raakoja tarinoita, vuosien pahaa oloa ja selvittämättömiä asioita. Osassa liitoista pariskunta oli löytänyt toisensa jo nuorina ja nelikymppisenä oli saatu kaikki, oli talot, lapset, autot, koirat, hyvät työpaikat jne. Nelikymppisenä toisen naama oli katsottu liian tarkkaan ja yllätyksiä ei ollut enää. Vain yksi ero on ollut mielestäni vähän harkitsematon, mutta ymmärsin senkin. Eronnut ei tarvitse taivastelijoita ystäväkseen, mutta kuuntelijoita tarvitsevat kaikki.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:18"]

Olimme yli 20v naimisissa, meillä on 3 jo aikuista lasta. Miestäni alkoi jahdata meitä 14v nuorempi, kaunis ja viehättävä, hauska ja kylillä kuulemma kovasti pidetty yh-nainen. He tapasivat työn merkeissä, kuinkas muutenkaan. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää, arvaatte varmaan lopun? Eroilmoitus tuli minulle silti yllätyksenä, vaikka olinkin kuullut, että "se nainen" on tosissaan, pelaa kovin panoksin. En kuitenkaan uskonut, että ihan todella mieheni noin vain menisi ja hullaantuisi, että mieheni jättäisi koko entisen elämänsä, meidän yhteisen elämän taakseen ja vaihtaisi sen ihan tuosta vain. Mutta näin kuulkaa kävi. Hän ryhtyi tuon nuoren naisen avopuolisoksi ja hänen pienten lastensa isäpuoleksi. Omat, vaikkakin juuri ja juuri aikuiset lapsemme jäivät myös täysin tämän uuden suhteen alle. Ette usko, miten epätodelliselta tämä kaikki tuntuu. 

Olen siis kohta 50v, en ole epäviehättävä minäkään ( olen hyväkuntoinen, ollut ihan kaunis -ja olen sitä vieläkin jossain määrin - hoikka, kai tyylikäskin ja aika hauska tyyppi, noin yleisesti ottaen :) mutta...no, olen viiskymppinen, enkä enää mikään kedon raikkain kukkanen, ainakaan itseäni lähes 15v nuoremman naisen rinnalla, näin se vaan on. Elämää on enemmän takana, kuin edessä. En toivo tälläistä näyryyttävää eroa teille kenellekään ja antaisin mieluusti neuvoja teille naiset, jos vaan osaisin ja tietäisin mitä muuta tein väärin, kuin sen, että vanhenin. 

[/quote]

Yläpeukutin, mutta on pakko sanoa oharina, että ei se uuden naisen nuorempi ikä välttämättä ole ollut ratkaiseva tekijä miehesi päätökseen jättää sinut. Itse olen pettänyt miestäni itseäni selvästi nuoremman miehen kanssa, mutta tämän nuoren miehen ikä oli pelkkä sattuma. Kyllä se todellinen syy löytyi avioliittoni onnettomasta jamasta.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:48"]

Myös minun lähipiirissäni on muutaman vuoden ajan ollut aika paljon liikehdintää ja eroja. Eronneet ovat olleet n. 38-45 vuotiaita ja jos ei tarkemmin heitä tuntisi, näyttäisi kaikkien luovuttaneen liian helposti. Osalle miehistä ero on olevinaan tullut puun takaa ja vaimon eropäätöstä he ovat jälkeenpäin kovasti ihmetelleet. Kaikissa suhteissa ovat kulissit olleet kauniit ja vain osassa on ollut mukana kolmas osapuoli. Sisältä löytyy kuitenkin aika raakoja tarinoita, vuosien pahaa oloa ja selvittämättömiä asioita. Osassa liitoista pariskunta oli löytänyt toisensa jo nuorina ja nelikymppisenä oli saatu kaikki, oli talot, lapset, autot, koirat, hyvät työpaikat jne. Nelikymppisenä toisen naama oli katsottu liian tarkkaan ja yllätyksiä ei ollut enää. Vain yksi ero on ollut mielestäni vähän harkitsematon, mutta ymmärsin senkin. Eronnut ei tarvitse taivastelijoita ystäväkseen, mutta kuuntelijoita tarvitsevat kaikki.

[/quote]

Mun on pakko sanoa, että tätä en ymmärrä: ensin raadetaan, että saadaan kaikki mitä on materiaalisesti tavoiteltu, se talo, ne autot jne. Kun sitten vihdoin ollaan tavoitteessa, erotaan. Mulla se elämä vasta alkoi siitä, nyt pystyy keskittymään kaikkeen muuhun paitsi siihen mammonan ja materian haalimiseen.

Toiseksi jos nuorena on tavattu ja nelikymppisenä kyllästyttää toisen naama, sama tapahtuu uudessa suhteessa varmaankin viimeistään kuusikymppisenä. No, ihmisiä on erilaisia, mutta nämä mun ajatuksina.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:48"]

Myös minun lähipiirissäni on muutaman vuoden ajan ollut aika paljon liikehdintää ja eroja. Eronneet ovat olleet n. 38-45 vuotiaita ja jos ei tarkemmin heitä tuntisi, näyttäisi kaikkien luovuttaneen liian helposti. Osalle miehistä ero on olevinaan tullut puun takaa ja vaimon eropäätöstä he ovat jälkeenpäin kovasti ihmetelleet. Kaikissa suhteissa ovat kulissit olleet kauniit ja vain osassa on ollut mukana kolmas osapuoli. Sisältä löytyy kuitenkin aika raakoja tarinoita, vuosien pahaa oloa ja selvittämättömiä asioita. Osassa liitoista pariskunta oli löytänyt toisensa jo nuorina ja nelikymppisenä oli saatu kaikki, oli talot, lapset, autot, koirat, hyvät työpaikat jne. Nelikymppisenä toisen naama oli katsottu liian tarkkaan ja yllätyksiä ei ollut enää. Vain yksi ero on ollut mielestäni vähän harkitsematon, mutta ymmärsin senkin. Eronnut ei tarvitse taivastelijoita ystäväkseen, mutta kuuntelijoita tarvitsevat kaikki.

[/quote]

Mun on pakko sanoa, että tätä en ymmärrä: ensin raadetaan, että saadaan kaikki mitä on materiaalisesti tavoiteltu, se talo, ne autot jne. Kun sitten vihdoin ollaan tavoitteessa, erotaan. Mulla se elämä vasta alkoi siitä, nyt pystyy keskittymään kaikkeen muuhun paitsi siihen mammonan ja materian haalimiseen.

Toiseksi jos nuorena on tavattu ja nelikymppisenä kyllästyttää toisen naama, sama tapahtuu uudessa suhteessa varmaankin viimeistään kuusikymppisenä. No, ihmisiä on erilaisia, mutta nämä mun ajatuksina.

[/quote]

Jos eron syy on vain kyllästyminen, niin eihän se viisasta ole. Näistäkin jutuista voi kyllä huomata että usein ei ole vain siitä kyse.

Mieheni on nuorin lapsista ja kun hän meni inttiin niin hänen isänsä lähti ja todellakin anopille tuli ero ihan puun takaa ja se 2. nainen.

Toivottavasti mieheni ei tule isäänsä...

Ex-mieheni lähipiirille (paria poikkeusta lukuun ottamatta) meidän eromme tuli varmasti täysin puun takaa. Osittain ehkä miehelle itselleenkin. Vuosi avioitumisen jälkeen pakkasin tavarani, kun mies ei ollut kotona ja jätin narsistisen helvetin taakseni.

Kukaan samalla kylällä asuva ei voi kuvitellakaan millainen tuo heidän hauskana seuramiehenä pitämänsä mies on kotona: nöyryyttäjä, alistaja, hyväksikäyttäjä, raivoava jatkuvan henkisen väkivallan käyttäjä. Joskus tosiaan muut ihmiset saattavat ihmetellä, että "mikähän niille tuli, kun niin äkkiä erosivat". Kodin seinien sisäpuolella voi tapahtua ihan järkyttäviä juttuja, mistä kyläläiset eivät tiedä mitään.

Jos nykyään itse kuulen yllättävästä erosta, ajattelen väistämättä, että olikohan heilläkin samanlaista julmuutta kuin meidän "rauhallisessa maaseutuidyllissä".