Olenko ainoa joka ei sääli huumeisiin kuolleita?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:55"] Tottakai saat surra läheisen kuolemaa. Mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa että narkomaanit ovat hyvin itsekkäitä varsinkin siinä tilanteessa kun sitä kamaa on saatava. Minullakin on monta entistä ystävää kuollut huumeisiin tai tapettu huumeiden takia. Kyllä ihminen itse on vastuussa omasta itsestään ja siitä vetääkö sen toisenkin kerran. [/quote] Millä tavalla sinun itsekkyytesi eroaa heidän itsekkyydestään? [/quote] Esim siten että irtauduin lasten takia raastavasta suhteesta lasten isään joka narkomaani. Olisinhan voinut itsekkin jatkaa samalla tiellä mutta lasten takia valitsin toisin.

[/quote]

Eli mielestäsi narkomaani on itsekäs JOKA tilanteessa. Argumenttisi mukaan sinun yksi epäitsekäs tekosi kumoaa kaiken muun itsekkyytesi. Onkohan vaan näin?
[/quote]
Höpö höpö!
Sanoin vaan esimerkin tilanteesta jossa mies valitsi huumeet ja minä lapset.
Voihan joku narkomaani olla hyvinkin epäitsekäs mutta minun tuntemani henkilö ei ollut.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:48"]Tämä se aina osaakin pistää vihaksi. Jos et ole kykenevä tuntemaan empatiaa narkomaaneja kohtaan tai ymmärryksesi ei kata narkomaanejen tuntemuksia tai ylipäätään riippuvuuden aiheuttamaa tuskaa niin käyttäjälle kuin kaikille hänen lähellään, niin pidä se sitten omana tietonasi. Minä - kuten toivottavasti moni muukin, joka osaa antaa edes murusen ymmärrystään jopa tuntemattomille narkomaaneille - tunnen suurta ärtymystä, surua ja jopa sääliä (näitä provoja kohtaan) kun he päästelevät näitä "sammakkoita" pihalle.  Jos et tunne heitä kohtaan sääliä, niin mitä sitten? Se on sinun ongelmasi, eikä sinun ole pakko sitä täällä mainostaa. Se katsos voi tuottaa näitä ikäviä tuntemuksia meille kanssa palstalaisille.  Jos joku ei vielä osannut lukea rivien välistä niin lähisukulaiseni on kuollut huumeisiin. Se suru ja tuska, joka ei koskaan aivan täysin katoa.. sitä ei voi kuvailla millään muulla kun pitkällä kirkuvalla huudolla. Ja se, että joku kertoo aivan olkapäitään loksauttaen, että ei nyt vaan tunne narkomaaneja kohtaan mitään sääliä saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi. Ihan kuin kaikki se surutyö olikin turhaa? Sehän oli narkomaani, omapahan oli valintansa! Jotkut tahtoo lääkäriksi, jotkut taas narkomaaniksi.  Pää täynnä sekavia ajatuksia, ja teksti sen mukaista. Saipahan purettua mielestä. Perkele. [/quote] Tottakai saat surra läheisen kuolemaa. Mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa että narkomaanit ovat hyvin itsekkäitä varsinkin siinä tilanteessa kun sitä kamaa on saatava. Minullakin on monta entistä ystävää kuollut huumeisiin tai tapettu huumeiden takia. Kyllä ihminen itse on vastuussa omasta itsestään ja siitä vetääkö sen toisenkin kerran. [/quote] Vastuu onkin ovela käsite. Jokainen meistä on tehnyt huonoja valintoja, joiden vastuunkanto on ollut enemmän tai vähemmän epämukavaa. Tästä huolimatta pystyn tuntemaan tälläisia ihmisiä kohtaan empatiaa. Etkä sinä? Mites nuo ystäväsi, jotka ovat kärsineet narkomanian takia, ovatko he todella ystäviäsi? Vai vain tuttuja, joiden elämänvalintoja sinun on helppo tuomita?  Tottakai he ovat itsekkäitä. Riippuvuus on saavuttanut asteen, jossa on täysi mahdottomuus ajatella muita. Huumeet ovat tuhonneet suurimman osan persoonallisuudesta, eikä riippuvainen ole enää kykenevä hoitamaan edes itseään. Tässä vaiheessa on varmasti hyvin vaikea päästä eroon aineesta, joka jo määrittelee sinut ihmisenä.  Kertomattakin tiesin kyllä, että saan surra läheiseni kuolemaa, kiitos kuitenkin.  -29 [/quote] 31 vastaa. Elin vuosia parisuhteessa narkomaanin kanssa ja 2 lastakin sain hänen kanssaan. Kyllä siinä säälit vuosien aikana hupenee! Eipä hänkään minua aikanaan säälinyt. En ole enää missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa ja lähimmät heistä tosiaan kuolleet. Nyt olen kahden erityislapsen äiti ja tehnyt elämässä parempia valintoja kuin parikymppisenä. Eli olen aikanaan itsekkin tehnyt huonoja valintoja mm luottotietoni on mennyt. En kaipaa sääliä, omaa tyhmyyttäni ollut. Ja tällä exällä oli kaksi kertaa elämänsä tilaisuus irtautua huumeista mutta ei kiinnostanut. Moni sanoi että huumeiden käyttö oli vuosia kivaa mutta sitten kun ei enää ollutkaan kivaa oli koukussa. Omia valintoja siis.

[/quote]

Sinulla on oikeus olla tuohtunut kohtalostasi. Tosin samalla periaatteella mitä itse esität: omapahan oli valintasi.

Sekin narkomaani oli jonkun poika. Enkä usko, että hän on aina ollut narkomaani? Hänelläkin on ollut syynsä, oli kuinka kamala ihminen tahansa. Eikä sen syyn tarvitse kaikissa tapauksissa olla edes "iso". Me ihmiset ollaan siitä kiehtovia otuksia, että jokainen on erilainen ja jokainen tuntee tavallaan. 

Jos olet vihainen omista valinnoistasi, ymmärrän asenteesi. Sinäkin olet selviytynyt jostain, jonka olet itse aiheuttanut, etkä ole vielä ihan loppuun asti asiaa käsitellyt. 

Olen kuitenkin onnellinen puolestasi, jos olet saanut itsesi irti jostain pahasta ja selvinnyt siitä. Kaikki eivät päädy samaan lopputulokseen. (Ja näitä ihmisiä kohtaan tunnen  edelleenkin sitä empatiaa)

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:10"] En tietenkään sääli, samoin kuin en itsemurhan tehneitäkään. Myöskään ylinopeutta ajaneiden tai muulla tavoin liikenteen vaarantamisesta aiheutunut vammautuminen tai kuolema ei saa minua tuntemaan sääliä - päinvastoin. On hyvä että saa sellaisen vatipään pois liikenteestä joka tekee älyttömyyksiä muiden ihmisten hengen kustannuksella. Ja siinä saattaa säästyä viattomien ihmisten henki tai terveys, kun on iso mahdollisuus että jossain vaiheessa se piittaamattomuus johtaa rysähdykseen jonkin viattoman sivullisen kanssa. [/quote] Kenen muun kuin itsensä henkeä nisti vaarantaa nistaillessaan? Jos vielä rajataan siihen tavallisimpaan tapaukseen, että liikkuu yleisillä paikoilla jalan tai julkisilla. [/quote] Minun hengen? Lapseni hengen? Näin on käynytkin kun kamapäissään yksi hyökkäsi vastasyntyneen vauvani kimppuun!

[/quote]

Kaikki "nistit" eivät tee niin, niin kuin eivät kaikki alkoholin käyttäjätkään örvellä kadulla. Ne, jotka todella ansaitsisivat tulla vedetyksi ulos päihteistä ovat yleensä kaikista näkymättömimpiä. Nyt kun lapset otettiin mukaan, niin jos oma lapsi eksyy päihteisiin, niin onko silloin sama suhtautumistapa - omapa on ongelmansa eikä sääliä jos tämä kuolee. 

Huumeiden käyttöä on monenlaista ja syytkin ovat erilaisia. Itse käytän xanoreita nukkumiseen, psyykenlääkkeet eivät sovi enkä saa nukuttua ilman. Kuitenkin bentsoista tulee krapulainen olo, johon otan panacodia tai oxycontinia koska ei sitä kestä jatkuvasti. Eikä tuossa ole kaikki, mutta en hae "oloja" niistä. Moni täällä pitää minua varmasti nistinä mutta näiden kanssa pystyn opiskelemaan tai tekemään töitä.

Mulla meni selkä jumiin, lainasin mieheltä Panacodin ja ihmettelin sen jälkeen että käyttääkö joku näitä huumeena ja mihin se oikein perustuu. Nyt sitten sain selän uudelleen jumiin ja samalla olen ollut ihan hemmetin stressaantunut ja jännittänyt yhtä raskasta työproggista. Ajattelin viime yönä että pelastan yöunet taas Panacodilla ja whoaaa, okei, NYT mä ymmärrän. Kaikki jännitys ja ahdistus katos tuosta vaan. Jos mulla olis näin karsea paine ja jännitys koko ajan niin mitenkähän kävisi... Jos tätä jatkuisi ei viikon vaan kuukausia, vuosia.

Et ole. Minusta käyttäjät pitäisi vain antaa kuolla eikä niihin pitäisi turhaan uhrata aikaa sekä hoitoaikaa sillä käyttäjät aina palaa samaan tilaan. Eli tuhlavat tosi tarvitsijoiden resursseja. Ja niille kukkahattu tädeille jotka höösäävät näitäkin paskoja, niin herätkää todellisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:10"] En tietenkään sääli, samoin kuin en itsemurhan tehneitäkään. Myöskään ylinopeutta ajaneiden tai muulla tavoin liikenteen vaarantamisesta aiheutunut vammautuminen tai kuolema ei saa minua tuntemaan sääliä - päinvastoin. On hyvä että saa sellaisen vatipään pois liikenteestä joka tekee älyttömyyksiä muiden ihmisten hengen kustannuksella. Ja siinä saattaa säästyä viattomien ihmisten henki tai terveys, kun on iso mahdollisuus että jossain vaiheessa se piittaamattomuus johtaa rysähdykseen jonkin viattoman sivullisen kanssa. [/quote] Kenen muun kuin itsensä henkeä nisti vaarantaa nistaillessaan? Jos vielä rajataan siihen tavallisimpaan tapaukseen, että liikkuu yleisillä paikoilla jalan tai julkisilla. [/quote] Minun hengen? Lapseni hengen? Näin on käynytkin kun kamapäissään yksi hyökkäsi vastasyntyneen vauvani kimppuun!

[/quote]

Kaikki "nistit" eivät tee niin, niin kuin eivät kaikki alkoholin käyttäjätkään örvellä kadulla. Ne, jotka todella ansaitsisivat tulla vedetyksi ulos päihteistä ovat yleensä kaikista näkymättömimpiä. Nyt kun lapset otettiin mukaan, niin jos oma lapsi eksyy päihteisiin, niin onko silloin sama suhtautumistapa - omapa on ongelmansa eikä sääliä jos tämä kuolee. 
[/quote]

Aikani auttaisin lastani mutta sitten lopettaisin hyysäämisen.
Helppo tosin sanoa kun ei ole sattunut omalle kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:48"]Tämä se aina osaakin pistää vihaksi. Jos et ole kykenevä tuntemaan empatiaa narkomaaneja kohtaan tai ymmärryksesi ei kata narkomaanejen tuntemuksia tai ylipäätään riippuvuuden aiheuttamaa tuskaa niin käyttäjälle kuin kaikille hänen lähellään, niin pidä se sitten omana tietonasi. Minä - kuten toivottavasti moni muukin, joka osaa antaa edes murusen ymmärrystään jopa tuntemattomille narkomaaneille - tunnen suurta ärtymystä, surua ja jopa sääliä (näitä provoja kohtaan) kun he päästelevät näitä "sammakkoita" pihalle.  Jos et tunne heitä kohtaan sääliä, niin mitä sitten? Se on sinun ongelmasi, eikä sinun ole pakko sitä täällä mainostaa. Se katsos voi tuottaa näitä ikäviä tuntemuksia meille kanssa palstalaisille.  Jos joku ei vielä osannut lukea rivien välistä niin lähisukulaiseni on kuollut huumeisiin. Se suru ja tuska, joka ei koskaan aivan täysin katoa.. sitä ei voi kuvailla millään muulla kun pitkällä kirkuvalla huudolla. Ja se, että joku kertoo aivan olkapäitään loksauttaen, että ei nyt vaan tunne narkomaaneja kohtaan mitään sääliä saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi. Ihan kuin kaikki se surutyö olikin turhaa? Sehän oli narkomaani, omapahan oli valintansa! Jotkut tahtoo lääkäriksi, jotkut taas narkomaaniksi.  Pää täynnä sekavia ajatuksia, ja teksti sen mukaista. Saipahan purettua mielestä. Perkele. [/quote] Tottakai saat surra läheisen kuolemaa. Mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa että narkomaanit ovat hyvin itsekkäitä varsinkin siinä tilanteessa kun sitä kamaa on saatava. Minullakin on monta entistä ystävää kuollut huumeisiin tai tapettu huumeiden takia. Kyllä ihminen itse on vastuussa omasta itsestään ja siitä vetääkö sen toisenkin kerran. [/quote] Vastuu onkin ovela käsite. Jokainen meistä on tehnyt huonoja valintoja, joiden vastuunkanto on ollut enemmän tai vähemmän epämukavaa. Tästä huolimatta pystyn tuntemaan tälläisia ihmisiä kohtaan empatiaa. Etkä sinä? Mites nuo ystäväsi, jotka ovat kärsineet narkomanian takia, ovatko he todella ystäviäsi? Vai vain tuttuja, joiden elämänvalintoja sinun on helppo tuomita?  Tottakai he ovat itsekkäitä. Riippuvuus on saavuttanut asteen, jossa on täysi mahdottomuus ajatella muita. Huumeet ovat tuhonneet suurimman osan persoonallisuudesta, eikä riippuvainen ole enää kykenevä hoitamaan edes itseään. Tässä vaiheessa on varmasti hyvin vaikea päästä eroon aineesta, joka jo määrittelee sinut ihmisenä.  Kertomattakin tiesin kyllä, että saan surra läheiseni kuolemaa, kiitos kuitenkin.  -29 [/quote] 31 vastaa. Elin vuosia parisuhteessa narkomaanin kanssa ja 2 lastakin sain hänen kanssaan. Kyllä siinä säälit vuosien aikana hupenee! Eipä hänkään minua aikanaan säälinyt. En ole enää missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa ja lähimmät heistä tosiaan kuolleet. Nyt olen kahden erityislapsen äiti ja tehnyt elämässä parempia valintoja kuin parikymppisenä. Eli olen aikanaan itsekkin tehnyt huonoja valintoja mm luottotietoni on mennyt. En kaipaa sääliä, omaa tyhmyyttäni ollut. Ja tällä exällä oli kaksi kertaa elämänsä tilaisuus irtautua huumeista mutta ei kiinnostanut. Moni sanoi että huumeiden käyttö oli vuosia kivaa mutta sitten kun ei enää ollutkaan kivaa oli koukussa. Omia valintoja siis.

[/quote]

Sinulla on oikeus olla tuohtunut kohtalostasi. Tosin samalla periaatteella mitä itse esität: omapahan oli valintasi.

Sekin narkomaani oli jonkun poika. Enkä usko, että hän on aina ollut narkomaani? Hänelläkin on ollut syynsä, oli kuinka kamala ihminen tahansa. Eikä sen syyn tarvitse kaikissa tapauksissa olla edes "iso". Me ihmiset ollaan siitä kiehtovia otuksia, että jokainen on erilainen ja jokainen tuntee tavallaan. 

Jos olet vihainen omista valinnoistasi, ymmärrän asenteesi. Sinäkin olet selviytynyt jostain, jonka olet itse aiheuttanut, etkä ole vielä ihan loppuun asti asiaa käsitellyt. 

Olen kuitenkin onnellinen puolestasi, jos olet saanut itsesi irti jostain pahasta ja selvinnyt siitä. Kaikki eivät päädy samaan lopputulokseen. (Ja näitä ihmisiä kohtaan tunnen  edelleenkin sitä empatiaa)

[/quote]

Tämä oli siis se sama -29. Alkaa väsymys näköjään ottamaan vallan, kun kirjoitus oli noin tönkköä. Ehkä se idea sieltä silti paistaa läpi. 

En jaksa enää vahdata, koska se vastaus taas tulee joten lopetan yksinkertaisesti tähän:

Minä ymmärrän narkomaaneja ja heidän riippuvuuttaan. En silti puolusta ketään narkomaania täällä yksilönä, eli en puolustele heidän käytöstään kaikissa tilanteissa. Olen pahoillani kaikkien narkomaanien läheisten surusta (mukaanlukien itseni) ja kohtaloista. 

Pointtihan oli alunperin, että suututtaa kun törmään näihin jotka eivät ymmärrä riippuuvuutta käsitettä pidemmälle ja tuntevat olleensa oikeutettuja väittämään, että he "voisivat vain kuolla", tai "ihan oikein narkeille", eli eivät omaa empatian tunnetta heitä kohtaan ja huutelevat sitä kuin yleisenäkin faktana.

Jep!

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:55"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:48"]Tämä se aina osaakin pistää vihaksi. Jos et ole kykenevä tuntemaan empatiaa narkomaaneja kohtaan tai ymmärryksesi ei kata narkomaanejen tuntemuksia tai ylipäätään riippuvuuden aiheuttamaa tuskaa niin käyttäjälle kuin kaikille hänen lähellään, niin pidä se sitten omana tietonasi. Minä - kuten toivottavasti moni muukin, joka osaa antaa edes murusen ymmärrystään jopa tuntemattomille narkomaaneille - tunnen suurta ärtymystä, surua ja jopa sääliä (näitä provoja kohtaan) kun he päästelevät näitä "sammakkoita" pihalle.  Jos et tunne heitä kohtaan sääliä, niin mitä sitten? Se on sinun ongelmasi, eikä sinun ole pakko sitä täällä mainostaa. Se katsos voi tuottaa näitä ikäviä tuntemuksia meille kanssa palstalaisille.  Jos joku ei vielä osannut lukea rivien välistä niin lähisukulaiseni on kuollut huumeisiin. Se suru ja tuska, joka ei koskaan aivan täysin katoa.. sitä ei voi kuvailla millään muulla kun pitkällä kirkuvalla huudolla. Ja se, että joku kertoo aivan olkapäitään loksauttaen, että ei nyt vaan tunne narkomaaneja kohtaan mitään sääliä saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi. Ihan kuin kaikki se surutyö olikin turhaa? Sehän oli narkomaani, omapahan oli valintansa! Jotkut tahtoo lääkäriksi, jotkut taas narkomaaniksi.  Pää täynnä sekavia ajatuksia, ja teksti sen mukaista. Saipahan purettua mielestä. Perkele. [/quote] Tottakai saat surra läheisen kuolemaa. Mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa että narkomaanit ovat hyvin itsekkäitä varsinkin siinä tilanteessa kun sitä kamaa on saatava. Minullakin on monta entistä ystävää kuollut huumeisiin tai tapettu huumeiden takia. Kyllä ihminen itse on vastuussa omasta itsestään ja siitä vetääkö sen toisenkin kerran. [/quote] Vastuu onkin ovela käsite. Jokainen meistä on tehnyt huonoja valintoja, joiden vastuunkanto on ollut enemmän tai vähemmän epämukavaa. Tästä huolimatta pystyn tuntemaan tälläisia ihmisiä kohtaan empatiaa. Etkä sinä? Mites nuo ystäväsi, jotka ovat kärsineet narkomanian takia, ovatko he todella ystäviäsi? Vai vain tuttuja, joiden elämänvalintoja sinun on helppo tuomita?  Tottakai he ovat itsekkäitä. Riippuvuus on saavuttanut asteen, jossa on täysi mahdottomuus ajatella muita. Huumeet ovat tuhonneet suurimman osan persoonallisuudesta, eikä riippuvainen ole enää kykenevä hoitamaan edes itseään. Tässä vaiheessa on varmasti hyvin vaikea päästä eroon aineesta, joka jo määrittelee sinut ihmisenä.  Kertomattakin tiesin kyllä, että saan surra läheiseni kuolemaa, kiitos kuitenkin.  -29 [/quote] 31 vastaa. Elin vuosia parisuhteessa narkomaanin kanssa ja 2 lastakin sain hänen kanssaan. Kyllä siinä säälit vuosien aikana hupenee! Eipä hänkään minua aikanaan säälinyt. En ole enää missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa ja lähimmät heistä tosiaan kuolleet. Nyt olen kahden erityislapsen äiti ja tehnyt elämässä parempia valintoja kuin parikymppisenä. Eli olen aikanaan itsekkin tehnyt huonoja valintoja mm luottotietoni on mennyt. En kaipaa sääliä, omaa tyhmyyttäni ollut. Ja tällä exällä oli kaksi kertaa elämänsä tilaisuus irtautua huumeista mutta ei kiinnostanut. Moni sanoi että huumeiden käyttö oli vuosia kivaa mutta sitten kun ei enää ollutkaan kivaa oli koukussa. Omia valintoja siis.

[/quote]

Sinulla on oikeus olla tuohtunut kohtalostasi. Tosin samalla periaatteella mitä itse esität: omapahan oli valintasi.

Sekin narkomaani oli jonkun poika. Enkä usko, että hän on aina ollut narkomaani? Hänelläkin on ollut syynsä, oli kuinka kamala ihminen tahansa. Eikä sen syyn tarvitse kaikissa tapauksissa olla edes "iso". Me ihmiset ollaan siitä kiehtovia otuksia, että jokainen on erilainen ja jokainen tuntee tavallaan. 

Jos olet vihainen omista valinnoistasi, ymmärrän asenteesi. Sinäkin olet selviytynyt jostain, jonka olet itse aiheuttanut, etkä ole vielä ihan loppuun asti asiaa käsitellyt. 

Olen kuitenkin onnellinen puolestasi, jos olet saanut itsesi irti jostain pahasta ja selvinnyt siitä. Kaikki eivät päädy samaan lopputulokseen. (Ja näitä ihmisiä kohtaan tunnen  edelleenkin sitä empatiaa)
[/quote]

Vastaan vielä..
Yritän aina etten tuomitse ketään jos en ole hänen housuissaan elänyt.
Mutta sääliä en silti tunne narkomaaneja kohtaan.
Vuosia yritin auttaa heitä, kuuntelin ja tuin.
Muutuin sitten varmaan kyyniseksi tuolle asialle.
Joskus mietin että lähden opiskelemaan päihdehoitajaksi mutta totesin etten kestäisi sitä.
Nyt olen vanhuspuolella ja nautin työstäni.
Heille annan mieluummin itseni kuin narkomaaneille.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:56"]

Ja mikä helvetin velvollisuus yhteiskunnalla on jaella jotain ruiskuja ilmaiseksi????

Tiedän kyllä faktat. Onneksi ruiskut merkittävästi vähentävät tartuntoja ;D

[/quote]

Yhden HIV potilaan hoito maksaa yhteiskunnalle yli 10 tuhatta euroa vuodessa, mieti siitä kannattaako jakaa.

[/quote]

Säälinkö kuolleita ihmisiä? No en, kuolinsyystä riippumatta. Mitä ne sillä säälillä tekisi, kun ei sillä tee mitään elävätkään. Myötätunto on sitten ihan toinen juttu.