Voiko olla masennuksen merkki ettei jaksa puhua ihmisten kanssa?

Ei ole masennusta tuo. Vaan aivan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole masennusta tuo. Vaan aivan normaalia.

No näin olen vähän miettinyt, että olen vain introvertti ja erityisherkkä niin väsyn puhumisesta.. Mietin vain liittyykö masennukseen jotain tuollaista. Itse koen painetta olla puheliaampi mitä olen.. Tuntuu, että lähes kaikissa ympyröissä pidetään outona, jos ei jaksa höpöttää koko ajan . Ap

Voi olla syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla syöpä.

Mun sukulaisella on syöpä. Oliko hauska juttu? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla syöpä.

Mun sukulaisella on syöpä. Oliko hauska juttu? Ap

Tyyliin jokainen tuntee jonkun syöpään sairastuneen. Relaa vähän, kukaan ei tykkää kireilijästä.

Itse en oo ikinä jaksanut olla sosiaalinen muiden kuin ihan tuttujen kanssa enkä silti ole masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Itse en oo ikinä jaksanut olla sosiaalinen muiden kuin ihan tuttujen kanssa enkä silti ole masentunut.

Noni hyvä, että meitä on muitakin🙂 Mulla sama, että ulkopuolisten kanssa raskasta olla sosiaalinen, mutta läheisten kanssa olen puhelias. Pitkään olen pitänyt itseäni outona tämän vuoksi. Ap

Itse olen ainakin superväsyny tähän aikaan vuodesta. Tykkäsin jutella ja toivoisin että jaksaisin, mutta en vaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin superväsyny tähän aikaan vuodesta. Tykkäsin jutella ja toivoisin että jaksaisin, mutta en vaan jaksa.

Joo sama täällä. Oon ihan kuollut tähän pimeään loppuvuoden aikaan. Kesällä eri ihminen.. Ap

Mä en jaksa oikein puhua edes läheisten kanssa paitsi jos olen joko humalassa (siitä saa energiaa kai) tai on joku todella kiinnostava puheenaihe. Kaikenlainen small talk ja tyhjänpäiväinen puhe työkavereiden kanssa siitä mitä joku tai jonkun lapsi teki viikonloppuna vie voimia eikä kiinnosta mua. Olen masentunut, mutta olen myös miettinyt onko jaksamattomuus puhua enemmän mun erityisherkkyyttä tai introverttiyttä vai sitä masennusta. Ehkä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa oikein puhua edes läheisten kanssa paitsi jos olen joko humalassa (siitä saa energiaa kai) tai on joku todella kiinnostava puheenaihe. Kaikenlainen small talk ja tyhjänpäiväinen puhe työkavereiden kanssa siitä mitä joku tai jonkun lapsi teki viikonloppuna vie voimia eikä kiinnosta mua. Olen masentunut, mutta olen myös miettinyt onko jaksamattomuus puhua enemmän mun erityisherkkyyttä tai introverttiyttä vai sitä masennusta. Ehkä molempia.

Siis mulla ihan samanlainen tunne, että minua ei edes kiinnosta kenenkään työkaverin lapset tai jouluostokset. En osaa jauhaa tikusta asiaa enkä jaksa. Mutta mietiskelin juuri tuota samaa että onko tää enemmän introverttiyttä ja erityisherkkyyttä vai just sitä masennusta. . Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa oikein puhua edes läheisten kanssa paitsi jos olen joko humalassa (siitä saa energiaa kai) tai on joku todella kiinnostava puheenaihe. Kaikenlainen small talk ja tyhjänpäiväinen puhe työkavereiden kanssa siitä mitä joku tai jonkun lapsi teki viikonloppuna vie voimia eikä kiinnosta mua. Olen masentunut, mutta olen myös miettinyt onko jaksamattomuus puhua enemmän mun erityisherkkyyttä tai introverttiyttä vai sitä masennusta. Ehkä molempia.

Siis mulla ihan samanlainen tunne, että minua ei edes kiinnosta kenenkään työkaverin lapset tai jouluostokset. En osaa jauhaa tikusta asiaa enkä jaksa. Mutta mietiskelin juuri tuota samaa että onko tää enemmän introverttiyttä ja erityisherkkyyttä vai just sitä masennusta. . Ap

Joillain työkavereilla on tapana puuttua vaikka toisen eväisiin, tai pukeutumiseen ihan työhön liittymättömällä tavalla, se on niin rasittavaa. Olisivat hiljaa jos ei oo järkevämpää sanottavaa.

Ylipäätään muutenkaan ymmärrä miksi jonkun työyhteisön ympärille pitäisi rakentaa kaveriporukkaa. Rasittava käsitys. Vielä kun teen projektiluontoista työtä niin ei nappaa sitten niin kiviäkään kaveerata ihmisten kanssa kun projekti ja henkilöt pian vaihtuu uusiksi. Hoitakaa hommanne ja sillä selvä. Ihan on omavalintaiset kaverit, niitä ei tarvitse yrityksen hr-osaston minulle puolestani valita.

Pikkujoulut huoh. Firman palkintotilaisuudet, mitä väliä. Sekö on joku elämän suola sitten kun viisi vuotta persaukkoa nuoltu pomo antaa 5€ kukkapuskan ja suklaalevyn yrityksen henkilöstön edessä, kuvitellen itsekin olevansa jokin antelias hyvä ihminen. Lapsellista, typerää ja turhaa roskaa.

Ja ne loputtomat mahtavat ideat ja ajatukset liimattuna kiiltokuvia massiivisen ongelman päälle jonka pohjimmaista syytä ei edes yritetä ratkaista. Mitä helv. Ihmiset on saamattomia vastuunpakoilijoita ja tämä kivakiva tuntuu olevan nykyään aivan kaiken ylittävä ensisijainen lähtökohta, kuten lapsilla päiväkodissa.

Ei ole kumma ettei nappaa työpäivän päätteeksi olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Pelkkä ajatuskin rasittaa enemmän kuin 15km hikilenkki.

Up