Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka tuntevat olevansa yksin netissä?
12.03.2015 |
Tämä on ehkä jotenkin outo ongelma, mutta olen aina tuntenut, että netissä yksinäisyys oikein korostuu.
Kun puuhastelen live-elämässä jotain oikeasti yksin, vaikka ihan vain luen kirjaa, en koe koskaan olevani yksinäinen. Mutta netissä tunnen olevani täysin kykenemätön tekemään kontaktia kanssaihmisiin, yhä enemmän nykyään. En osaa keskustella ihmisten kanssa edes tällaisilla anonyymifoorumeilla; somessa - Twitterissä, Facebookissa - en pysy mukana hetkeäkään. Ei-anonyymeillä foorumeilla olen aina ollut ns. "ketjuntappaja". Kirjoitan blogia erikoisaiheesta, joka kiinnostaa vain kourallisia ihmisiä, eikä se kiinnosta niitäkään. Hassua on, että osaan kyllä kirjoittaa fiktiota, joka kiinnostaa muita ihmisiä, mutta "omana itsenäni" nettipersoonani on ihan totaalisen ulkopuolinen. Ainoa sosiaalinen ilo, jonka netistä saan, on se, että joku vaan ystävä kirjoittaa joskus sähköpostin. Muuten tämä nettimaailma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
Sikäli jännä juttu, että monelle yksinäiselle tuttavalleni netti on ollut suorastaan pelastusrengas, jonka kautta on löytynyt kontaktia muihin ihmisiin.
Mutta löytyykö ketään muuta, jotka tuntevat olevansa ulkopuolisia täällä netin ihmeellisessä maailmassa?
Kommentit (3)
Anteeksi, omituisia autocorrect-virheitä tuossa. Kourallisia ihmisiä = kourallista ihmisiä; vaan ystävä = vanha ystävä.
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 16:24"]
Ei tuolla tavalla, mutta niin, että täälläkin on vain kasvottomia kirjoituksia. Facebookissa ei juttele kenellekään erityisesti vaan kaikki spammaavat omia päivityksiään.
En ole tosin yksinäinen (enää), joten netissä tykkään keskustella esim. politiikasta ja ihmissuhdejutuista, joista en keskustelisi ystävien kanssa.
[/quote]
Jep, totta tuokin, kasvottomista kirjoituksista. Tosin ei se kasvottomuus minua haittaa NIIN paljon: minulla on hyviä ystäviä, joita en ole koskaan edes live-elämässä tavannut! Mutta ystäviä ollaan silti oltu jo yli 15 vuotta.
Mutta kaipa se on jotenkin niin, että tunnen tämän "ajatus-minäni" olevan se todellinen minä, ja kun se ajatus-minäkin tuntee olevansa ulkopuolinen, niin ulkopuolisuus on totaalista...
t: ap
Ei tuolla tavalla, mutta niin, että täälläkin on vain kasvottomia kirjoituksia. Facebookissa ei juttele kenellekään erityisesti vaan kaikki spammaavat omia päivityksiään.
En ole tosin yksinäinen (enää), joten netissä tykkään keskustella esim. politiikasta ja ihmissuhdejutuista, joista en keskustelisi ystävien kanssa.