ä on että suomalaisia ahistaa koko ajan?

Ahistaa mennä töihin, ahistaa olla kotona, ahistaa joka asia. Masennuslääkkeitä vedetään joka lähtöön ja missään ei ole hyvä olla. Suomessa on asiat kuitenkin suhteellisen hyvin. On maita missä ei ole aikaa tai mahdollisuutta lojua kotona ja potea masennusta ja ahistusta.

Sekö siis ahistaa että täällä ollaan totuttu siihen että pitää olla kaikki (punainen tupa ja perunamaa, ihana perhe lapsineen, pari autoa pihalla, hyvä työpaikka?) Mitä jos nämä kriteerit laskisi vähän ja keskityttäisiin siihen mkä ihminen todellisuudessa tarvitsee, eli katto pään päälllä, ruokaa syödäkseen sekä hyvä terveys. Mitä jos ei tarvitsisi kilpailla naapurin kanssa siitä kummalla on parempi auto ja olla katellinen toisten saavutuksista?

Ihan aikuisten oikeesti, jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudesta, ei vanhemmat, työkaverit, puoliso, lapset tai valtio.