Kuinka ihmeessä tätä elämää voi kestää...
kertokaas te viisaammat kuinka kestätte tätä elämää jos tilanne on tälläinen: hoito on minulla meneillää, ensi viikolla olis icsi hoito tarkoitus tehdä ja töissä on hirveä kaaos meneillään. Ei siis töiden suhteen vaan odottajien suhteen. 7 on ilmoittanut odottavansa vauvaa ja tuntuu ettei loppua näy. Kyllä muutama vielä menee mutta koko ajan ilmaantuu lisää odottajia. En osaa iloita normaalisti heidän puolestaan ja miettikää mitä jutut on päivästä toiseen....Tunnen oloni vaan niin ulkopuoliseksi koko hommasta ja en millään jaksa nyt edes keskittyä tähän hoitoon...tuntuu vaan että pää leviää ihan lopullisesti. Kun sais edes hoidon ajan olla rauhassa ja miettiä omia juttuja, mutta mitenkäs se onnistuu kun vauva sanat lentelee joka päivä töissä ilmassa. Ja tuntuu nyt vaan siltä, että hoito ei onnistu ja miten helvetissä sen pettymyksen taas kestää. Kannattaisihan tästä asiasta ehkä puhua ammatti ihmisen kanssa....mutta toivo täällä kyllä hipuu.
Kommentit (6)
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että hyvä on tänne kirjoitella kun täällä käy ihmiset samoja tuntemuksia läpi. Olen nimittäin siihen tulokseen tullut, että sellainen ihminen joka ei ole lapsettomuudesta kärsinyt, ei osaa vaan asioita samalla tasolla ajatella. Onneksi minulla on hyvä ystävä joka kärsii samasta asiasta. Hänelle on erittäin hyvä jutella näistä asioista ja sanoa ihan just miltä tuntuu. Ei tarvitse kaunistella asioita millään tavalla. Ja erittäin mielelläni tännekin purkaudun.
Ei tosiaan ole mahdollista minun vältellä työkavereita kun ollaan kaikki samassa tilassa ja sehän vasta mua päähän ottaa. En mä vaan mahda näille tunteilleni mitään ja ihan oikeesti itteenikin joskus hävettää mitä päässä pyörii....tiedätte varmaan mistä puhun. Tosiaan täytyy tästä asiasta mainita hoitopaikassa jos sais vaikka ihan purettua näitä tuntemuksiaan. Ja kun sais oman elämänsä nyt tästä paineen alta pois edes hetkeksi....
Kieltämättä on nyt mieli aika maassa:((( Mutta koitetaan jaksaa!!
Henkinen jaksaminen on kyllä tuollaisessa tilanteessa äärimmäisen kovalla koetuksella!!
On todella hankalaa keksiä mitään mikä helpottaisi tilannettasi niin kauan kuin joudut noiden raskaanaolevien(ja sitä hehkuttavien!!) kanssa työskentelemään samalla käyden itse läpi rankkaa hoitoa....
On [b]enemmän[/b] kuin ymmärrettävää, että tuntuu kuin pää kohta poksahtaisi....
Olisiko millään tavalla mahdollista vaikka jäädä sairaslomalle hetkeksi? Tiedän, että sairaslomaa varmasti saisit oman jaksamisesi (tai jaksamattomuutesi..) vuoksi, mutta että oletko valmis sitä ottamaan vedoten tuohon syyhyn? Mielestäni se on enemmän kuin HYVÄ syy, mutta oma luonto voi pistää hanttiin....
Nyt kuitenkin olisi tärkeetä, ettet kauheettomasti ottaisi stressiä sillä se vaikuttaa taas elimistöösi ja sitä kautta mahdollisesti hoitonne kulkuun ja sitä kautta ehkä myöskin onnistumiseen!!!
Toivon koko sydämestäni, että sinä saisit olla se seuraava, joka ilmoittaa raskaudestaan!!!! Silloin tilanne olisi täysin päinvastainen ja pääsisit osalliseksi heidän keskusteluihinsa! Nyt ne päivittäiset raskauskeskustelut masentavat vain enemmän ja enemmän....
Tosi pahoillani olen tilanteestasi....enkä oikein muita neuvoja osaa sanoa....
Koitahan jaksaa!!!
Tsemppihalituksin: Je_Ni
Minulla oli nyt sellainen tilanne, että punktio ja siirto viime viikolla vko 36. Olen äskettäin juuri aloittanut uuden työn uudessa työpaikassa, ja koin aikamoista stressiä tästä johtuen. Minä sain punktioviikon sairaslomaa ihan terveyskeskuslääkäriltä. Menin maanantaina alunperin migreenin vuoksi, mutta lääkäri sanoi, että annat nyt itsellesi luvan olla töistä pois ja koitat rentoutua ja helliä itseäsi. Joku toinen täällä kertoi olleensa yhteensä 3 vkoa lomalla (niin että viimeinen saikkuviikko punktioviikko).
Suosittelisin vaikka viikon lomaa töistä. Mieli on kuitenkin niin herkillä hormoneista. Luulen, että saat aika helposti työterveyslääkäriltä, kun vaan kerrot tilanteen. Mua helpotti hyvin paljon. Örkit, 2 kpl, on mahassa, ja nyt taas tällä viikolla olen jaksanut ihan hyvin töissä.
Voimia hoitojen kanssa. Nää on ihan käsittämättömän raskaita. (Käyn keskustelemassa myös psykologin kanssa).
tsemppiä!
satu-marja
ja nimenomaan pään takia, koska tokihan punktiosta saat sitten muutenkin, pyydät samalla vähän lisää kun hoitava lääkärisi kirjottaa lappua - tai jos et häneltä saa ylimäärästä, koita työterveyslääkäriä.
Helppoahan se ei ole antaa itelleen lupaa olla heikompi, mutta se voisi nyt olla sulle oikea ratkaisu. Jos siis vain työsi on sellainen, että voisit olla hetken poissa. Ehkä ne pirteät raskaana olevat voivat tehdä sillä välin sinunkin työsi :)
no sain raahattua itseni tänään lääkärille ja vuodatin nyt kaikki pahat olot ulos ym. ym. Pari viikkoa tässä nyt ainakin olen saikulla, katsotaan sitten tilanne uudelleen. Kyllä vaan tuntu sille, että pää poksahtaa. Ei töistä ole huoli, hoitakoon joku ne minun poissaollessani.
Nyt saa onneksi rauhassa levätä ja koota ittensä ja etenkin olla rauhassa. Eihän tästä ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Kiitos teille kun jaksatte kuunnella ja tukea:)) Kyllä se elämä jo vähän aurinkoisemmalta tänään näyttää kuin eilen, mutta hymyillä ei vielä jaksa.
Meillä on varmasti kaikilla paljon synkkiä ajatuksia liittyen omiin hoitoihimme ja syihin miksi olemme niihin ajautuneet. On hyvä, että on tällainen foorumi, jossa niistä ajatuksista voi puhua ihmisten kanssa, jotka ovat ehkä tunteneetkin samoin. Itse allekirjoitan täysin tuon ajatuksen, että miten sen pettymyksen sitten taas kestää hoidon epäonnistuessa. Ja olen ainakin omalla kohdallani miettinyt ammattiapua. Muutenkin suosittelen esim. terapiaa kaikille, jotka kohtaavat näinkin raskaita asioita. Terapia ei tarkoita sitä, etteikö asioiden kanssa selviytyisi ilmankin tai olisi jotenkin epänormaali. Ajattelen niin, että se on omaan hyvinvointiin panostamista. Kallista lystiä tietenkin, mutta voi miettiä, onko sellaiseen satsaukseen valmis, jotta jaksaisi paremmin.
Jaksamista sinulle! Pystyisikö niitä työkavereita jotenkin vältellä? Tai sivuuttaa niiden jutut?