Lue keskustelun säännöt.
Hääjuhlat ilman naimisiin menoa?
10.03.2015 |
Tietenkään kyseessä ei tällöin varsinaisesti "häät" ole, mutta kuitenkin.
Mitä mieltä olisitte tällaisista juhlista? Voisitteko itse kuvitella pitävänne?
Tilanne kun on se, että vaikka olemme jo kohta kuutisen vuotta olleet yhdessä (tästä päälle neljä vuotta avoliitossa), ei meillä ole suunnitelmissa mennä naimisiin.
Ja mitäpä turhaan?
Yhdessäolomme ei ole valtiolle kuuluva, emme aio hommata lapsia eikä meillä ole yhteistä omaisuutta eikä tule, esimerkiksi omistusasunnon muodossa.
Itse haluaisin naimisiin puhtaasti hääjuhlien takia (ja saadakseni miehen hienon sukunimen), mutten näe näitä niin painavina syinä että täytyisi oikeasti naimisiin mennä.
Avioliitto, etenkin meidän tilanteessamme on aivan turha eikä se loppujen lopuksi edes "todista" mitään kun puolet niistä kuitenkin päätyy eroon.
Mutta ne juhlat!
Ne haluaisin, ihan vain juhlistaakseni suhdettamme, yhdessäoloa,rakkautta...
Tarjotakseni ystäville ja sukulaisille mukavan päivän (melkein kaikkihan nyt häistä pitävät).
Mutta ottaako kukaan tällaisia aikuisten "leikkihäitä" tosissaan?
Millä nimikkeellä kannattaisi lähteä tällaisia juhlia kutsumaan?
Voin jo kuvitella vastaukset joita tulen saamaan, mutta ehkäpä voisitte yllättää minut ja heittää oikeasti asiallista kommenttia ajattelematta olemmeko suhteessa tosissamme mikäli emme halua avioon ja olemmeko ansainneet mitään juhlia jos naimisiin emme vaivaudu.
Kommentit (84)
Olisiko avioliitto kuitenkin kannattava, entäpä jos toinen sattuu esim kuolemaan yllättäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääjuhlista ei voi puhua, jos ette mene naimisiin. Miten olisi esim. vuosipäiväjuhla (yhdessä x vuotta), kihlajaiset (vähän outoa kyllä myös, jos ei ole naima-aikeita), yhteiset syntymäpäivät tai vaikka vain kesäjuhlat, talvijuhlat tms.?
Mitään leikkihäitä en osaisi ottaa vakavasti enkä luultavasti viitsisi edes osallistua. Eli jos ette ole menossa naimisiin, keksikää joku muu juhlan syy kuin häät.
Mielestäni tällaisia juhlia ei voi pitää ilman vihkimistä. Menkää kihloihin ja pitäkää kihlajaiset. Kerrotte niissä ettei häitä teille koskaan tule, mutta sinetöitte yhteisen elämänne kihloilla. Turha edes haaveilla sukunimen vaihdosta jos ette naimisiin aio.
Voi pitää ehdottomasti hääjuhlan vaikka ei virallistaisikaan liittoa valtion nähden. Itsekin menen naimisiin niin, että valtio ei saa asiaa tietää. Ihmisten suhteet ei valtiolle kuulu. Joten tottakai pidätte juhlan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:10"]
Hääjuhlista ei voi puhua, jos ette mene naimisiin. Miten olisi esim. vuosipäiväjuhla (yhdessä x vuotta), kihlajaiset (vähän outoa kyllä myös, jos ei ole naima-aikeita), yhteiset syntymäpäivät tai vaikka vain kesäjuhlat, talvijuhlat tms.?
[/quote]
Tottakai voi puhua. Monet menevät naimisiin ilman virallista todistusta, esim moniavioisissa suhteissa ihan arkipäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pitää häitä mutta voi pitää JUHLAT! Ja ne juhlathan voi olla ihan millaiset vaan :)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:16"]
Ei voi pitää häitä mutta voi pitää JUHLAT! Ja ne juhlathan voi olla ihan millaiset vaan :)
[/quote]
voi pitää häätkin. Monet moviavioiset pitävät häät ilman valtiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Me mentiin naimisiin ilman häitä koska tahdottiin varmistaa leskeneläkkeet, yhteisen omaisuuden periytyminen puolisolle, ja muutenkin kaikki puolison oikeudet. Avoliitto ei turvaa mitään, ja jos eroon valmistautuu, on avioliitosta eroaminen juridisesti paljon selkeämpääkin kun on avioehto.
Valtion kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
No yksi vaihtoehto olisi toki Wiccahäät eli "handfasting"-seremonia. Saisit haluamasi hääjuhlan, mutta liitollanne ei olisi mitään virallista merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:14"]Mielestäni tällaisia juhlia ei voi pitää ilman vihkimistä. Menkää kihloihin ja pitäkää kihlajaiset. Kerrotte niissä ettei häitä teille koskaan tule, mutta sinetöitte yhteisen elämänne kihloilla. Turha edes haaveilla sukunimen vaihdosta jos ette naimisiin aio.
[/quote]
Kihlat on lupaus avioliitosta, jos ei aio mennä naimisiin niin ei voi mennä kihloihin/olla kihloissa!
Moi sisko ja tervetuloa kerhoon!
En koe tarvetta avioliitolle, mutta pidän esim. sitä arvokkaana, jos on ollut yhdessä tasan 10 vuotta ja päättää juhlistaa asiaa ystävien ja suvun kesken. Ehkä eri asia kuin itse tarkoittamasi tapa, mutta jtn samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän laatikon ulkopuolista ajattelua nyt hei!
Haluaisin kuulla perusteluja, miksi esimerkiksi vaikuttaa oudolta ratkaisulta?
Miksi ansaitsemme juhlat vähemmän kuin esimerkiksi vuoden yhdessä ollut pariskunta, joka menee naimisiin ja eroaa seuraavan vuoden sisään?
Miten se paperi niin radikaalisti muuttaa jonkin juhlan luonnetta, mikäli aikeissa kuitenkin on viettää loppuelämä yhdessä? Tai että siellä on joku henkilö muutaman minuutin ajan horisemassa jotain.
Ja se joka mainitsi "lahjojen kerjuu-gaalasta", niin tässä nyt ei ole mikään ilmainen roina mielessä. Tavaraa meillä on tarpeeksi omasta takaa eikä rahastakaan varsinaisesti pulaa ole. Päinvastoin tuntuu, että monelle naimisiinmenossa ne lahjat nousevat aika korkealle tärkeysjärjestyksessä - mitä nyt on uskominen kaikkia hääkeskusteluja.
Joku ehdotti kihloihin menemistä ja kihlakaisten järjestelyä. Minulle kuitenkin kihlaus on lupaus avioliitosta ja pelkkä rengastaminen varsin teinimäistä touhua.
Tarkoituksena tässä on lähinnä herättää keskustelua, sillä en usko että olen ainoa joka tällaista miettii. Avioliitto on instituutiona melko vanhentunut eikä ole nykyään edellytys yhdessäelolle.
Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti, etenkin jos on tietty määrä yhteiseloa takana.
Mikäli häämaiset juhlat tulisivat yleisemmäksi, voisivat kutsutu vieraatkin suhtautua niihin vakavammin, eikä suinkaan tämän erään asenteella, että jättäisi mitä luultavimmin kokonaan tulematta.
Polyamorisessa suhteessa elävien häitä en ollut ajatellutkaan! Varmasti myös ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumista monet homo- ja lesboparit ovat suhdettaan jollain lailla juhlistaneet...?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:33"]Moi sisko ja tervetuloa kerhoon!
En koe tarvetta avioliitolle, mutta pidän esim. sitä arvokkaana, jos on ollut yhdessä tasan 10 vuotta ja päättää juhlistaa asiaa ystävien ja suvun kesken. Ehkä eri asia kuin itse tarkoittamasi tapa, mutta jtn samaa.
[/quote]
Niin, mielestäni olisi paljon enemmän syytä suuriin juhliin esim. kun on 10 vuotta yhteiseloa takana, kuin että vain annetaan lupaus tulevasta yhteisestä elosta välittämättä minkä verran on siihen mennessä oltu yhdessä.
Melko hullunkurista loppujen lopuksi, kun ajattelee.
Pitäkää rakkauden juhlat! Häiksi kutsuminen on vähän hämäävää, koska se liittyy siihen naimisiinmenoon.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]
Vähän laatikon ulkopuolista ajattelua nyt hei! Haluaisin kuulla perusteluja, miksi esimerkiksi vaikuttaa oudolta ratkaisulta? Miksi ansaitsemme juhlat vähemmän kuin esimerkiksi vuoden yhdessä ollut pariskunta, joka menee naimisiin ja eroaa seuraavan vuoden sisään? Miten se paperi niin radikaalisti muuttaa jonkin juhlan luonnetta, mikäli aikeissa kuitenkin on viettää loppuelämä yhdessä? Tai että siellä on joku henkilö muutaman minuutin ajan horisemassa jotain. Ja se joka mainitsi "lahjojen kerjuu-gaalasta", niin tässä nyt ei ole mikään ilmainen roina mielessä. Tavaraa meillä on tarpeeksi omasta takaa eikä rahastakaan varsinaisesti pulaa ole. Päinvastoin tuntuu, että monelle naimisiinmenossa ne lahjat nousevat aika korkealle tärkeysjärjestyksessä - mitä nyt on uskominen kaikkia hääkeskusteluja. Joku ehdotti kihloihin menemistä ja kihlakaisten järjestelyä. Minulle kuitenkin kihlaus on lupaus avioliitosta ja pelkkä rengastaminen varsin teinimäistä touhua. Tarkoituksena tässä on lähinnä herättää keskustelua, sillä en usko että olen ainoa joka tällaista miettii. Avioliitto on instituutiona melko vanhentunut eikä ole nykyään edellytys yhdessäelolle. Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti, etenkin jos on tietty määrä yhteiseloa takana. Mikäli häämaiset juhlat tulisivat yleisemmäksi, voisivat kutsutu vieraatkin suhtautua niihin vakavammin, eikä suinkaan tämän erään asenteella, että jättäisi mitä luultavimmin kokonaan tulematta. Polyamorisessa suhteessa elävien häitä en ollut ajatellutkaan! Varmasti myös ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumista monet homo- ja lesboparit ovat suhdettaan jollain lailla juhlistaneet...?
[/quote]
Niin, kun muutkin saavat, vai mitä? Ja rengastaminen on teinimäistä touhua? Mitäs touhua se naimisiin meneminen menemättä naimisiin sitten on? Aikuisten touhua?
Olisiko mahdollista, että järjestäisitte haluamanne pippalot morsiuspukuineen ja -kimppuineen tai ilman ja selvyyden vuoksi antaisitte niille nimeksi vaikka Mirrin ja Mustin Naimakaiset? Tai Kimpankilistäjäiset? Kenellekään ei jäisi epäselväksi, että varsinaisista häistä ei ole kysymys, eikä kukaan siis pettyisi, suuttuisi tai loukkaantuisi. Ihmisillä on tapana pahoittaa mielensä vaikka mistä, esimerkiksi siitä, että jos homoseksuaalit saavat mennä keskenään naimisiin, se halventaa heteroavioliittoja, joten voit kuvitella, mitä aikuisten leikkihäistä takanapäin puhuttaisiin.
Yksi asia kannattaisi myös tehdä selväksi: (hää)lahjoja ja rahaa ei tuoda, ja pariskunta itse hoitaa juhlien rahoituksen. Jos vieraat joutuvat osallistumaan järjestelyihin ja kuluihin, juhlienne nimi pitää olla Mirrin ja Mustin Nyyttikestit. Selvällä suomella ilman korulauseita laadittu juhlakutsu kyllä riittää kertomaan, että yhteiselon juhlistamisesta on kyse eikä mistään perinteisemmästä.
Miten pystytte asumaan noin kauan yhdessä ioman MITÄÄN yhteistä omaisuutta? Onko teillä jääkaapissa omat hyllyt? Kaikista huonekaluista ja kodin elektroniikasta kuitit tallella, että kuka ostanut mitäkin? Oletko ajatellut että jos kuitteja ei ole niin menetät aika paljon jos avokkisi sattuisi huomenna kuolemaan?
Mitä tulee itse kysymykseesi niin mikä estää pitämästä juhlia, kunhan et niitä häiksi kutsu. Vaihdata sukunimesi maistraatissa ja juhlistakaa sitä häiden tapaan? Pitäkää vuosipäiväjuhkat tai vastaavat, mutta häihin liittyy naimisiinmeno ja vihkiminen.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:39"]
Vähän laatikon ulkopuolista ajattelua nyt hei! Haluaisin kuulla perusteluja, miksi esimerkiksi vaikuttaa oudolta ratkaisulta? Miksi ansaitsemme juhlat vähemmän kuin esimerkiksi vuoden yhdessä ollut pariskunta, joka menee naimisiin ja eroaa seuraavan vuoden sisään? Miten se paperi niin radikaalisti muuttaa jonkin juhlan luonnetta, mikäli aikeissa kuitenkin on viettää loppuelämä yhdessä? Tai että siellä on joku henkilö muutaman minuutin ajan horisemassa jotain. Ja se joka mainitsi "lahjojen kerjuu-gaalasta", niin tässä nyt ei ole mikään ilmainen roina mielessä. Tavaraa meillä on tarpeeksi omasta takaa eikä rahastakaan varsinaisesti pulaa ole. Päinvastoin tuntuu, että monelle naimisiinmenossa ne lahjat nousevat aika korkealle tärkeysjärjestyksessä - mitä nyt on uskominen kaikkia hääkeskusteluja. Joku ehdotti kihloihin menemistä ja kihlakaisten järjestelyä. Minulle kuitenkin kihlaus on lupaus avioliitosta ja pelkkä rengastaminen varsin teinimäistä touhua. Tarkoituksena tässä on lähinnä herättää keskustelua, sillä en usko että olen ainoa joka tällaista miettii. Avioliitto on instituutiona melko vanhentunut eikä ole nykyään edellytys yhdessäelolle. Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti, etenkin jos on tietty määrä yhteiseloa takana. Mikäli häämaiset juhlat tulisivat yleisemmäksi, voisivat kutsutu vieraatkin suhtautua niihin vakavammin, eikä suinkaan tämän erään asenteella, että jättäisi mitä luultavimmin kokonaan tulematta. Polyamorisessa suhteessa elävien häitä en ollut ajatellutkaan! Varmasti myös ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumista monet homo- ja lesboparit ovat suhdettaan jollain lailla juhlistaneet...?
[/quote]
"Olisi mukavaa jos kulttuurimme kehittyisi siihen suuntaan, että myös pelkässä avoliitossa elävät pariskunnat otettaisiin vakavasti"
Mitä konkreettisia esimerkkejä sinulla ja kumppanillasi on siitä, että teitä ei ole otettu vakavasti?
Kuullostaa aika oudolta ratkaisulta...