Miten äidit kestävät vauvan kanssa olemista?

Minä aloin tuntemaan tunteita lastani kohtaan hänen ollessaan yli puoli vuotias. Sitä ennen ei kyllä ollut kiva olla kotona päiviä kaksin vauvan kanssa.

Rakastan tuota kääröä mielettömästi, tulee ikävä jo parissa tunnissa jos joku muu sylittelee häntä. On helppo vauva mutta vaikkei olisi, rakastaisin häntä yhtä paljon. Odotan innolla tulevaa vuotta pienokaiseni kanssa kotona!
T. kuusiviikkoisen vauvan äiti

Tuollaiset ihmiset eivät ansaitse lapsiaan.

Koska sitä vauvaa rakastaa enemmän kuin mitään ikinä. Ja ehkä myös imetyshormonit auttaa.

Paljon itkevää jaksaa huonommin kuin ns. helppoa ja tyytyväistä vauvaa. Minilla on ollut molemmat. Rakkaita ne on kumpainenkin.

Mihin sulla meni hermot? Väsymykseen?

Naiset yleensä jaksavat paremmin, miehistä ei ole siihen. Ruikuttavat nössöt.

Koska ei ole muita vaihtoehtoja ja lisäksi vauva on äärettömän rakas.

Lue paljon vauva-kirjoja. Kun ymmärrät paremmin vauvaa, niin sulla on enemmän tietoa ja taitoa pitää vauva tyytyväisenä! Miten hoidat vauvaa vaikuttaa lapsen loppuelämään enemmän tai vähemmän. Tsemppiä!

Ei väsymykseen, vauva oli (on) helppo. Inhosin sitovuutta ja sitä, että vauva tarvitsi huomiota enkä päässyt enää menemään ja tulemaan miten halusin. Jälkikäteen ajateltuna ei siis lasta olisi pitänyt ikinä tehdäkään, jos olisin voinut ennustaa tulevat fiilikseni.

Ap

No ei sitä järjissään kestä kukaan. Mutta siinä sitä ollaan ja pikkuhiljaa siihen tottuu. Ja yksi päivä huomaat, että tämähän on jo hieman helpompaa. Ja oikeastaan tuo lapsi on aivan ihana. Ja sitten kun palaa töihin tuntuu melkein kuin elämä olisi kuin ennenkin. Ja lopulta yksi päivä heräät siihen kun lapsesi on koululainen/teini/omaan kotiin muuttava aikuinen ja tippa linssissä mietit missä se minun vauvani oikein on.

 Tervetuloa kerhoon :)

Mulla oli paljon sairastavat ja itkevät vauvat, pahoja imetysongelmia, sekä tajusin aika pian, että se hoiva mitä itse olen saanut, on ollut aika puutteellista.

En heti edes rakastunut lapsiini, mutta pidin heidän hoitamistaan tärkeänä. Koska olen itse jäänyt niin paljosta vaille, mulle oli todella tärkeää luoda lapsille perusturvaa ja hoivaa. Tosin en tqainnut osata antaa ihan parastani, sitä mitä osaisin tänä pävänä. Mutta ap:lle, niinä hetkinä kun et itse meinaa jaksaa, kannattaa muistaa että lapsi on 100% avuton ja sun katseesi armoilla. Hän kuolee ilman hoivaa, ja jos sun katseesi on tyly, torjuva, rakkaudeton, se on käsitys minkä hän saa itsestään. Ihmisellä on ihan oikeasti voimavaroja vaikka kuinka paljon kasvaa pois omalta mukavuusalueeltya ja sitä vanhemmaksi kasvu edellyyttää. Se on teitysti vaikeaa jos on pitkään elänyt itsekkäästi ja saanut tehdä vain mitä lystää. Mutta siis käsissäsi on yhden ihmisen koko elämä. Vauva lukee sun silmistäsi onko hän minkään arvoinen. ja kannattaako ylipäätään elää. Kun vauva on pieni, sillä ei ole niin  merkitystä onko se susta hauskaa vai ei. SE on vastuullinen tehtäv joka sulle on suotu. Äitiin on sissänrakennettu kyky luopua omasta edusta lapsensa vuoksi. Tsemppiä. Vauva ei ole lelu johon väsytään.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:04"]

Mulla oli paljon sairastavat ja itkevät vauvat, pahoja imetysongelmia, sekä tajusin aika pian, että se hoiva mitä itse olen saanut, on ollut aika puutteellista.

En heti edes rakastunut lapsiini, mutta pidin heidän hoitamistaan tärkeänä. Koska olen itse jäänyt niin paljosta vaille, mulle oli todella tärkeää luoda lapsille perusturvaa ja hoivaa. Tosin en tqainnut osata antaa ihan parastani, sitä mitä osaisin tänä pävänä. Mutta ap:lle, niinä hetkinä kun et itse meinaa jaksaa, kannattaa muistaa että lapsi on 100% avuton ja sun katseesi armoilla. Hän kuolee ilman hoivaa, ja jos sun katseesi on tyly, torjuva, rakkaudeton, se on käsitys minkä hän saa itsestään. Ihmisellä on ihan oikeasti voimavaroja vaikka kuinka paljon kasvaa pois omalta mukavuusalueeltya ja sitä vanhemmaksi kasvu edellyyttää. Se on teitysti vaikeaa jos on pitkään elänyt itsekkäästi ja saanut tehdä vain mitä lystää. Mutta siis käsissäsi on yhden ihmisen koko elämä. Vauva lukee sun silmistäsi onko hän minkään arvoinen. ja kannattaako ylipäätään elää. Kun vauva on pieni, sillä ei ole niin  merkitystä onko se susta hauskaa vai ei. SE on vastuullinen tehtäv joka sulle on suotu. Äitiin on sissänrakennettu kyky luopua omasta edusta lapsensa vuoksi. Tsemppiä. Vauva ei ole lelu johon väsytään.

[/quote]

Ja siis nyt huomasin että sunkin vauva-aikasi on jo ohi.

Enkä siis ymmärrettävästi ole enää vauvan kanssa kotona. Mietin vain miten jotkut sitä kestävät.

Ap

Minä mietin paremminkin, miten vauvat kestävät äitien kanssa olemista...