Miten äidit kestävät vauvan kanssa olemista?
Ihmettelee täällä äiti, jolla meni täydellisesti hermot vauvaansa jo parissa viikossa.
Kommentit (35)
Mitä jaksamista vauvassa on??? Toki yöllä joutuu heräämään mutta nukkuu sitten päivällä vauvan kanssa. Mulla oli jaksamista miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:02"]
Ei väsymykseen, vauva oli (on) helppo. Inhosin sitovuutta ja sitä, että vauva tarvitsi huomiota enkä päässyt enää menemään ja tulemaan miten halusin. Jälkikäteen ajateltuna ei siis lasta olisi pitänyt ikinä tehdäkään, jos olisin voinut ennustaa tulevat fiilikseni.
Ap
[/quote]Minulla nuo ajatukset enteilivät synnytyksen jälkseistä masennusta. Meilläkin helppo vauva.
Vauvani on nyt kahdeksan viikkoa ja rakastan (lähes) jokaista hetkeä hänen kanssaan. Kun vauva nukkuu, haluan olla hänen lähellään, kuunnella hänen tuhinaansa. Saatan myös katsella hänen kuviaan. Saattaa kuulostaa friikiltä, mutta olen aina halunnut olla äiti ja minulla kesti pitkään, ennen kuin sain oman vauvan (taidankin olla palstailevien mielestä mummoäiti).
Mulla kolme lasta ja olen ihan lääpälläni heihin ollut alusta asti. Vauva-aika on ylellisyyttä, siinä on kuin jotakin taikaa. Lapset ovat ihan parasta maan päällä.
Kotiäitina olen ollut nyt 7 vuotta. Luonteeltani taidan olla jossakin määrin ns. uhrautuja, mutta en marttyyri. Teen tätä "kutsumustyötä" omasta tahdosta, kiitollisena ja lapsistani nauttien.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:06"]Enkä siis ymmärrettävästi ole enää vauvan kanssa kotona. Mietin vain miten jotkut sitä kestävät. Ap [/quote] Missä vauva on?
[/quote]
Isänsä kanssa kotona.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:06"]Enkä siis ymmärrettävästi ole enää vauvan kanssa kotona. Mietin vain miten jotkut sitä kestävät. Ap [/quote] Missä vauva on?
[/quote]
Isänsä kanssa kotona.
Ap
[/quote]
Millä fiiliksellä isä hoitaa vauvaa? Onko hänellä kypsä ja kärsivällinen asenne?
Jäi jotenkin kalvamaan se, että toivottavasti vauvaa edes toinen vanhempi haluaa hoitaa. Jokainen lapsi ansaitsee sen, että häntä hoidetaan ja rakastetaan....
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:06"]Enkä siis ymmärrettävästi ole enää vauvan kanssa kotona. Mietin vain miten jotkut sitä kestävät. Ap [/quote] Missä vauva on?
[/quote]
Isänsä kanssa kotona.
Ap
[/quote]
Mitä työtä teet? Jaksaako vauvelia illat ja viikonloput vai et ollenkaan?
Mulle riitti, että sain tuijottaa vauvaani koko päivän. Muuta en tarvinnut. Olin niin rakastunut.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:02"]Ei väsymykseen, vauva oli (on) helppo. Inhosin sitovuutta ja sitä, että vauva tarvitsi huomiota enkä päässyt enää menemään ja tulemaan miten halusin. Jälkikäteen ajateltuna ei siis lasta olisi pitänyt ikinä tehdäkään, jos olisin voinut ennustaa tulevat fiilikseni.
Ap
[/quote]
Kuulostat tyhmältä.
No onhan sellainen alle 2 kk ikäinen aika jäätävän tylsää seuraa. Vaatii paljon panostusta ja huomiota, eikä takaisin saa mitään kun se vaan möllöttää, hädintuskin edes hymyilee :D Tuon ajan jaksoin sillä ajatuksella, että ei tässä kauaa mene, että hommassa on edes jotain vastavuoroisuutta. 3-4 kk ikäinen on jo ihan eri kastia. Tuo oli minusta tosi leppoisaa aikaa, kun lapsi ei ollut vielä niin vahdittava, jotain omia hommiakin ehti tehdä ja pahin kitinävaihe oli ohi ja vauva oli kuin naantalin aurinko ja hangon keksi samaan aikaan
Huonosti kestin. Rakastuin vauvaan vasta joskus neljän kuukauden paikkeilla, sitä ennen se oli vaan.. no, hoidettava. Eikä silloin 4kk:n jälkeenkään mitään kivaa ollut, mutta edes se tunneside. Vuosi kun tuli täyteen, lopetin imetyksen, lapsi alkoi kävellä, niin jo muuttui asiat. Ei lapsi halunnutkaan minun seuraani jatkuvasti, riitti kun olin lähistöllä. Nyt 2-vuotiaan kanssa on jo suorastaan kivaa, lapsi on jo niin oma persoonansa omine höpötyksineen. Toivon, että sinullakin helpottaa viimeistään sitten kun lapsi kasvaa. Jaksamista!!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:04"]No ei sitä järjissään kestä kukaan. Mutta siinä sitä ollaan ja pikkuhiljaa siihen tottuu. Ja yksi päivä huomaat, että tämähän on jo hieman helpompaa. Ja oikeastaan tuo lapsi on aivan ihana. Ja sitten kun palaa töihin tuntuu melkein kuin elämä olisi kuin ennenkin. Ja lopulta yksi päivä heräät siihen kun lapsesi on koululainen/teini/omaan kotiin muuttava aikuinen ja tippa linssissä mietit missä se minun vauvani oikein on.
Tervetuloa kerhoon :)
[/quote]
entä ei ole työtä mihin palata. ohis
Mulla oli hankala koliikkivauva, mutta äidinvaistot jotenkin niin voimakkaat että viihtysin vauvan kanssa hyvin 24/7 eikä ollut liian vaikeaa. Jo raskausaikana kiintysin vauvaan lujasti. Enpä tiedä miksi joilloin tulee nuo tunteet voimakkaampana kuin toisilla. Lisäksi olin jo ennen raskautta täysin tietoinen mihin olin ryhtymässä, siis että oman ajan saa heittää pois ja rankkojakin vaiheita voi tulla. Ilomielin sen oman ajan vaihdoin vauvan kanssa olemiseen, siksi juuri vauvan halusinkin. Hankalaa oli olla vauvasta hetkeäkään erossa.
Mä jäin täysyksinhuoltajaksi kun vauva oli 2 kuukautta, vauva herää joka yö 5-15 kertaa, on täysin takertunut muhun sen jälkeen kun täytti 8 kuukautta ja kitisee hampaitaan pitkin päivää, mutta pakko siitä on huolehtia. Nyt vauva on 9 kuukautta ja aina oon rakastanut sitä niin paljon että sattuu. Joskus menetän hermoni unenpuutteessa ja sen jälkeen halin ja pyydän anteeksi vauvalta että tiuskaisin sille. Tiedän että se on pahaksi lapselle, mutta täysi unen ja oman ajan puute saa mun aivot vaan pimenemään joskus. Silti vauva on rakkainta koko maailmassa ja siksi kestän.
Tsemppiä ja voimia sulle, yksinhuoltajaksi jäänyt! <3
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:06"] Millä fiiliksellä isä hoitaa vauvaa? Onko hänellä kypsä ja kärsivällinen asenne? Jäi jotenkin kalvamaan se, että toivottavasti vauvaa edes toinen vanhempi haluaa hoitaa. Jokainen lapsi ansaitsee sen, että häntä hoidetaan ja rakastetaan....
[/quote]
Ainakin hän on huomattavasti kärsivällisempi kuin minä ja pitää vauvan kanssa olemisesta huomattavasti enemmän kuin minä.
Ap
Kannattaa ehkä hakea ammattiapua tuohon. Kuulostaa kamalalta vauvaa ajatellen.
Siis vauvallehan juuri se ensimmäisen vuoden hoiva ja rakkaus on kaikkein tärkein koko loppuelämää ajatellen. Vähän kannattaa kestää jotain, jos yhtään lapsestaan välittää. Siksi toisekseen, se ei koskaan ole lapsen vika, että on tähän maailmaan syntynyt.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:43"]
Siis vauvallehan juuri se ensimmäisen vuoden hoiva ja rakkaus on kaikkein tärkein koko loppuelämää ajatellen. Vähän kannattaa kestää jotain, jos yhtään lapsestaan välittää. Siksi toisekseen, se ei koskaan ole lapsen vika, että on tähän maailmaan syntynyt.
[/quote]
Minulle jäi ainakin sellainen kuva, ettei ap välitä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:06"]Enkä siis ymmärrettävästi ole enää vauvan kanssa kotona. Mietin vain miten jotkut sitä kestävät.
Ap
[/quote]
Missä vauva on?