Kun tuntuu siltä, että ei pääse elämässä eteenpäin.

Kaikki junnaa vaan paikoillaan. Ei osaa, eikä pysty ottaa niitä askelia jotka johtaisi muutokseen. Ei uskalla lähteä opiskelemaan jotain uutta alaa. Ei uskalla vaihtaa työpaikkaa kun nykyinen menettelee, tai ainakin on varma työpaikka. Ei uskalla muuttaa uudelle paikkakunnalle ulkomaille, vaikka ei nykyinenkään tunnu oikein kodilta.

Välillä sitä järkyttyy sitä miten paljon aikaa on kulunut, pelkään että elämä menee ohi niin etten saa siitä kunnolla otetta. Seuraan vaan vierestäni omaa elämää.

Muilla samanlaisia ajatuksia? Onko normaalia? En ainakaan koe itseäni kovin onnelliseksi, päinvastoin, olen ahdistunut tästä tilanteesta, mutta en osaa muuttaakaan sitä. Mistä johtuu? Pitäiskö mennä jonnekin terapiaan? Sanovat siellä vaan, että ei mulla ole mitään oikeita ongelmia, kun on elämä kuitenkin näennäisesti hallinnassa..