Millainen akateeminen nainen ottaa duunarimiehen?

Minä voisin hyvin ottaa. Korkeastikoulutetut miehet ylianalysoivat ihmissuhteet, heillä tuntuu olevan enemmän erilaisia komplekseja, eivät ole niin tunneälykkäitä, ovat paljon kierompia, arvostavat kovia arvoja...

Sellainen, joka rakastuu ihmiseen eikä ammattiin. Olisko mitään?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:23"]Sellainen, joka rakastuu ihmiseen eikä ammattiin. Olisko mitään?
[/quote]tuskin kukaan akateeminen nainen on niin tyhmä

Mitä välii sillä on, onko akateeminenvai duunari? Pääasia, että synkkaa ja on hyvä olla. Ei ammatti miestä pahenna.
Duunarinainen

Ehkä itsekin köyhistä oloista lähtöisin. Tai nainen, joka tuntee vetoa siihen, että mies osaa tehdä käsillään. Tyyliin "Roope puhdistaa putket".

Sellainen, jolla on itsellään niin kovat tulot, ettei toisen lompakkoa tarvitse.

Otin rakastamani ja kouluttauduin sitten akateemiseksi. Ihana mies tuki henkisesti läpi opintojen ja paiski töitä, jotta sain opiskella alaa, jota rakastan. Olenkin sanonut, ettei tämä ole minun tutkintoni, vaan meidän.

Koska duunarit ovat parempia käsistään ;)

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:24"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:23"]Sellainen, joka rakastuu ihmiseen eikä ammattiin. Olisko mitään?
[/quote]tuskin kukaan akateeminen nainen on niin tyhmä
[/quote]
Ainoa tyhmä täällä olet sinä. :)

Minä :)

Sellainen joka on rakastunut ja haluaa elää rakastamansa miehen kanssa. How about that?

Minä! Mun eksäni on tohtori ja tutkija, nyksä töissä yrittäjänä pk-pohjalta (tosin suorittaa nyt opintoja myös,mutta "vain" amk:ssa). 

Nyksä on itse asiassa paljon monipuolisempaa juttuseuraa kuin eksä, joka tiesi kyllä syvällisesti omasta alastaan, mutta jolla oli vuosien saatossa yhä vähemmän aikaa tai kiinnostusta millekään muulle. Nyksä on monipuolisesti kiinnostunut asioista ja ilmiöistä, meillä on samanlainen huumorintaju jne.

Itse olen useassa maassa uraa tehnyt VTM.

Minä, otin. Hyväsydäminen, näppärä ja kiltti. Myönnettävä kyllä on, että emme tule toistemma kavereiden kanssa ihan hirveän hyvin toimeen...ts. kaveripariskuntia oli aikoinaan vaikea löytää...mutta nyt kun on lapsia, tämäkään ei ole enää niin relevanttia.

Itse olen tuleva yliopistokoulutettu nainen, energiatekniikan opiskelija siis, toista vuotta.

Ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa olin lukion aikana, opiskeli amiksessa tarjoilijaksi tuona aikana, ja hän on ihana mies. Hän muutti perheensä mukana Amerikkaan, ja ero tuli, mutta ihana ihminen, ja ystäväni edelleen neljän vuoden jälkeen. 

Tämä nykyinen taas valitettavsti on eri maata. Duunari hänkin, rakennusala, joskin se nyt ei tässä ole olennaista, mikään koulutus ei tee miehestä kusipäätä. Olen antanut pettämisen anteeksi kahdesti, ja viikko sitten jäi taas kiinni. Jos minulla menee laskareissa myöhään enkä ole kotona laittamassa ruokaa miehelle niin palautetta tulee ja ikävään sävyyn. Valittaa kun joutuu maksamaan pienen yksiömme vuokrasta 2/3 kun minä maksan 1/3 asumistuestani. Miehellä on siis työ, minulla ei. En jaksa enää mieheni alistavaa ja halventavaa suhtautumista minuun, ja olenkin jo etsiskellyt solua johon voisin muuttaa koska ei tästä mitään tule, parhaani olen tehnyt mutta ero tulee. 

Duunareita on monenlaisia, eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Nyt en aio seurustella kenenkään kanssa, en duunarin enkä akateemisen, kunhan pääsen kuiville tuosta erosta, niin paha maku suuhun jää.

Minä :) Mihinkään en vaihtais. Yleissivistys parempaa luokkaa, kuin monella korkeammin koulutetulla.

Nää on jo niin läppiä nää aloitukset. Kuinka urpo pitää olla että miettii tuollaista ihan tosissaan. Ymmärrän vielä just kysymyksen työttömästä, mutta siinäkin kohtaa itselle olisi ok että työnhaku on käynnissä ja yritystä työllistyä, niin ei se työttömyys heti olisi turn off. Itse en vapaaehtoisesti sellaista työtöntä ottaisi joka ylpeilee että saa rahaa sossusta saman verran kuin kävisi töissä jne.

Ja kysymykseen vastaten mitä vikaa on työtä tekevässä miehessä? Duunarihommat on ihan ok ja palkkakin juoksee säännöllisesti, pärjää arjessa ja jopa säästöönkin riittää useasti. Siinä kohtaa jos joku on noin kapeakatseinen "duunarimiehiä" kohtaan niin kertoo jo sen ihmisen luonteesta aika paljon. Kai tää kysymys oli joku vitsi kun en nyt ymmärrä että tuollaisia ihmisiä olisi keheen vaikuttaisi toi, jos muut asiat olisi kohdallaan ja kemiat nappais. Vai onko oikeasti tuollaisia?

Seurustelin ja asuin yhdessä duunarimiehen kanssa. Itselleni taustojen ero ei ollut ongelma, mutta miehelle oli. Esimerkiksi kun pyysin häntä yhteisiin illanviettoihin työkuvioita tuttujen ihmisten kanssa, ei hän halunnut lähteä. Kuulemma muut kuitenkin katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin.

Tämä suhde oli itselleni ensimmäinen oikea rakkaus, sillä aiemmin en ollut asunut yhdessä kenenkään kanssa. Ero tuli ja osaltaan juuri siksi, että olimme liian erilaisia.

Hyvinkin voisin uudelleen rakastua duunarimieheen, mikäli hänellä olisi niin kova ammattiylpeys, ettei häntä erilaiset taustat häiritsisi.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:37"]

Tämä nykyinen taas valitettavsti on eri maata. Duunari hänkin, rakennusala, joskin se nyt ei tässä ole olennaista, mikään koulutus ei tee miehestä kusipäätä. Olen antanut pettämisen anteeksi kahdesti, ja viikko sitten jäi taas kiinni. Jos minulla menee laskareissa myöhään enkä ole kotona laittamassa ruokaa miehelle niin palautetta tulee ja ikävään sävyyn. Valittaa kun joutuu maksamaan pienen yksiömme vuokrasta 2/3 kun minä maksan 1/3 asumistuestani. Miehellä on siis työ, minulla ei. En jaksa enää mieheni alistavaa ja halventavaa suhtautumista minuun, ja olenkin jo etsiskellyt solua johon voisin muuttaa koska ei tästä mitään tule, parhaani olen tehnyt mutta ero tulee. 

[/quote]

Hyi millainen mies. Eroa toki, ansaitset parempaa, eikä se sinkkuilukaan ole teekkarille kehno vaihtoehto. Yliopistobileet on parasta :D 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:37"]

Itse olen tuleva yliopistokoulutettu nainen, energiatekniikan opiskelija siis, toista vuotta.

Ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa olin lukion aikana, opiskeli amiksessa tarjoilijaksi tuona aikana, ja hän on ihana mies. Hän muutti perheensä mukana Amerikkaan, ja ero tuli, mutta ihana ihminen, ja ystäväni edelleen neljän vuoden jälkeen. 

Tämä nykyinen taas valitettavsti on eri maata. Duunari hänkin, rakennusala, joskin se nyt ei tässä ole olennaista, mikään koulutus ei tee miehestä kusipäätä. Olen antanut pettämisen anteeksi kahdesti, ja viikko sitten jäi taas kiinni. Jos minulla menee laskareissa myöhään enkä ole kotona laittamassa ruokaa miehelle niin palautetta tulee ja ikävään sävyyn. Valittaa kun joutuu maksamaan pienen yksiömme vuokrasta 2/3 kun minä maksan 1/3 asumistuestani. Miehellä on siis työ, minulla ei. En jaksa enää mieheni alistavaa ja halventavaa suhtautumista minuun, ja olenkin jo etsiskellyt solua johon voisin muuttaa koska ei tästä mitään tule, parhaani olen tehnyt mutta ero tulee. 

Duunareita on monenlaisia, eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Nyt en aio seurustella kenenkään kanssa, en duunarin enkä akateemisen, kunhan pääsen kuiville tuosta erosta, niin paha maku suuhun jää.

[/quote]

Olen pahoillani. Mutta loistavaa nainen, että olet päättänyt poistaa tuon elämästäsi. Kuulostaa puhtaasti hirveälle!

T: teekkarinainen

Eikö ole tärkeintä että löytää hyvän kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla moni akateeminen nainen jää yksin ja ilman perhettä, koska vaatii mieheltä korkeakoulutusta ja täällä ei ole miehiä kaikille! Siis tästä on oikeasti ihan todellinen tilasto, naimaikäisiä miehiä on vähemmän kuin naisia. Et siis ole yksin koska olet kranttu tai on käynyt huono pulla.

Akateeminen nainen. Jos oikeasti haluat perheen ja kumppanin elämääsi, muuta äkkiä johonkin toiselle paikkakunnalle ja ala laajentaa näkökulmaasi. Kädentaitaja on oman alansa lahjakkuus samoin kuin sinä aivoinesi. Yhteinen harrastus ja lapset tuovat yhdistäviä asioita vaikka toinen olisi lukeneempi.

terv. seksuaaliterapeutti