Lue keskustelun säännöt.
Äärisosialismi etäännyttää ihmisiä toisistaan?
16.02.2015 |
Olen pohtinut ilmiötä ja miettinyt mahtaako ihmisten pakotettu yhteisöllisyys ja jakaminen myös saada aikaan sen että ihmiset eivät pidä toisistaan? Tai pohdin tätä Suomen yhteiskunta- ja kulttuurirakennetta. Ja toisaalta ihmiset etääntyvät toisistaan koska uskovat että yhteiskunta pitää huolen heikommista, joten muiden ei tarvitse edes ajatella näitä tai välittää. Paitsi ensimmäisen lauseen kohdalla. Kun he kokevat että heidän ansioistaan jaetaan heikommille verorahojen muodossa. Jos he kuitenkin käyttäisivät matematiikkaa niin yhden ihmiset palkkapussista otettu määrä näihin ihmisiin on suhteessa pieni. Näin ollen ihmiset vain kokevat jakamisen negatiivisena asiana koska heidät on "pakotettu" siihen ja "sossupummit" ovat hyvä kohde purkaa turhautumistaan yhteiskuntaan, josta he eivät pidä ja jolle he eivät näemmä voi mitään. Vähän niin kuin vanhempi purkaa lapseensa oman elämänsä murheita, koska heikompi ei voi puolustaa itseään. Yhdysvalloissa tietääkseni valtio ei juurikaan välitä kansalaisistaan tai siis heikoimmista, juuri ollenkaan. Näin ollen ihmiset saavat moraalinsa pohjalta valita auttavansa muita eivätkä koe samanlaista tympeyttä yhteisöllisyyttä kohtaan. En siis pyri sanomaan että Yhdysvallat on parempi paikka - tietääkseni hienosta maineestaan huolimatta aika perseestä. Mutta haluankin lähteä uudelleen pohtimaan Suomen systeemiä ihmisen tasolla. Periaattessa siis valtio on jokaisen ihmisen välissä ja pyrkimässä yksilön ensisijaiseksi tukijaksi. Sen sijaan että ihmiset tukeutuisivat toisiinsa. Miten on? Mitä ajatuksia herättää pohdintani?
Kommentit (2)
Hmm. Arvasin että perustelin asian "liian" hyvin, koska tähän on paha sanoa mitään. Kaikki ne, jotka ylpeilevät veronmaksuillaan tai puhuvat yhteiskunnan vapaamatkustajista ovat jääneet kuin nallit kalliolle. Tai niin kuin ylempi sanoi "Mene hoitoon/lääkäriin"-ihmiset, joille kyseinen lause on perusfraasi jokaiseen ongelmaan. Totuus on se että tällaiset ihmiset harjoittavat henkistä piittamattomuutta muista, koska ovat niin keskittyneet yksipuoliseen suhteeseensa yhteiskunnan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista olen omassa elämässäni pohtinut. Ei ihmiset edes kysele, mikä on hätänä ja miten voisi auttaa, vaan automaattisesti leimataan laiskaksi sossupummiksi. Heidät on opetettu siihen, että jokainen on oman onnensa seppä ja apua saa yhteiskunnalta, jos on vaikeuksia ja heidän ei tarvitse auttaa. Paitsi että sitä ei saisi hakea, koska heidän verorahojansa käytetään. Tuttu lause näiden suusta on "No, hae apua, kun sulla näyttää olevan ongelmia" Eivät tajua, että ei sitä apua niin helpolla saa ja elämä voi olla avusta huolimatta vaikeaa.