Jos olet pienituloinen, miksi tarvitse autoa?
Törmään asein tuolla avustusryhmissä siihen, että pyydetään ruoka-apua, koska auto on imaissut kuukauden ruokarahat. Ymmärrän, että auto on tarpeellinen jos asuu syrjäseudulla, mutta eipä nämä henkilöt asu syrjäseudulla, vaan kaupungissa.
Jotkut tarvitsevat toki autoa työssäkäyntiin, mutta kun useimmat eivät käy töissä, jokta noita avustuksia hakee.
Jos täällä on vähävaraisia tai pienituloisia ja ette asu syrjäseudulla, niin miksi pidät autoa? Onhan se varmaan kiva, mutta syö paljon rahaa. Etkö voisi luopua autosta? Olis kiva kuulla syitä, miksi ei voi.
Huom! Kerrataan: jos asut syrjäseudulla tai tarvitse autoa työhösi, niin silloin ei tarvitse vastata. Kiinnostaa nämä muut syyt, miksi on "pakko" pitää autoa.
Kommentit (21)
Varmaan sitten niihin töihinsä tarvitsevat. Tai on syrjäseuduille usein menoja.
Ihmettelen samaa. Silloin kun työskentelin vielä matalapalkka-alalla kaupassa, ei tullut mieleenkään ostaa autoa. Kulut on järkyttävät, vaikkei autolainaa olisikaan. Vakuutukset, huollot, verot. Vakuutukset ja verot voi ennakoida, mutta huoltoja ei. Asuinpaikan valitsin sen perusteella, että pääsin julkisilla töihin. Ostin ensimmäisen auton kun palkka oli lähempänä 3000 e bruttona. Auto oli liki uusi, kolme vuotta toimi moitteetta, sitten tuli yllättävä remppa, vaihdelaatikko ja kytkin hajosi, 2500 euroa. En olisi mitenkään pystynyt tuollaisia vähävaraisena maksamaan. Onneksi oli säästöjä.
Jos tulotasoni nyt tippuisi merkittävästi, autosta olisi pakko luopua. Hankaloittaisihan se ilman muuta elämää, mutta jos ei rahaa ole niin sitten joutuu vaan priorisoimaan. Autosta voi milloin tahansa tulla tuhansien ylimääräinen kulu, stressaisi ihan liikaa.
Ei kai auton tarve ole tuloista kiinni.
Julkisilla ei pääse. Olen kahdessa eri kunnallisessa luottamustehtävässä ja teen vapaaehtoistyötä kolmena päivänä viikossa.
Olen pienituloinen eläkeläinen, mutta pärjään ilman avustuksia niukasti elellen. Auto on välttämättömyys.
Koska olen ollut monen läheiseni apuna
Nyt, kun autoni hajosi, on heidän apunsa pitänyt ulkoistaa entisestään ylityöllistetyille kunnan kotipalvelutyöntekijöille.
Mun yksi sukulainen tarvitsee siksi, että liikuntakyky on huono. Hän on eläkkeellä, mutta pitää päästä lääkäriin ja kauppaan. Taksi on liian kallis, invakorttiin on liian terve, mutta jalat ei kanna pitkiä kävelymatkoja. Invakorttia haki taas kerran, voi olla että nyt lopultakin saa, mutta halvemmaksi tulee että hän pitää omaa autoa, kuin ajelee taksilla esim jalkahoitoon, jota tarvitsee diabeteksensa takia. Sairauseläkeläinen. Lisäksi ilman autoa jämähtäisi sinne kotiin, kuten hän itse sanoo, hän pääsee tapahtumiin (yleensä käy ilmaisissa), kun on millä pääsee pois. Me muut on vähän natkutettu liiasta autolla ajamisesta, mutta toisaalta ymmärretään. Sillä autolla hän pääsee myös ruokajakeluun, ilman ei onnistuisi. Hän ei asu kyllä kaupungissa, missä kaikki palvelut olisivat saatavilla, mutta taajamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Silloin kun työskentelin vielä matalapalkka-alalla kaupassa, ei tullut mieleenkään ostaa autoa. Kulut on järkyttävät, vaikkei autolainaa olisikaan. Vakuutukset, huollot, verot. Vakuutukset ja verot voi ennakoida, mutta huoltoja ei. Asuinpaikan valitsin sen perusteella, että pääsin julkisilla töihin. Ostin ensimmäisen auton kun palkka oli lähempänä 3000 e bruttona. Auto oli liki uusi, kolme vuotta toimi moitteetta, sitten tuli yllättävä remppa, vaihdelaatikko ja kytkin hajosi, 2500 euroa. En olisi mitenkään pystynyt tuollaisia vähävaraisena maksamaan. Onneksi oli säästöjä.
Jos tulotasoni nyt tippuisi merkittävästi, autosta olisi pakko luopua. Hankaloittaisihan se ilman muuta elämää, mutta jos ei rahaa ole niin sitten joutuu vaan priorisoimaan. Autosta voi milloin tahansa tulla tuhansien ylimääräinen kulu, stressaisi ihan liikaa.
Voihan huollot ennakoida helposti: ne lukevat siellä huoltokirjassa.
En ole nyt töissä, mutta autoa tarvitsen silti. Periaatteessa pääsen bussillakin käymään asioilla ja lähin kauppa on 1km päässä. Eli kävellen. Mutta jos haluan töitä saada, tarvitsen autoa. Ammatissani on lähes pelkkää vuorotyötä tai kuten edellinen työ, oli kaukana. Ei päässyt julkisilla. Ja en näe järkeä myydä tuota tonnin kotteroa, jos pian löydänkin taas töitä. Sitten joutuisi kuitenkin ostamaan auton. Tosin minä en ole vähävarainen, parillakin tilillä viisinumeroisia summia.
Vaikka asuisi kaupungissa, se työpaikka voi olla maalla.
Me esimerkiksi asuimme Herttoniemessä, mutta mies kulki töihin Kirkkonummelle, paikkaan jonne ei viimeiseen 10 kilsaan mene mitään julkista liikennettä.
Jos vaihtoehtona ois kelataksi, niin... Kannattaa kokeilla sitä höpöä ensin itse ja vasta sitten syyllistää muita siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Silloin kun työskentelin vielä matalapalkka-alalla kaupassa, ei tullut mieleenkään ostaa autoa. Kulut on järkyttävät, vaikkei autolainaa olisikaan. Vakuutukset, huollot, verot. Vakuutukset ja verot voi ennakoida, mutta huoltoja ei. Asuinpaikan valitsin sen perusteella, että pääsin julkisilla töihin. Ostin ensimmäisen auton kun palkka oli lähempänä 3000 e bruttona. Auto oli liki uusi, kolme vuotta toimi moitteetta, sitten tuli yllättävä remppa, vaihdelaatikko ja kytkin hajosi, 2500 euroa. En olisi mitenkään pystynyt tuollaisia vähävaraisena maksamaan. Onneksi oli säästöjä.
Jos tulotasoni nyt tippuisi merkittävästi, autosta olisi pakko luopua. Hankaloittaisihan se ilman muuta elämää, mutta jos ei rahaa ole niin sitten joutuu vaan priorisoimaan. Autosta voi milloin tahansa tulla tuhansien ylimääräinen kulu, stressaisi ihan liikaa.
Siis oletko pystynyt ostamaan ihan uuden auton alle 3000€ bruttopalkalla? Miten se on mahdollista?
Mulla brutto on nyt vajaa 3500 ja olen harkinnut auton ostamista (käytetyn) mutta tuntuu ettei sen jälkeen ainakaan enää mitään ylimääräistä rahaa olisi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
kerr o miksi burhkapäiset naiset ajavat opel mocca autollaan vaikkei käydä töissä eikä kursseilla pitkin kehä kolmosta
Älä huoli, ei ne sun rahoillasi sitä Mokkaa ole ostaneet.
Olen matalapalkkaisessa työssä nyt tosin määräaikaisella tapaturmaeläkkeellä vuoden loppuun asti. Jatko auki vielä. Nettopalkka kuukaudessa noin 1600€. Pieni kyllä mutta en valita kun vakituinen työsuhde. Tupakkaa en ole polttanut yli 20 vuoteen ja alkoholia täysin ilman 1v 4 kk. Autosta luovuin reilu vuosi sitten. Nyt rahaa jää reilusti käteen ja saan säästöön laitettua. Asun omassa kerrostalo osake kaksiossa. Lisäksi kaksi muuta sijoitus yksiötä joista saan vuokratuloja. Oli oikea ratkaisu kun luovuin autosta lopulta oli helppo ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Silloin kun työskentelin vielä matalapalkka-alalla kaupassa, ei tullut mieleenkään ostaa autoa. Kulut on järkyttävät, vaikkei autolainaa olisikaan. Vakuutukset, huollot, verot. Vakuutukset ja verot voi ennakoida, mutta huoltoja ei. Asuinpaikan valitsin sen perusteella, että pääsin julkisilla töihin. Ostin ensimmäisen auton kun palkka oli lähempänä 3000 e bruttona. Auto oli liki uusi, kolme vuotta toimi moitteetta, sitten tuli yllättävä remppa, vaihdelaatikko ja kytkin hajosi, 2500 euroa. En olisi mitenkään pystynyt tuollaisia vähävaraisena maksamaan. Onneksi oli säästöjä.
Jos tulotasoni nyt tippuisi merkittävästi, autosta olisi pakko luopua. Hankaloittaisihan se ilman muuta elämää, mutta jos ei rahaa ole niin sitten joutuu vaan priorisoimaan. Autosta voi milloin tahansa tulla tuhansien ylimääräinen kulu, stressaisi ihan liikaa.
Siis oletko pystynyt ostamaan ihan uuden auton alle 3000€ bruttopalkalla? Miten se on mahdollista?
Mulla brutto on nyt vajaa 3500 ja olen harkinnut auton ostamista (käytetyn) mutta tuntuu ettei sen jälkeen ainakaan enää mitään ylimääräistä rahaa olisi mihinkään.
Uusien autojen hinnat alkavat noin 15000 eurosta. Noin kolmen tonnin bruttotuloilla saa helposti rahoituksen kalliimpaankin autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Silloin kun työskentelin vielä matalapalkka-alalla kaupassa, ei tullut mieleenkään ostaa autoa. Kulut on järkyttävät, vaikkei autolainaa olisikaan. Vakuutukset, huollot, verot. Vakuutukset ja verot voi ennakoida, mutta huoltoja ei. Asuinpaikan valitsin sen perusteella, että pääsin julkisilla töihin. Ostin ensimmäisen auton kun palkka oli lähempänä 3000 e bruttona. Auto oli liki uusi, kolme vuotta toimi moitteetta, sitten tuli yllättävä remppa, vaihdelaatikko ja kytkin hajosi, 2500 euroa. En olisi mitenkään pystynyt tuollaisia vähävaraisena maksamaan. Onneksi oli säästöjä.
Jos tulotasoni nyt tippuisi merkittävästi, autosta olisi pakko luopua. Hankaloittaisihan se ilman muuta elämää, mutta jos ei rahaa ole niin sitten joutuu vaan priorisoimaan. Autosta voi milloin tahansa tulla tuhansien ylimääräinen kulu, stressaisi ihan liikaa.
Siis oletko pystynyt ostamaan ihan uuden auton alle 3000€ bruttopalkalla? Miten se on mahdollista?
Mulla brutto on nyt vajaa 3500 ja olen harkinnut auton ostamista (käytetyn) mutta tuntuu ettei sen jälkeen ainakaan enää mitään ylimääräistä rahaa olisi mihinkään.
No ei se ihan uusi ollut, oisko ollut pari vuotta vanha ja 40 000 km ajettu. Oli pikkuauto, alle kymppitonnin. Olin säästänyt autoa varten jo etukäteen, sillä tiesin että auton osto tulee eteen, työpiste muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai auton tarve ole tuloista kiinni.
Auton tarve voi liittyä työhön, asuinpaikkaan, sairauksiin, harrastuksiin yms.
Omasta mielestäni auton tarve kyllä liittyyä aika paljon tuloihin ja varoihin, koska auto maksaa paljon ja sen ylläpito.
Useimmilla kaupungissa asuvilla ei ole tarvetta autoon, vaan tarve päästä paikasta A paikkaan B joskus.
Auto on usein se kaikkein kallein väline. Sitä voi käyttää, jos on rahaa.
Jos on pienituloinen, yleensä elämä pitää järjestää niin, että rahaa olisi tärkeisiin kuluihin. Mikäli pyytää ruoka-apua ja vaateapua, ei varmaan ole järkevää pitää autoa.
Työssä tarvitsen autoa. On paljon ajamista ja tavaroiden kuljettamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Jos ei ole rahaa, niin ekana luopuisin autoilusta ja tupakasta.
"Jos ei ole rahaa" Hanki kokemusta puhu sitten.
Olen ihmetellyt samaa. Jos ei ole rahaa, niin ekana luopuisin autoilusta ja tupakasta.