Kysymys teille, joilla on pieni lapsi ja isoja parisuhdeongelmia

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:40"]

Jep. Kommentoin noin, koska meillä on ongelmaton parisuhde. Vuosien varrella on ollut monenlaista henkilökohtaista ongelmaa kummallakin, mutta parisuhde on ollut niissä valtavana apuna. Mitään parisuhteeseen liittyviä kriisejä ei ole ollut.

[/quote]

Ajatko sä tässä takaa sitä, että teillä ei ole ongelmia, koska aloitte tehdä lapsia vuosien tuntemisen jälkeen? Vai kritisoitko vain sitä lainaamaasi väitettä, että jokaisessa parisuhteessa olisi ongelmia? Itse käsitin sen huolimattomaksi heitoksi

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:40"]

Jep. Kommentoin noin, koska meillä on ongelmaton parisuhde. Vuosien varrella on ollut monenlaista henkilökohtaista ongelmaa kummallakin, mutta parisuhde on ollut niissä valtavana apuna. Mitään parisuhteeseen liittyviä kriisejä ei ole ollut.

[/quote]

Ajatko sä tässä takaa sitä, että teillä ei ole ongelmia, koska aloitte tehdä lapsia vuosien tuntemisen jälkeen? Vai kritisoitko vain sitä lainaamaasi väitettä, että jokaisessa parisuhteessa olisi ongelmia? Itse käsitin sen huolimattomaksi heitoksi

[/quote]

Kritisoin väitettä, että jokaisessa parisuhtessa olisi ongelmatonta. Kielenkäyttöni oli tosiaan huolimatonta. Sori sekaannus!

En olisi.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:40"]

Jep. Kommentoin noin, koska meillä on ongelmaton parisuhde. Vuosien varrella on ollut monenlaista henkilökohtaista ongelmaa kummallakin, mutta parisuhde on ollut niissä valtavana apuna. Mitään parisuhteeseen liittyviä kriisejä ei ole ollut.

[/quote]

Ajatko sä tässä takaa sitä, että teillä ei ole ongelmia, koska aloitte tehdä lapsia vuosien tuntemisen jälkeen? Vai kritisoitko vain sitä lainaamaasi väitettä, että jokaisessa parisuhteessa olisi ongelmia? Itse käsitin sen huolimattomaksi heitoksi

[/quote]

Kritisoin väitettä, että jokaisessa parisuhtessa olisi ongelmatonta. Kielenkäyttöni oli tosiaan huolimatonta. Sori sekaannus!

[/quote]

Olisi ongelmia. Jessus. ---> kahvia

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:52"]

Sinusta ei ole mahdollista hyväksyä riskiä ja katua myöhemmin, että tuli tehneeksi niin? Tai tehdä asioita tiedostamatta niihin liittyviä riskejä?

[/quote]

On mahdollista. Lainaamasi viestin tarkoitus oli toinen.

t: se, jota lainasit

Mulle ainakin on lapset sellainen voimavara että heitä en kadu. Jos miehen kanssa tulee ero niin uskon olevani elämääni tyytyväinen lasten kanssa. Nyt kun on ollut n. Vuoden ajan parisuhde kriisissä niin toki vanhemmuus on ahdistanut sen vastuun takia. Toisaalta lasten takia ollaan jatkettu tähän saakka, ilman olis jo tullu vuos sitten ero. Kriisi ei johdu lapsista ainakaan suoraan vaan miehen ikäkriisi, pettäminen jne. Yhdessä oltu lähes 18v.

Mikä on muna ja mikä kana?

Elämä on ja kehitys kehittyy ja luulen, että parisuhde olisi laimentunut ilman lapsiakin. Mutta kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että vaimosta tuli ensisijaisesti äitihahmo.

Ei se pieni lapsi/pikkulapsiaika ole se varsinainen ongelma vaan pikkulapsiaikana äidin tarpeisiin downshiftattu parisuhde, joka sitten pahimmoillan on sitä todellisuutta koko loppuelämän.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:14"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:08"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:06"] En. Ehkä pahimpien kriisien aikaa kävi mielessä että toista lasta ei siihen tianteeseen olisi tarvinnut 'hankkia', mutta nyt hyvä näin. [/quote]   minkä ikäiset lapset? Vanhako olet ny? [/quote] Lapset on nyt jo 6 ja 8 ja minä riittävän vanha jo esikoisen syntymän aikoihin, nyt +40. Suurimmat hankaluudet lapsista parisuhteelle aiheutui kuopuksen vammasta/sairaudesta. Aikaa parisuhteen hoitamiseen ei jäänyt silloin kun sitä olisi eniten tarvittu. [/quote]   Tuo on sinun kokemus. Meiltä lapsi kuoli ja onnistuttiin tukemaan toisiamme vaikka tavat selvitä alkuvuosista. Ja niinhän se menee: joko siinä juttu natsaa tai ei. Tai mennään yhdessä hammasta purren ja ehkä joskus asiat taas lähtee nousukiitoon, ehkä ei. Eroaminen on kuitenkin se toinen päästö; ei tahdota olla enää yhdessä, mutta minä näen parisuhteenkin valintana -ei pidä toista itsestäänselvyytenä.   14 [/quote] Kysymys tosiaan meillä ei ollut siitä ettei vamman aiheuttaman kriisin joka siis ei ollut kriisi parisuhteessa emme olisi saaneet tukea toisiltamme tms.

[/quote]

Se että kokee elämässään jotain haastavaa ja sitten parisuhteessa toinen ei sitä ymmärrä eikä tue ja rohkaise toimimaan kuten itselleen olisi hyväksi niin ei suhde silloin kovin hyvin voi. Ja tämän pitää toki toimia molemminpuolin että molemmat olisi tavallaan vapaita valitsemaan sen parisuhteen ja olemaan siinä yhdessä. Näin itse koen.

Jos siis meillä suhde näivettyisi niin voisin erota. En ajattelisi edes sitä kelpaanko jollekin kun minulla on nämä viisi lasta. Yhtälailla suhteessa olen lapsien isän kanssa ja tahdon kelvata hänelle.. ;) Mutta lapset on sitten jokainen oma ihmissuhde ja yksilö. Ei hekään ole automaattisesti liitto joka toimii vaan niiden jokaisen eteen pitää löytyä yhteys. Sen näkee sitten miten lähtevät ovet paukkuen kotoa!

Yhtälailla miehen kanssa täytyy elää arkea niin että kunnioittaa kumppaniaan. Vaikeat ajat menee ajallaan pois, mutta kyllä sen kaiken eteen pitää tehdä töitä eikä odottaa että ns. kotoa haetaan. Meilläkin aika on parantanut haavoja muttei se ole tullut vaan odottamalla. Tosia pitää kunnioittaa ja antaa jokaisen olla mitä ovat.

14

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:15"]

Elämä on ja kehitys kehittyy ja luulen, että parisuhde olisi laimentunut ilman lapsiakin.

[/quote]

Miksi luulet näin? Tutkimusten mukaan sekä miehen että naisen tyytyväisyys pariuhteeseen laskee huomattavasti lapsen syntymän jälkeen, eikä se palaa entiselleen, ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Äiti saa lasten kasvaessa jonkin verran tyytyväisyyttä takaisin, mutta isä ei. Miehille seksin puute on myös suhteen isoin ongelma kaksi kertaa niin usein kuin naisille.

Vastaavasti lapsettomat pariskunnat ovat kautta linjan vanhempia tyytyväisempiä parisuhteisiinsa ja kokevat itsensä arvostetuimmiksi.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:15"]

Mikä on muna ja mikä kana?

Elämä on ja kehitys kehittyy ja luulen, että parisuhde olisi laimentunut ilman lapsiakin. Mutta kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että vaimosta tuli ensisijaisesti äitihahmo.

Ei se pieni lapsi/pikkulapsiaika ole se varsinainen ongelma vaan pikkulapsiaikana äidin tarpeisiin downshiftattu parisuhde, joka sitten pahimmoillan on sitä todellisuutta koko loppuelämän.

[/quote]

Näin jos ei huolehdi siitä suhteestaan kumppaniin. Tottakai suhde lapseen pitää hoitaa muttei parisuhdetta voi työntää odottamaan lapsen kasvamista.

En itse pysty noin olemaan edes, ehkä sitten olisi jäänyt lapsia tekemättä jos olisi keskittänyt fokuksen siihen yhteen lapseen eikä enää mieheen? ;)

Sitten taas se että mies tahtoo seksiä ja nainen ei ja vedotaan lapsen hoitoon -> arjen rankkuuteen niin seksihalut nyt saattaa törmätä ja nainen olla tyytyväinen arkeen jo sellaisenaan ja mies tahtoisi lisää. Se on tottakai kriisi mutta ei tuo nyt varsinaisesti liity lapsen syntymiseen tai väsymiseen. On noita haluttomiakausia muutenkin ja voi olla toisinkinpäin.

14

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:15"]

Elämä on ja kehitys kehittyy ja luulen, että parisuhde olisi laimentunut ilman lapsiakin.

[/quote]

Miksi luulet näin? Tutkimusten mukaan sekä miehen että naisen tyytyväisyys pariuhteeseen laskee huomattavasti lapsen syntymän jälkeen, eikä se palaa entiselleen, ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Äiti saa lasten kasvaessa jonkin verran tyytyväisyyttä takaisin, mutta isä ei. Miehille seksin puute on myös suhteen isoin ongelma kaksi kertaa niin usein kuin naisille.

Vastaavasti lapsettomat pariskunnat ovat kautta linjan vanhempia tyytyväisempiä parisuhteisiinsa ja kokevat itsensä arvostetuimmiksi.

[/quote]

No ei voi olla 100% noin. Koska itse ainakin olen useamman pienen lapsen äiti, kokenut lapsen kuoleman ja silti meillä on hyvä seksielämä ja olen tyytyväinen elämään, meillä on paljon haaveita tulevaisuudelle ja me tehdään paljon asioita kaksin ja koko perheen voimin.

Itse muistan aina haaveilleeni suuresta perheestä ja tunnen vahvasti olevani nyt tyytyväisempi kuin mitä ne vuodet oli kun lapsista vielä haaveiltiin ja opiskeltiin.

Tottakai lapsen saaminen voi olla järkytyskin, varsinkin jos elämässä joutuu tekemään jotain luopumisia tai lapsi ei olekaan niin helppo mitä oli ajatellut, muttei nuo luvut ole niin että kaikki noin kokee. Itselleni lapset on olleet tunne-elämässä ihan parasta mitä kokenut.

Ja sitten kuolema raastavana kuitenkin ehkä hieroi meitä vanhempina vaan lähemmäs toisiamme, mutta silloinkin me oltiin oltu vuosia yhdessä ja muutamat kriisit nähty.

Parina me tahdotaan kumpikin että toisella on hyvä olla ja kotiin on ihana aina palata.

14

Meillä vauva-aika vei parisuhteen monista syistä johtuen kuilun partaalle. Muistan silloin ajatelleeni, että jos lapsia ei olisi, nostaisin kytkintä. Toisaalta kun siitä helvetistä päästiin yli, meidän kummankaan on vaikea kuvitella enää mitään, mikä voisi kaataa liittoamme. Sen verran tässä on töitä tehty, puhallettu yhteen hiileen ja tehty kompromisseja henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti. Puolin ja toisin. Ja oikeasti välillä pahimmissa tilanteissa oikein naurettu, että miten päin helvettiä kaikki voikaan välillä mennä, kun on mennäkseen.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:10"]

En tod. Vaikka oli esikoisen vauva-aikaan vaikeeta, mies nosti meidät sieltä suosta ylös. Uskon että voidaan selvitä mistä vaan, ollaan edelleen kuin vastarakastuneita :)

[/quote]

Teillä siis ei ole parisuhdeongelmia, mutta silti ajattelit vastata.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:32"]

No ei voi olla 100% noin.

[/quote]

Mitä tämä tarkoittaa?

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:20"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:14"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:08"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:06"] En. Ehkä pahimpien kriisien aikaa kävi mielessä että toista lasta ei siihen tianteeseen olisi tarvinnut 'hankkia', mutta nyt hyvä näin. [/quote]   minkä ikäiset lapset? Vanhako olet ny? [/quote] Lapset on nyt jo 6 ja 8 ja minä riittävän vanha jo esikoisen syntymän aikoihin, nyt +40. Suurimmat hankaluudet lapsista parisuhteelle aiheutui kuopuksen vammasta/sairaudesta. Aikaa parisuhteen hoitamiseen ei jäänyt silloin kun sitä olisi eniten tarvittu. [/quote]   Tuo on sinun kokemus. Meiltä lapsi kuoli ja onnistuttiin tukemaan toisiamme vaikka tavat selvitä alkuvuosista. Ja niinhän se menee: joko siinä juttu natsaa tai ei. Tai mennään yhdessä hammasta purren ja ehkä joskus asiat taas lähtee nousukiitoon, ehkä ei. Eroaminen on kuitenkin se toinen päästö; ei tahdota olla enää yhdessä, mutta minä näen parisuhteenkin valintana -ei pidä toista itsestäänselvyytenä.   14 [/quote] Kysymys tosiaan meillä ei ollut siitä ettei vamman aiheuttaman kriisin joka siis ei ollut kriisi parisuhteessa emme olisi saaneet tukea toisiltamme tms.

[/quote]

Se että kokee elämässään jotain haastavaa ja sitten parisuhteessa toinen ei sitä ymmärrä eikä tue ja rohkaise toimimaan kuten itselleen olisi hyväksi niin ei suhde silloin kovin hyvin voi. Ja tämän pitää toki toimia molemminpuolin että molemmat olisi tavallaan vapaita valitsemaan sen parisuhteen ja olemaan siinä yhdessä. Näin itse koen.

Jos siis meillä suhde näivettyisi niin voisin erota. En ajattelisi edes sitä kelpaanko jollekin kun minulla on nämä viisi lasta. Yhtälailla suhteessa olen lapsien isän kanssa ja tahdon kelvata hänelle.. ;) Mutta lapset on sitten jokainen oma ihmissuhde ja yksilö. Ei hekään ole automaattisesti liitto joka toimii vaan niiden jokaisen eteen pitää löytyä yhteys. Sen näkee sitten miten lähtevät ovet paukkuen kotoa!

Yhtälailla miehen kanssa täytyy elää arkea niin että kunnioittaa kumppaniaan. Vaikeat ajat menee ajallaan pois, mutta kyllä sen kaiken eteen pitää tehdä töitä eikä odottaa että ns. kotoa haetaan. Meilläkin aika on parantanut haavoja muttei se ole tullut vaan odottamalla. Tosia pitää kunnioittaa ja antaa jokaisen olla mitä ovat.

14
[/quote]
Hmm... en oikein ymmärtänyt... miten tää liittyi minun vastaukseen....
Olen ihan samaa mieltä että aika sinänsä ei ratkaise ongelmia, mutta niiden käsittelemiseen tarvitaa myös aikaa. Meillä lapset ja osittain tuon vamman hoitaminen ja käsittelykin oli tärkeämpää kuin parisuhde kriisin hoitaminen. Se ei helpottunut ajan myötä... pikemminkin päinvastoin.
Onneksi parisuhteen ongelmien käsittelyynkin on ollut nyt jo aikaa ja onhan ne huomattavasti helpottaneetkin, vaikka ei ehkä vieläkään täysin käsitelty.
Lapset toisaalta on olleet myös yksi syy siihen miksi myös suhteen ongelmia on haluttu käsitellä, syy siihen miksi parisuhdetta on kannattanut jatkaa eikä luovuttaa. Osittain myös siitä syystä ihan hyvä että lapset on ja on tullut 'hankittua' (Hankittu lapsia toki ei siinäkään mielessä että niiden syntymistä edelsi useamman vuoden tahaton lapsettomuus. Sitä taas en koskaan kokenut kriisiksi parisuhteessa tai uhaksi parisuhteen jatkumiselle.)

Ikävä kyllä. Rakastan lapsiani mutta jos saisin valita uudestaan en todella tekisi niitä niin pian tavattuani mieheni. Ei saatu viettää aikaa kaksistaan oikeastaan vuottakaan ja nyt se harmittaa. Mutta lohduttaudun sillä, että kun lapsemme ovat aikuisia ja teinejä (ensimmäisen tein 18v) olen itsekkin vielä nuori ja elämää on jäljellä senkin jälkeen. :) Sitten otetaan "menetetty nuoruus" takaisin ja korkojen kera.

Vaikea kysymys. Toisaalta ajatus siitä, ettei lapsia olisi, on vaikea. Toisaalta taas ei huono perhe-elämä voi olla näkymättä lastenkaan elämässä. Pitäisikö sitten vastata lasten hyvinvoinnin vuoksi "kyllä"?

nosto

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:33"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:19"]Just toi vaihtoehto minullekin tuli mieleen. Eli jos yksi parisuhdetta kriisiyttävä tekijä on lapsen vamma tai lapsi muuten vaatii normaalia enemmän panostusta, tukitoimia, niin sitä ei olisi voinut tietää ennen lapsen tekoa. Tai jos jokin vastoinkäyminen tapahtuu lasten syntymän jälkeen. [/quote] Syy kriisiin ei sinänsä meillä ollut lapsissa eikä myöskään vammassa. Ongelmat vain syntyi samoihin aikoihin kuin esikoinen syntyi. Kriisi pitkittyi kun aikaa sen käsittelyy ei ollut. Me itse asiassa olimme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta joten siltäkään osin lapset eivät olleet syy kriisiin. 6/11

[/quote]

Varmaan sadoissa tutkimuksissa todettu parisuhdetyytyväisyyden raju huononeminen lapsen saamisen jälkeen on vain sattumaa. :D
[/quote]
Puhuin siis lähinnä omasta suhteestani ja tässä tapauksessa tietystä siinä olleesta kriisistä/ongelmista en yleisesti siitä kuinka paljon parisuhteiden ongelmat johtuu pikkulapsi ajasta.