Mokasin - kannattaisiko pyytää anteeksi? :-(

Emännöin eilen sukujuhlia ja tulin hölmöilleeksi. Yksi vieraista oli mieheni kummitäti, hiljainen ja ystävällinen mummeli, joka on aina muistanut kaikki lastemme merkkipäivät. En itse tunne häntä kovin hyvin, mutta kummitäti oli miehelleni tärkeä hahmo hänen ollessaan lapsi.

No, tunnelma pöydässä oli aitosuomalaisen jäyhä ja hiljainen, ja minä jotain jutellakseni aloin päivitellä sitä, että nykylapset joutuvat aloittamaan ns. pakkoruotsin opiskelun jo kuudennella luokalla ja vaikka kielivalinnan monipuolistamisesta on puhuttu, aina vaan ruotsia pitää paahtaa. Jatkoin kuvailemalla eloisasti omaa hömelöä ruotsinopeani ja opiskeluajan tuskaisaa taaperrusta ruotsintunneilla. Pari mun umpisuomalaisen suvun edustajaa tarttui aiheeseen ja rennossa hengessä päiviteltiin kaksikielisiä asiakaspalvelutilanteita jne. Ei siis sinällään hakuttu suomenruotsalaisia ihmisinä, vaan päiviteltiin tätä ikuista dilemmaa.... ja fittan, vasta illalla muistin mieheni kummitädin olevan alkujaan ruotsinkielinen. Hän käyttäytyi ihan normaalisti nerokkaan pöytäkeskustelun jälkeenkin mutta lähti juhlista aika nopeasti.

Jep, ei siis ollut tähtihetkeni emäntänä. Minä ja suuri suuni. :-(

Nyt mietin, pitäisikö soittaa ja pahoitella, etten tarkoittanut loukata enkä muistanut hänen taustaansa sillä hetkellä kun avasin suuni... vai paisuuko asia siitä vain mittaansa suuremmaksi? Mitä olette mieltä, kanssamammat?