Miesystävä raiskaa
Mitä teen? Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä miltei 4 vuotta. Vuosi sitten ongelmaksi asti alkoi kehittyä miehen jatkuva vaatiminen seksiin, vaikka seksielämämme oli normaali. Vaikka asioista puhuttiin, ongelma jatkui vielä puoli vuotta. Ja tottakai, omat haluni vähenivät yhtä paljon,kun mies kopeloi vasten tahtoani. Olemme asuneet yhdessä nyt puoli vuotta ja ongelma alkaa taas nostaa päätään. Tänä aamuna heräsin siihen, kun mies asettelee minua ja vaatteitani haluamaansa asentoon. Vaikka vielä illalla sanoin ääneen, etten halua hänen koskevan minuun "sillä tavalla". Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en voi jatkaa näin. Mitä teen? Ps. Olen lapsena joutunut kokemaan saman isäni tekemänä, ja mieheni tietää kokemuksestani.
Kommentit (135)
Jos tämä on totta eikä provo, niin: a) jätät sen miehen, b) menet poliisille. (Miten kukaan täysjärkinen voi edes tuossa kohtaa ihmetellä mitä tehdä?!).
Jos tämä on provo, niin ensi kerralla parempi. Kiitos.
Tämä on ihan tosi juttu omasta opiskelijan arjesta. Valitettavasti...
Onko kivaa pelleillä vakavilla asioilla ap?
Ei kukaan itseään kunnioittava nainen ole tommosessa suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:06"]
Tämä on ihan tosi juttu omasta opiskelijan arjesta. Valitettavasti...
[/quote]
Olet ilmeisesti joku heikkolahjainen tai kehitysvammainen kun ihmettelet, että mitä tehdä. Kuten tuossa edellä on jo sanottu, niin jätä mies ja mene poliisin puheille.
Aloitus ei ole totta, koska tosi tilanteessa haetaan apua poliisilta, eikä ihmetellä vauvapalstalla.
Miten niin pelleillä? Kysyin apua vakavaan ongelmaani. Olen tällä hetkellä täysin hukassa! Kuulostaako elämäni näin pahalta ettei mua edes uskota?
Ap
Voi ei !
Kunnioittaisit itseäsi edes sen verran, ettet tekisi asioita jotka sinusta tuntuvat pahalta.
Miehesi touhut tuntuvat/kuulostavat oudoilta, kun ottaa huomioon lapsuuden kokemuksesi.
Älä anna kenenkään tehdä itsellesiu sellaisia asioita, joista ei pidä.
Kaikki miehet eivät ole samanlaisia ja miehesi käyttäytyy epäempaattisesti - etenkin jos on tietoinen taustastasi. Hänen pitäisi kunnioittaa sinun valintaasi tai tahtoasi tai sitten kompromissina voisi yrittää parisuhdeterapiassa päästä syvemmälle tasolle. (Eli sinäkin pääsisit traumastasi yli.)
Jos tuo jatkuu kauan, miten luulet että rakkautesi käy? Tai parisuhteenne? Eli miehen pitäisi ajatella pitkäjännitteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Nyt on kuin jokin eläin - fokus vain omassa halussa.
Oon vasta 19 vuotias ja kokenu elämässäni aivan järkyttävän paljon pahaa. Olen juuri toipunut masennuksesta, syömishäiriö vaivaa edelleen. Oon menettänyt liian paljon tärkeitä ihmisiä. Tiedän, että "hyväksymällä" tilanteen teen itseäni kohtaan väärin. Mutta mieheni on ainoa, joka oikeasti kuuntelee ja tukee minua. Jään ihan tyhjän päälle jos eroamme. Mulla ei ole yksin opiskelijana varaa tähän kämppään, ja asun toisella puolella suomea kotipaikkakunnalta. Oon neuvoton. Plus tuntuisi väärältä ilmiantaa mieheni, joka kuitenkin rakastaa ja huolehtii musta, kun isäni on päässyt kuin koira veräjästä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:17"]
Oon vasta 19 vuotias ja kokenu elämässäni aivan järkyttävän paljon pahaa. Olen juuri toipunut masennuksesta, syömishäiriö vaivaa edelleen. Oon menettänyt liian paljon tärkeitä ihmisiä. Tiedän, että "hyväksymällä" tilanteen teen itseäni kohtaan väärin. Mutta mieheni on ainoa, joka oikeasti kuuntelee ja tukee minua. Jään ihan tyhjän päälle jos eroamme. Mulla ei ole yksin opiskelijana varaa tähän kämppään, ja asun toisella puolella suomea kotipaikkakunnalta. Oon neuvoton. Plus tuntuisi väärältä ilmiantaa mieheni, joka kuitenkin rakastaa ja huolehtii musta, kun isäni on päässyt kuin koira veräjästä. Ap
[/quote]
Joopa joo. Ensi kerralla kun provoat niin koita laittaa siihen vähemmän kliseitä.
Meillä ei ole varaa parisuhdeterapiaan... ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:17"]
Oon vasta 19 vuotias ja kokenu elämässäni aivan järkyttävän paljon pahaa. Olen juuri toipunut masennuksesta, syömishäiriö vaivaa edelleen. Oon menettänyt liian paljon tärkeitä ihmisiä. Tiedän, että "hyväksymällä" tilanteen teen itseäni kohtaan väärin. Mutta mieheni on ainoa, joka oikeasti kuuntelee ja tukee minua. Jään ihan tyhjän päälle jos eroamme. Mulla ei ole yksin opiskelijana varaa tähän kämppään, ja asun toisella puolella suomea kotipaikkakunnalta. Oon neuvoton. Plus tuntuisi väärältä ilmiantaa mieheni, joka kuitenkin rakastaa ja huolehtii musta, kun isäni on päässyt kuin koira veräjästä. Ap
[/quote]
Olet sitten helppo hyväksikäytettävä. On olemassa parempiakin miehiä ja sinun iässäsi elin yksin, ei ollut edes enää vanhempia. Kyllä sinä pystyt selviytymään. Mitä varhaisemmassa vaiheessa alat sitä harjoittelemaan, sitä vanhemmaksi kasvat. Muuten tuo hyväksikäyttökuvio vain toistaa itseään läpi elämänsä.
Eikä kuuntele ja rakasta jos ottaa sinua väkisin. Nyt järki käteen. Kyllä niitä järkeviäkin miehiä on. Nyt sinun on pakko ottaa itseäsi niskasta kiinni ja alkaa elämään itsenäistä elämää. Et voi koko elämääsi tukeutua johonkin toiseen. Jos mies ei usko puhetta niin silloin hän EI KUNNIOITA sinua.
Kiihottavaa <3
Olispa itelläkin kunnon MIES eikä mikään nössö joka ei uskalla tehdä mitään -.-
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:19"]
Meillä ei ole varaa parisuhdeterapiaan... ap
[/quote]
Seurakunta tarjoaa ilmaiseksi, eikä mitään uskontoa välttämättä tyrkytetä. On myös kaupungin palveluja, jotka ovat ilmaisia.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:10"]
Miten niin pelleillä? Kysyin apua vakavaan ongelmaani. Olen tällä hetkellä täysin hukassa! Kuulostaako elämäni näin pahalta ettei mua edes uskota? Ap
[/quote]
Kuulostaa.
Sanot rakastavasi todella pahaa miestä, olet joko hullu tai kirjoitus on provo. 41v m
Anteeksi nyt mutta mitä *****?? Onko mun elämä oikeesti näin USKOMATTOMAN paskaa? Mä oon pärjänny mielestäni olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Tuntuu aivan järkyttävän kamalalta, kun ihmiset eivät usko mua. Mikä provo?? Itken kyynelkanavani puhki sohvalla, kun luen ihmisten reagointia eöämäntilanteeseeni. Oikeasti, luulin saavani kannustusta ja tukea, mutta nyt tekisi vaan entistä enemmän mieli painua maan alle. Kerrankin,.kun uskallan avata suuni ja sanoa, miltä MUSTA tuntuu, nii mua ei uskota... kuinka.turhauttava tunne...
Sinulla on uskomattoman huono itsetunto. Hyväksyt asioita joita valtaosa meistä ei hyväksyisi. Käsityksesi rakkaudesta on epäterve. Siksi vaikutat useista jo provolta. Olet marginaalissa verrattuna siihen minkä ihmiset yleensä tunnistavat normaaliksi parisuhteeksi.
Jätä se sika!