Lue keskustelun säännöt.
Erotako, hyvä isä
05.12.2021 |
Pitkä liitto. Lapset. Talo. Mies aina valittaa ja on negatiivinen. En jaksaisi enää. Lasten takia jaksan. Lapset jumaloi isiä, on hyvä isä.
Mitä tehdä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet lihava, älä eroa koska et saa uutta. Siinä sitten kikkailet yhteishuoltajuuden maailmassa ja lihot suruusi ja ongelmiisi vain lisää. Et halua sitäkään.
No en ole lihava vaan laihtunut lähes 10 kiloa tämän suhdeahdistukseen takia tässä. Mieli niin ahdistunut.
Yhtään uutta miestä en halua elämääni. Mietin haluanko tätäkään. Vaikka lapsilleni hän on superhyvä.
Mietin, että kaipaisin mieheltä himpun empatiaa ja "tunneilmaisua", sellaista että hän vaikka sanoisi että teet hyvin tai kyllä sinä tästä selviät tai että pitäisi kädestäni joskus ilman että vaadin hetken sitä pahimmassa hädässä, kun on paniikkikohtaus ja jään hoitamaan kotia.
Onko teillä esim äideillä/vaimoilla miehiä, jotka tekevät teidät onnelliseksi pitkissä avioliitoissa? Joiden kanssa vedätte yhtä köyttä?
Ap
Suhteessa on erilaisia vaiheita, välillä menee paremmin ja välillä huonommin.
On myös erilliset elämät miehellä ja naisella. Ja isällä ja äidillä. Teetkö itse miehesi onnelliseksi?
Btw minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä, että tilanne ei ole mustavalkoinen niin että mies olisi sika. Ei ole, hän hoitaa laskut, siivoaa ja on tunnollinen. Mutta on niin kaukana. Tuntuu että olen aina jäänyt taustalle. Ahdistaa.
Mietin sitä, että kuinka paljon voi vaatia mieheltä? Voiko vaatia täydellistä miestä? Joka huomioisi? Ja olisi muutenkin hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet lihava, älä eroa koska et saa uutta. Siinä sitten kikkailet yhteishuoltajuuden maailmassa ja lihot suruusi ja ongelmiisi vain lisää. Et halua sitäkään.
No en ole lihava vaan laihtunut lähes 10 kiloa tämän suhdeahdistukseen takia tässä. Mieli niin ahdistunut.
Yhtään uutta miestä en halua elämääni. Mietin haluanko tätäkään. Vaikka lapsilleni hän on superhyvä.
Mietin, että kaipaisin mieheltä himpun empatiaa ja "tunneilmaisua", sellaista että hän vaikka sanoisi että teet hyvin tai kyllä sinä tästä selviät tai että pitäisi kädestäni joskus ilman että vaadin hetken sitä pahimmassa hädässä, kun on paniikkikohtaus ja jään hoitamaan kotia.
Onko teillä esim äideillä/vaimoilla miehiä, jotka tekevät teidät onnelliseksi pitkissä avioliitoissa? Joiden kanssa vedätte yhtä köyttä?
Ap
Suhteessa on erilaisia vaiheita, välillä menee paremmin ja välillä huonommin.
On myös erilliset elämät miehellä ja naisella. Ja isällä ja äidillä. Teetkö itse miehesi onnelliseksi?Btw minkä ikäinen olet?
Olen 45 ja mieheni kertoo että olen liian sotkuinen lasteni kanssa kun askartelen ja kaikki on aina hurlumhei. Hän on siisti ihminen. Minä en jaksa aina siistiä sotkuja kun sotketaan. Kun se alkaa seuraavana päivänä alusta....
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että tilanne ei ole mustavalkoinen niin että mies olisi sika. Ei ole, hän hoitaa laskut, siivoaa ja on tunnollinen. Mutta on niin kaukana. Tuntuu että olen aina jäänyt taustalle. Ahdistaa.
Mietin sitä, että kuinka paljon voi vaatia mieheltä? Voiko vaatia täydellistä miestä? Joka huomioisi? Ja olisi muutenkin hyvä?
No hyvin paljonkin tänä päivänä vaaditaan, kun tyytyväisyys ja kohtuullisuus ei riitä.
Se toisilta vaatiminen vaan ei ole tie onneen.
Ap olen. Tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän mies nalkuttaa. Kun siivoan, ei kelpaa, pitäisi olla tip top. Kun sanoin että lähden pois ja etsin oman vuokrakämpän missä saada lasten kanssa sotkea, siitä vasta suuttuikin. Olen välillä niin tosi yksin ja ahdistunut ja hukassa, mietin mitä tehdä. Miestäni edelleen rakastan. Mikä olisi paras ratkaisu tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että tilanne ei ole mustavalkoinen niin että mies olisi sika. Ei ole, hän hoitaa laskut, siivoaa ja on tunnollinen. Mutta on niin kaukana. Tuntuu että olen aina jäänyt taustalle. Ahdistaa.
Mietin sitä, että kuinka paljon voi vaatia mieheltä? Voiko vaatia täydellistä miestä? Joka huomioisi? Ja olisi muutenkin hyvä?
No hyvin paljonkin tänä päivänä vaaditaan, kun tyytyväisyys ja kohtuullisuus ei riitä.
Se toisilta vaatiminen vaan ei ole tie onneen.
Tätä en mieheltäni vaadi töistään, saa tehdä nyt kun lapset isoja, loputtomiin töitä, kuten haluaa. En enää pyydä häntä kotiin. Taustalla lasten ollessa pieniä myös minulla leikkauksia sairauksien takia.
Kun on kotona, oispa läsnä. Ei enää ole.
Hmmm. Lähtökohtaisesti ei kannata erota. Ihmiset eivät tajua, että ensin on yksi ongelma (nalkutus), mutta eron jälkeen on 10 ongelmaa (nalkutus, uusperhe, tapaamiset, riitelyt……..). Ero harvoin ratkaisee alkuperäustä ongelmaa. Nalkuttava pyrkii vaikuttamaan myös eron jälkeen.
Tiedän mistä ouhun. Eksäni oli tuollainen. Ja luuli eronnjälkeen vielä kuusi vuotta, että pystyy kontrolloimaan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva nalkutus ja kiukuttelu aiheuttaa negatiivisuutta, aiheutatko itse ongelmat josta miestä syytät?
Selvittäkää ongelmanne. Lapsille ei todellakaan ole ero hyväksi. Katkerien eronneiden neuvoja ei kannata kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nalkutus ja kiukuttelu aiheuttaa negatiivisuutta, aiheutatko itse ongelmat josta miestä syytät?
En tiedä. Siitä mies minua syyttää. Kodin pitäisi olla siisti kun hän tulee kotiin. Olen yrittänyt olla parempi. Siivota sotkut. Tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän nalkuttaa. Ja aina kun vaan kun nalkuttaa, mä en jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nalkutus ja kiukuttelu aiheuttaa negatiivisuutta, aiheutatko itse ongelmat josta miestä syytät?
En tiedä. Siitä mies minua syyttää. Kodin pitäisi olla siisti kun hän tulee kotiin. Olen yrittänyt olla parempi. Siivota sotkut. Tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän nalkuttaa. Ja aina kun vaan kun nalkuttaa, mä en jaksa enää.
Ajattelin että vuokraan pienen paikan jossa voidaan lasten ja mun kanssa sotkea askasteluinemme. Sinne kaikki sotku. Ja mulle tilaa. Mies sai slagin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nalkutus ja kiukuttelu aiheuttaa negatiivisuutta, aiheutatko itse ongelmat josta miestä syytät?
En tiedä. Siitä mies minua syyttää. Kodin pitäisi olla siisti kun hän tulee kotiin. Olen yrittänyt olla parempi. Siivota sotkut. Tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän nalkuttaa. Ja aina kun vaan kun nalkuttaa, mä en jaksa enää.
Ajattelin että vuokraan pienen paikan jossa voidaan lasten ja mun kanssa sotkea askasteluinemme. Sinne kaikki sotku. Ja mulle tilaa. Mies sai slagin.
Nyt uhkaa avioerolla jos otan "asumuseron".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nalkutus ja kiukuttelu aiheuttaa negatiivisuutta, aiheutatko itse ongelmat josta miestä syytät?
En tiedä. Siitä mies minua syyttää. Kodin pitäisi olla siisti kun hän tulee kotiin. Olen yrittänyt olla parempi. Siivota sotkut. Tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän nalkuttaa. Ja aina kun vaan kun nalkuttaa, mä en jaksa enää.
Ajattelin että vuokraan pienen paikan jossa voidaan lasten ja mun kanssa sotkea askasteluinemme. Sinne kaikki sotku. Ja mulle tilaa. Mies sai slagin.
Nyt uhkaa avioerolla jos otan "asumuseron".
T ap
No en ole lihava vaan laihtunut lähes 10 kiloa tämän suhdeahdistukseen takia tässä. Mieli niin ahdistunut.
Yhtään uutta miestä en halua elämääni. Mietin haluanko tätäkään. Vaikka lapsilleni hän on superhyvä.
Mietin, että kaipaisin mieheltä himpun empatiaa ja "tunneilmaisua", sellaista että hän vaikka sanoisi että teet hyvin tai kyllä sinä tästä selviät tai että pitäisi kädestäni joskus ilman että vaadin hetken sitä pahimmassa hädässä, kun on paniikkikohtaus ja jään hoitamaan kotia.
Onko teillä esim äideillä/vaimoilla miehiä, jotka tekevät teidät onnelliseksi pitkissä avioliitoissa? Joiden kanssa vedätte yhtä köyttä?
Ap