Lue keskustelun säännöt.
isovanhemmuus
08.03.2015 |
Usein kuulee sanottavan kuinka ihanaa se isovanhemmuus on ja lastenlapset vielä rakkaampia kuin omat lapset.
Itsellä vielä pienet lapset niin ajatus siitä että joku olisi VIELÄ rakkaampaa kuin nämä omat pallerot, tuntuu todella kaukaiselta. Lähes mahdottomalta. Onko todella näin? Olisi mukava kuulla kokemuksia isovanhemmilta.
Kommentit (3)
Lapset ovat toisaalta koko ajan siinä. Oletan, että isovanhemmat kokevat jatkuvaa piinaavaa ikävää, kun ovat erossa lapsenlapsistaan. (Aina aiemmissa sukupolvissa asuttiin monta sukupolvea yhdessä. Nämä ydinperheet ovat tavallaan luonnottomia. Ennenhän lasten velvollisuus oli lain mukaan huokehtia vanhemmistaan ja nämä siksi asuivat lapsillaan usein vuorollaan)
Mua kyllä rasittaa jotkut vanhukset, jotka jatkuvasti jauhavat jostain ihmeellisistä lapsenlapsistaan. Voisivat ottaa huomioon, ettei ne muita kiinnosta kuin vähän vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä suu puhuu, mitä sydän rakastaa. Juu, mutta jos vaikka puhuu sellaiselle, jolla ei ole lapsenlapsia, niin kyllästyttäähän se varmaan ja kadehdituttaa ja suututtaa. Eivät jaksaisi kuunnella.
Meidän lapset isovanhemmilleen lähes ilmaa...