Miten huonosti pitää perheessä olla asiat

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:54"]

Life goes on. Löytyiskö ap:lta tarpeeksi munaa nyt mennä sinne naapurin oven taakse kertomaan itse kohteelle, että on kovasti häriintynyt metelöinnistä. Spekulointi  ja ininä täällä ei vie asiaa eteenpäin?

[/quote]

Valitus laitettu aamulla isännöitsijälle. Itselläni ei ole "munaa" mennä.

-ap

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

-ap

[/quote]

Mene nyt jo sinne naapurin oven taakse ja lopeta känätys täällä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

-ap

[/quote]

Jos olet aidosti huolissasi lapsesta, tee se lasu. Mutta jos on kyse vaan siitä, että sinä ärsyynnyt lapsen äänistä, unohda se ilmoitus, koska sitä varten lastensuojelu ei ole.

Edelleen kannatan sitä perheen ovella käyntiä ensin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:45"]Haluaisin kertoa oman kokemuksen kerrostalo asumisesta kahden pienen lapsen (silloin 3 ja 1, 5 v). Eli myimme oman asuntomme ja muutimme kerrostaloon vuokralle uuden kodin etsimistä varten. Olimme asuneet 4 pv ja olimme asentamassa tiskikonetta keittiöön kun ovikello soi. Oven takana seisoi n. 35-40 v nainen, joka sanoi että tiedättekö että teiltä kuuluu aika paljon melua. Silloin oli helppo olla pahoillaan ja pyydellä Anteeksi ja nainenkin oli ymmärtäväinen, kun melu tosiaan kuuluikin tiskikoneen asennuksesta. No, elelimme siinä normaalia elämää, lapset olivat lapsia ja välillä siis juoksivat, kiljuivat, itkivät, heittelelivät tavaroita ym NORMAALIA. Tämä alakerran nainen otti sitten asiakseen tulla n. 2 kertaa kuussa ovellemme ilmoittamaan kuinka paljon meistä lähtee ääntä, kertoi myös, että oli lapsettomana ihmisenä tottunut hiljaisuuteen ja näin ollen KAIKKI kuuluu meiltä heille. Ja kyse ei siis todellakaan ollut mistään monien tuntien huutamisista tms. Meidän lapset menivät iltaisinkin klo 20 nukkumaan ja metelit loppuivat sen päivän osalta siihen.

Tämä naapurin valittelu sai aikaan itselleni hirveän stressin, suutuin lapsille todella helposti ja raivosin, jos he vähänkin hyppivät tai juoksivat. Loppuaikana kun naapuri kävi ovellamme tuli itselleni vain erittäin vittuuntunut olo enkä viitsinyt pyydellä anteeksi, varsinkin kun nainen ei edes viitsinyt kuunnella minua, vaan ilmoitti vaan asiansa ja lähti heti perääntymään rappuihin. Teki mieli sanoa lapsille vain, että HYPPIKÄÄ, JUOSKAA, KIRKUKAA.

Kerran meillä romahti toisen lapsen sängyn pohja illalla n. 22 aikaan ja sen jälkeen alakerran naapuri huudatti musiikkia täysillä klo 23 asti. Mielestäni tämä oli erittäin lapsellista! Onneksi löysimme vihdoim oman kodin ja pääsimme muuttamaan pois. N. 4 kk asuimme kerrostalossa ja se aika on elämäni tähän asti stressaavin vaihe, kun muistelen sitä, muistan vain pahan olon itselläni. Ihan kuin pahaa unta. Ja se on ainakin selvä, ettemme IKINÄ muuta enää kettostaloon!!
[/quote]

Yh, näitä White trash äitejä. Lapset EIVÄT huuda tai varsinkaan juokse sisällä, kerrostalossa missään tilanteessa! Oletko heikkolahjainen tai vastaavaa? Kukaan ei todellakaan halua kuulla ihanan Lumihiutale-Viljamin huutoa. Naapuri teki ihan oikein. Ehdottomasti kaikkien etu, että saitte omakotitalon. Kasvata nyt kuitenkin lapsesi paremmin. Voit miettiä esimerkiksi näin: haukkuminen on koiralle luonnollista. Onko siis ok antaa koiran haukkua kerrostalossa? Ei ole.

Edelleenkin, mikä estää käymistä ovella??? Onko helpompi huudella netissä nimettömänä kuin katsoa ihmistä suoraan silmiin? Oletko jotenkin vajaa? En ole kummankaan puolella en vaan tajua sitä, että tuollaisesta asiasta ei voi puhua ihmisten kesken vaan ensin valitetaan netissä ja sitten tehdään ilmoa isännöitsijälle sun muualle...

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:49"]Ylläolevaan lisäys että nainen myös jakeli hyviä kasvatusvinkkejä tyyliin " heitä voi kieltää juoksemasta" . ai, ihanko totta?! :D No, oli varmaan mukava sitten kuunnella myös äidin huutamista lasten huudon lisäksi. ..
[/quote]

Kertoo aika paljon sinusta äitinä, jos lapsesi eivät kuuntele noin yksinkertaista pyyntöä/käskyä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:45"]

Haluaisin kertoa oman kokemuksen kerrostalo asumisesta kahden pienen lapsen (silloin 3 ja 1, 5 v). Eli myimme oman asuntomme ja muutimme kerrostaloon vuokralle uuden kodin etsimistä varten. Olimme asuneet 4 pv ja olimme asentamassa tiskikonetta keittiöön kun ovikello soi. Oven takana seisoi n. 35-40 v nainen, joka sanoi että tiedättekö että teiltä kuuluu aika paljon melua. Silloin oli helppo olla pahoillaan ja pyydellä Anteeksi ja nainenkin oli ymmärtäväinen, kun melu tosiaan kuuluikin tiskikoneen asennuksesta. No, elelimme siinä normaalia elämää, lapset olivat lapsia ja välillä siis juoksivat, kiljuivat, itkivät, heittelelivät tavaroita ym NORMAALIA. Tämä alakerran nainen otti sitten asiakseen tulla n. 2 kertaa kuussa ovellemme ilmoittamaan kuinka paljon meistä lähtee ääntä, kertoi myös, että oli lapsettomana ihmisenä tottunut hiljaisuuteen ja näin ollen KAIKKI kuuluu meiltä heille. Ja kyse ei siis todellakaan ollut mistään monien tuntien huutamisista tms. Meidän lapset menivät iltaisinkin klo 20 nukkumaan ja metelit loppuivat sen päivän osalta siihen. Tämä naapurin valittelu sai aikaan itselleni hirveän stressin, suutuin lapsille todella helposti ja raivosin, jos he vähänkin hyppivät tai juoksivat. Loppuaikana kun naapuri kävi ovellamme tuli itselleni vain erittäin vittuuntunut olo enkä viitsinyt pyydellä anteeksi, varsinkin kun nainen ei edes viitsinyt kuunnella minua, vaan ilmoitti vaan asiansa ja lähti heti perääntymään rappuihin. Teki mieli sanoa lapsille vain, että HYPPIKÄÄ, JUOSKAA, KIRKUKAA. Kerran meillä romahti toisen lapsen sängyn pohja illalla n. 22 aikaan ja sen jälkeen alakerran naapuri huudatti musiikkia täysillä klo 23 asti. Mielestäni tämä oli erittäin lapsellista! Onneksi löysimme vihdoim oman kodin ja pääsimme muuttamaan pois. N. 4 kk asuimme kerrostalossa ja se aika on elämäni tähän asti stressaavin vaihe, kun muistelen sitä, muistan vain pahan olon itselläni. Ihan kuin pahaa unta. Ja se on ainakin selvä, ettemme IKINÄ muuta enää kettostaloon!!

[/quote]

Osanottoni sinulle, tuo on varmasti hirveää. Ap:n kohdalla ei nyt taida kuitenkaan olla ihan tästä kyse.

Olen asunut lapsettomana ja lapsiperheellisenä kerrostalossa. Olen saanut osakseni kyttäystä liittyen pesutupavarsuksiin ja matontamppauksiin. Ikinä ei kukaan ole valittanut lasten äänistä, vaikka toinen olikin koliikkivauva. Ei ikinä.

naapurista kuuluu välillä tappelua, välillä yläkerran nuoriso pitää bileitä. Seinänaapuri soittaa pianoa usein iltaisin. Eipä tulisi mieleenikään käydä ovella nillittämässä. Ja asumme ihan hyvämaineisessa kaupunginosassa, omistusasunnossa.

tosin lapseni ovatkin normaaleja. Meillä ei kiljuta sisällä muutoinkaan. Jotain uhmakohtauksia lukuunottamatta, heistä ei lähde enempää ääntä kuin aikuisistakaan. Veikkaan ap:n tapauksessa että perhe on jo lastensuojelun asiakkaita. Ei normaali-ihmiset katsele tuollaista menoa pitkään.

ehkä muuttivat saatuaan häädön? Eivät nämä lasutapaukset edes yleensä opi virheistään.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

 sinä ihmettelit, miten huonosti perheessä pitää asiat olla. No: sun kokemuksen perusteella ei kaikkitietävä palstamammakaan osaa asiaan antaa yksiselitteistä vastausta. Varsinkin, kun aloituksessasi puhut "kakaroista" ja myöhemmin käy ilmi, että kyseessä on yksi arviolta 2-4-vuotias lapsi, jolloin jää epäselväksi se, mikä kertomuksessasi on faktaa ja mikä provosoituneen henkilön tunnekokemusta. Mitäs, jos jatkossa kirjoittamisen sijaan keskustelisit naapureiden kanssa ja kysyisit heidän mielipidettään asiaan. He ovat sentään kuulleet saman kuin sinäkin, me palstaoraakkelit emme.

[/quote]

Täällä oli sama, kostin kuuntelemalla musiikkia kovaa kun kakarat oli nukkumassa illalla:)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:09"]

Edelleenkin, mikä estää käymistä ovella??? Onko helpompi huudella netissä nimettömänä kuin katsoa ihmistä suoraan silmiin? Oletko jotenkin vajaa? En ole kummankaan puolella en vaan tajua sitä, että tuollaisesta asiasta ei voi puhua ihmisten kesken vaan ensin valitetaan netissä ja sitten tehdään ilmoa isännöitsijälle sun muualle...

[/quote]

Olisiko vaikka ihan puhdas itsesuojeluvaisto? Koskaan ei tiedä, mikä sekopää siellä asunnossa asuu. Minä en ottaisi riskiä, vaan tekisin valituksen isännöitsijälle. Ja näinhän ap toimikin. Tällä tavalla taloyhtiö hoitaa asian ja päättävät, onko metelöinti normaalia, vai pitääkö tarttua toimeen. Varmaan muutkin tekevät valituksen, jos kokee asian oikeasti häiritsevänä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:04"]Kyllä se on ihan lapsenkin etu että oppii ottamaan muutkin huomioon aikaisin. Olen kuullut näitä tarinoita, joissa tämä on opittu kantapään kautta vasta kun muutama parisuhde on kariutunut tai ystävyys rikkoutunut, kun vanhemmat olivat opettaneet pelkkää itsekkyyttä. Sitä paitsi lapset "haluavat" myös niitä rajoja. 
[/quote]

Nämä "minä olen maailman tärkein ihminen"-lapset tunnistaa helposti vähän vanhempinakin. T. sijaisope yläkoulusta

Lasten täytyy saada toteuttaa itseään, samalla äänijänteet avautuu kun huutelee välillä. Sellaista se on lapsiperheissä, äänen meurua aamusta iltaan ja välillä yölläkin. Menkää lasten kanssa happea haukkaamaan. Lapset on niin energisiä vintiöitä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

-ap

[/quote]

Mene nyt jo sinne naapurin oven taakse ja lopeta känätys täällä.

[/quote]

Samaa mieltä, ap taitaa olla tyypillinen anonyymi. Netissä huudetaan minkä ehditään, mutta livenä ei uskalleta sanoa mitään.

Pistä kuulokkeet korviin ja musaa. Täytyy ymmärtää lapsia. Antaa toteuttaa itseään vaikka sitten huutamalla.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:12"]

Olen asunut lapsettomana ja lapsiperheellisenä kerrostalossa. Olen saanut osakseni kyttäystä liittyen pesutupavarsuksiin ja matontamppauksiin. Ikinä ei kukaan ole valittanut lasten äänistä, vaikka toinen olikin koliikkivauva. Ei ikinä.

naapurista kuuluu välillä tappelua, välillä yläkerran nuoriso pitää bileitä. Seinänaapuri soittaa pianoa usein iltaisin. Eipä tulisi mieleenikään käydä ovella nillittämässä. Ja asumme ihan hyvämaineisessa kaupunginosassa, omistusasunnossa.

tosin lapseni ovatkin normaaleja. Meillä ei kiljuta sisällä muutoinkaan. Jotain uhmakohtauksia lukuunottamatta, heistä ei lähde enempää ääntä kuin aikuisistakaan. Veikkaan ap:n tapauksessa että perhe on jo lastensuojelun asiakkaita. Ei normaali-ihmiset katsele tuollaista menoa pitkään.

ehkä muuttivat saatuaan häädön? Eivät nämä lasutapaukset edes yleensä opi virheistään.

[/quote]

Mietin samaa, eli muuttivatko tänne saatuaan häädön edellisestä kämpästä. Se huuto alkoi samana iltana, kun muuttivat. Ja heidän ensimmäinen aamu alkoi huutamalla..

Aluksi ajattelin, että uusi oma huone pelottaa, tai uusi koti jännittää, yms. Että siksi huutaisi. Kun aamulla ei heti tunnista, että missä on. Että vanhemmat ovat väsyneitä muutosta.

-ap 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

-ap

[/quote]

Jos olet aidosti huolissasi lapsesta, tee se lasu. Mutta jos on kyse vaan siitä, että sinä ärsyynnyt lapsen äänistä, unohda se ilmoitus, koska sitä varten lastensuojelu ei ole.

Edelleen kannatan sitä perheen ovella käyntiä ensin.

[/quote]Mmiksi ihmeessä tätä alapeukutetaan? Lasun suhteen asia on todellakin juuri noin, ja se onko kyse huolesta lapsen asioihin, tietää vain ap itse.

Lasu ei ole kostokanava sille jos lapsen äänistä ei pidä, ja sillä hyvä. Sitä ilmoitusta ei pidä tehdä alunalkaen ja tieten väärin perustein, koska juuri sillä saadaan lasu ruuhkaiseksi ja todelliset avuntarvitsijat jäävän ruuhkan jalkoihin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:02"]

Pitääkö tämä tosissaan ymmärtää niin, että noin kolmannes kommentoijista on sitä mieltä, että tuo on normaalia, perheessä arki sujuu ja lapsilla ja vanhemmilla kaikki hyvin? Onko teillä asiat tässä jamassa, että lapset huutaa ja itse ei vaan enää jaksa välittää?

-ap

[/quote]

Mene nyt jo sinne naapurin oven taakse ja lopeta känätys täällä.

[/quote]

Samaa mieltä, ap taitaa olla tyypillinen anonyymi. Netissä huudetaan minkä ehditään, mutta livenä ei uskalleta sanoa mitään.

[/quote]

Isännöitsijälle tehty ilmoitus ihan omalla nimellä, mainittu vielä että täällä heidän alakerrassa asutaan. En siis mielestäni ole toiminut mitenkään anonyymisti tai kasvottomasti.

Aamulla olin menossa soittamaan ovikelloa, kello oli silloin 6:45. Otti niin kovasti silloin aivolohkoon, että uskon, että oli kaikkien edun mukaista, etten mennyt ovelle huutamaan. Mitään rakentavaa keskustelua en olisi saanut sillä hetkellä itsestäni ulos.

-ap

Jumputa itse musiikkia illalla täysillä sinne 23 asti vähintään.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:49"]Ylläolevaan lisäys että nainen myös jakeli hyviä kasvatusvinkkejä tyyliin " heitä voi kieltää juoksemasta" . ai, ihanko totta?! :D No, oli varmaan mukava sitten kuunnella myös äidin huutamista lasten huudon lisäksi. ..
[/quote]

Kertoo aika paljon sinusta äitinä, jos lapsesi eivät kuuntele noin yksinkertaista pyyntöä/käskyä.
[/quote]

1, 5 v muistaa sen kiellon 2 sekuntia, tottakai kielsin heitä kun meno välillä vähän yltyi ja välillä tottelivat, välillä ei. Kokemuksesssni kerroinkin että lapseni käyttäytyivät aivan normaalisti mutta tämä alakerran lapseton, hiljaisuuteen tottunut nainen ei sietänyt ilmeisesti yhtään mitään elämisen ääniä. Painotti vielä, kuinka on TOTTUNUT HILJAISUUTEEN kun itse on yksin, no me olemme tTOTTUNEETsiihen, että ääntä kuuluu. Lapset leikkivät, laulavat ja pitävät ääntä, mikä on AIVAN normaalia. Itse olisin enemmän huolissani lapseperheestä, josta ääntä ei kuulu. Toki ap:n tilanne on eri ja olisi varmaan hyvä tarkistaa että kaikki ok. Mutt voi olla, että ap"tä on alkanut vain niin paljon ärsyttämään naapurin äänet, että pienikin itku tuntuu hirveöltä huutamiselta ja epänormaalilta.