oletko "omantasoisen" kumppanin kanssa?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:43"]

mielenkiintoista =) miten ihmiset tuon kysymykseen kokee.

miten koette sellaisen "suosittuusfaktorin", eli onko koulussa ne luokan suositut pariutuneet toisten suosittujen kanssa, vai onko suosittu pariutunut siihen tavisten porukkaan kuuluneen kanssa? miten tämä juttu menee omassa parisuhteessasi?[/quote]

Silloin nuorena tuollainen korrelaatio oli. Mutta ei se päde enää koulun jälkeen. Suuri osa kouluaikojen suosituimmista on pärjännyt elämässä heikonlaisesti tai korkeintaan keskinkertaisesti. Nuoret arvostavat avoimesti aikuisten sääntöjä vastaan kapinoivia, mutta aikuisena sääntöihin sopeutumattomasta luonteesta on vain haittaa.

Ööööh taso? Miten se määritellään? Ollaan molemmat ihmisiä ja terveitä joten joo, ollaan saman tasoisia. Tippuuko taso kun toinen on pyörätuolissa? Tai jää omaishoitajaksi? Tuskin. Ollaan silti yhdessä toistemme rinnalla, tämä taso-keskustelu on kuvottava, ikäänkuin oltaisiin jotain karjaa mikä on polttomerkkitty ja syödään se josta saa hyvää lihaa..

Uskon, että olemme suunnilleen samaa tasoa, jos tasoksi lasketaan mahdollisuudet pariutua pitkään suhteeseen. Vaimo saisi suhteita alkuun paljon kovatasoisempienkin kanssa, koska on ikäisekseen kaunis ja arvostetummassa ja hyvätuloisemmassa ammatissa, mutta hänessä on yksi hyvin rasittava luonteenpiirre, joka tappaisi monen miehen kiinnostuksen. Hän ajautuisi helposti kierteeseen, jonka lopputulos olisi katkeroitunut "miehet ovat sikoja" -asenne 20 jätetyksi tulemisen jälkeen.

Minä taas olen sellainen, että moni raakkaisi jo ensisilmäyksellä, ujohko ja sosiaalisesti kömpelö, outoja harrastuksia, katkonainen työura heikosti arvostetuissa hommissa koulutuksesta huolimatta, piittaamaton ulkonäöstä jne. Mutta jos nainen sietää pinnalliset puutteet, olen suhteessa naista huomioiva, luotettava ja muuten parempi kuin miltä näytän.

Mä en vaa millää ymmärrä näitä aloituksia. Siis mitä tällä tarkotetaa, yritetäänkö nykyää lokeroida ihmisiä? Joo mä oon raksalla duunissa ja muija it alalla yrittäjänä ja tienaa tuplasti paremmin. eli me ei siis olla samallatasolla ja toiseks muijani on mielestäni meistä selvästi paremman näköi, mutta eipä tuo ole haitannut sitä. Kai silläkin on vaikutuksesa asiaan et mul on helvetin iso sydän...

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 06:29"]

Voi helvetti näitä aloituksia. Av:lla on jokin pakkomielle koko ajan lykätä ihmisiä kasteihin, lokeroihin ja tasoihin. Pännii jo..... No mikä nyt sitten tekee ihmisestä tietyntasoisen? Mitä ne tasot ovat: ulkonäkö, ammatti, seksitaidot, vanhemmuus, sosiaalisuus, tunneälykkyys, rikkaus, perhetausta, matkustustaidot vieraassa maassa.....

Tarkoittaako esim. se että jos puoliso on ammatiltaan esim. lääkäri niin hän on hyvää tasoa? No entäpä jos tämä kyseinen lääkäri on sosiaalisesti taidoton tumpelo ja impotentti, niin onko hän silti korkeatasoinen kumppani? Entäpä joku autonasentaja duunarimies, joka on sosiaalisesti lahjakas, älykäs ja hyvä kumppani sängyssä sekä mahtava isä, minkätasoiseksi hänet luokittelisitte? Ei ihmisiä voi lykätä noin vaan tasoihin ja vertailla, että toi on nyt parempi kuin toi..... Ei pelkkä ammatti tai ulkonäkö tee ihmisestä hyvää vanhempaa.

[/quote]

tämä on mielenkiintoinen asia juuri sen takia, ettei tämä ole mustavalkoinen asia. esim. itse en voisi kuvitella olevani ihan minkälaisen miehen kanssa tahansa. kuitenkin useimmat viat on sellaisia, että jotkut muut piirteet voi kompensoida tai alikompensoida jollain muulla piirteellä. on mielenkiintoista, miten muut kokevat tällaiset piirteet ja kompensoinnin.  

Vaimoni on ihana ja viisas. Joskus hän laittaa minut taskuunsa ja ottaa mukaansa retkelle jonnekin ihmeelliseen paikkaan, kertoo kauniita tarinoita ja syöttää mustikkapiirakkaa.

Kokonaisuutena katsottuna varmaankin ollaan samaa tasoa. Ulkonäöltä olemme molemmat ihan ok taviksia. Mies on vähän koulutetumpi (tohtori, minä maisteri). Mies saa vähän parempaa palkkaa kuin minä ja hänellä on mielestäni hienompi titteli. Mies on älykkäämpi (hänen tasoisiaan tuossa suhteessa voi olla hankalaa löytää).

Minun puolelleni vaakaa kallistaa sopeutuvaisuus ja luonne. Mies on joidenkin asioiden suhteen "vaikea"  ja välillä hänellä on pitkiä masennusjaksoja. Eli kaikki eivät häntä kestäisi ja ymmärtäisi. Vaikka toisaalta mies on kyllä sosiaalinen ja ystävällinenkin.

Olemme molemmat hyviä vanhempia ja puolisoita toisillemme. Täydennämme sopivasti toisiamme. Uskon että olemme molemmat erittäin tyytyväisiä puolisoomme.

En tiedä. Välillä tuntuu, että mies on "better catch" mutta enpä loppujen lopuksi tiedä kuitenkaan. Ulkonäöllisesti hän on keskivertoa paremmannäköinen. Itsekin olen nätti, mutta kauniita naisia on mielestäni Suomessa ainakin enemmän kun komeita miehiä.. Mieheni on myös paljon sosiaalisempi, enemmän kavereita ja muita kontakteja. Itselläni on korkeampi koulutus, ja tienaan myös vähän paremmin. Olen myös vähän miestäni nuorempi.

Minä olen se korkeampitasoinen. Olen maisteri, mies amiksen käynyt. Minä kaunis, mies aika tavallinen tai...nykyään lihavakin... Käytän siistejä vaatteita ja pidän ulkonäöstä huolen, urheilen jne. Mies taas ei, kulkee samoissa rentuissa persvako vilkkuen (ei huomaa/piittaa), syö kuin sika, ei aja partaa, ei tee kotitöitä jne. On miehessä hyviäkin puolia, ei varmasti petä, eikä ole ihan tyhmäkään, voidaan keskustella, tosin miestä kiinnostavat vain tietyntyyppiset jutut. Kuitenkin viihdytään yhdessä. Minä arvostan luotettavaa kumppania, mies arvostaa minua kovasti ja on onnellinen että on kauniin ja fiksun naisen saanut, tätä usein ihmettelee. En ole nenäkäs tai ylpeä, varmasti aika tasainen ja hyvä kumppani.

Riippuu mistä kantilta sen katsoo. Mulla parempi koulutus ja parempi palkka. Jos taas katsotaan älykkyyttä, moraalia ja henkistä kypsyyttä mies on mua vahvemmalla huolimatta siitä että hän on mua lähes 10 vuotta nuorempi.

Miehen kaikki kaverit hokee että mä oon niin miehen tason yläpuolella. Mutta hyvin me on pärjätty :)

Miehellä on korkea koulutus, minulla muutama ammatillinen koulutus. Mies tienaa huomattavasti minua enemmän, mutta sijoittaa rahojaan ja elää aika kitsaasti. Perhetaustalta miehen vanhemmat ovat hieman enemmän koulutetumpia, mutta minun ovat rikkaampia. Mies on hiljainen ja yksinäinen puurtaja, minä puhelias, jolla on paljon ystäviä. Miehellä on muutama parantumaton vaikea sairaus, minä olen ollut aina terve kuin pukki. Ulkonäöllisesti kuulumme samaan kastiin. Tuemme toisiamme aika täydellisesti.

Palstan nimestäkin jo näkee, että kaikki täällä on lapsen tasolla.

Olemme molemmat ensimmäisellä tasolla :)

Älyllisesti ja henkisesti minä olen ylempänä. Joskin mies kasvaa henkisesti ja ihmisenä minua kiinni hurjaa vauhtia. Taloudellisesti ja ulkonäöllisesti mies minua todella paljon ylempänä. Hyvin menee meillä. Lapsia useita, paljon seksiä, paljon arjen huomioimista puolin ja toisin sekä haastavia ja pohdiskelevia keskusteluita. Ollaan onnellisia:)

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:43"]

miten koette sellaisen "suosittuusfaktorin", eli onko koulussa ne luokan suositut pariutuneet toisten suosittujen kanssa, vai onko suosittu pariutunut siihen tavisten porukkaan kuuluneen kanssa? miten tämä juttu menee omassa parisuhteessasi?

ap.

[/quote]Olemme miehen kanssa molemmat olleet niitä "suosittuja" koulussa. Siis löytyy hymytyttö ja hymypoika patsas molemmilta ja erilaisia "kiva kaveri" -stipendejä (siis luokkakavereiden äänestämiä) ja muutenkin kaveripiirimme olivat laajat. Me molemmat olimme aikanaan oppilaskunnan puheenjohtajia (siis oppilaiden äänestämänä). 

Nykyisin emme ole varmaan mitenkään erityisen suosittuja tai erityisen hyviä saaliita seurustelurintamalla.

t.11

Koulutustasomme, saavutuksemme työelämässä, palkkamme, ulkonäkömme, sosiaalisuutemme, urheilullisuutemme puolesta kovin tasoissa ollaan. Vaan annas olla. Oma kotitaustani ei ole likikään niin "hieno" eikä minulla ole myöskään vahvaa yhteyttä lapsuudenperheeseeni. Olen tavallaan aikuinen orpo ;). Tämä taustattomuus on ehkä tarjonnut dominoivalle miehelleni pohjan alistaa ja mitätöidä minua vuosia, olen ollut hyvää maastoa. Se on tosin ohi, nykyisin en anna enää vaihtoehtoja. Muutos on silti vaikeaa itsellenikin.