oletko "omantasoisen" kumppanin kanssa?

Riippuu vähän miltä kantilta katsoo.

- miehellä on yritys ja minä opiskelen. Kuitenkin valmistuttuani tulen tienaamaan luultavasti miestäni enemmän, nyt olen kuitenkin meistä se vähävarainen.

- ulkonäöllisesti olemme mielestäni aikalailla samalla tasolla, sellaisia aika tavallisia kumpikin.

- minä olen ollut uskollisempi ja omistautuvampi kumppani, mutta mieskin on tehnyt parannuksia.

Eli tällä hetkellä jos taloudellisesti katsoo, mies on minua ns parempi ja jos parisuhteen moraalisia puolia katsoo, se olen minä, mutta tasoissa ollaan pinnallisesti katsottuna.

Kyllä olen, itseni kanssa.

EN.

-samantasoiset koulutukset, ylioppilas + ammattikoulu molemmilla
-samat arvot ja moraalinen käsitys
-käymme ulkonäöllisestikin yhteen, ei olla ylipinnallisia kuitenkaan vaikka aika huoliteltuja ollaankin
-yhteisiä kiinnostuksen kohteita

Miten sen ottaa. Minä olen akateeminen, mies ei ole opiskellut lukion jälkeen. Mies on yrittäjä ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Minä olen ns. arvostetussa ammatissa, mies ei. Miehellä on enemmän omaisuutta ja parempi perhetausta kuin minulla. Ollaan samanikäisiä, mutta minä olen vetävämmän näköinen. Minulla on aina ollut vientiä miesten keskuudessa, mies ei ole koskaan ollut erityisen suosittu. Minä olen ollut aikaisemmin naimisissa, mies ei. Minun menneisyydessäni on paljon salattavaa, miehellä ei. Mies on sosiaalisesti lahjakas, hyvä keskustelemaan ja hauska, minä olen introvertti, jota vieraat ihmiset pitävät tylynä ja ylpeänä. Oikeasti en ole kumpaakaan, en vaan osaa enkä jaksa keskustella vieraiden ihmisten kanssa. Lisäksi minulla on lievä alkoholiongelma, mies juo pari lasillista viiniä kerran tai kaksi vuodessa.

Mies on laiska eikä yritä. Minä päinvastoin. Olen myös paremmannäköinen.

Voi helvetti näitä aloituksia. Av:lla on jokin pakkomielle koko ajan lykätä ihmisiä kasteihin, lokeroihin ja tasoihin. Pännii jo..... No mikä nyt sitten tekee ihmisestä tietyntasoisen? Mitä ne tasot ovat: ulkonäkö, ammatti, seksitaidot, vanhemmuus, sosiaalisuus, tunneälykkyys, rikkaus, perhetausta, matkustustaidot vieraassa maassa.....

Tarkoittaako esim. se että jos puoliso on ammatiltaan esim. lääkäri niin hän on hyvää tasoa? No entäpä jos tämä kyseinen lääkäri on sosiaalisesti taidoton tumpelo ja impotentti, niin onko hän silti korkeatasoinen kumppani? Entäpä joku autonasentaja duunarimies, joka on sosiaalisesti lahjakas, älykäs ja hyvä kumppani sängyssä sekä mahtava isä, minkätasoiseksi hänet luokittelisitte? Ei ihmisiä voi lykätä noin vaan tasoihin ja vertailla, että toi on nyt parempi kuin toi..... Ei pelkkä ammatti tai ulkonäkö tee ihmisestä hyvää vanhempaa.

Ei olla.Ja olen alistettu koko elämäni.

Kävin läpi kaikki koulut, hän amiksen. Hän on kaikkien päiväuni,minä sairaalloisesti ylipainoinen. Minä harrastan paljon liikuntaa, hän on sohvaperuna. Hän tekee melkein kaikki kotityöt, minä kokkaan kerran kuussa. Samaa tasoa vai sopivasti toisiamme kompensoiden? Kumpi on korkempaa seuraa?

Ihan mielenkiintoinen kysymys, koska olen viime aikoina pohtinut sitä haluanko olla enää naimissa. Olen mieheni kanssa samalla tasolla, mutta vahvasti kompensaatioiden kautta. Mies on älykäs, kunnianhimoinen, luotettava, mutta hänellä on myös pysyvä fyysinen vamma ja melko vaativa luonne, jotka pudottavat ehkä hänen 'tasoaan'. Hän myös tienaa paljon paremmin kuin minä. Itse olen siis pienituloisempi (toisaalta myös työaikani ovat vapaat, joten minun kanssa on helppo elää, koska pystyn aina joustamaan), en yhtä kouluttautunut, mutta toisaalta olen ikäisekseni ihan kohtuullisen näköinen, älykäs, ja parempi vanhempi kuin mieheni on. Eli tavallaan olemme samalla viivalla, mutta monen mutkan kautta. Huumorintajummekin ovat aika samanlaiset ja myös maailmankatsomuksemme on poikkeuksellisen kyyninen, ja nämä tekijät ehkä pitävät meidät yhdessä, koska emme usko että kummankaan olisi helppo löytää yhtä omituista kumppania kovin helposti. Eli lopulta se 'taso', joka meidän yhdessäolomme määrittää, on huumorintaju ja arvot (ja nimenomaan niiden poikkeavuus normista).

mielenkiintoista =) miten ihmiset tuon kysymykseen kokee.

miten koette sellaisen "suosittuusfaktorin", eli onko koulussa ne luokan suositut pariutuneet toisten suosittujen kanssa, vai onko suosittu pariutunut siihen tavisten porukkaan kuuluneen kanssa? miten tämä juttu menee omassa parisuhteessasi?

ap.

up

En ole.. Alettiin seurustelemaan lukiossa. Hän oli parasta mitä sain koska olin hiljainen hissukka. Nyt olen saanut ikääntymisen myötä enemmän itsevarmuutta, olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tienaan 6k/kk, joten tyttöystäväni on jäänyt seksuaaliselta markkina-arvolta minusta jälkeen. Ajattelinkin ensi kesänä päivittää vähän paremman näköiseen pimuun.

M24

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:43"]

[/quote]Olemme miehen kanssa molemmat olleet niitä "suosittuja" koulussa. Siis löytyy hymytyttö ja hymypoika patsas molemmilta ja erilaisia "kiva kaveri" -stipendejä (siis luokkakavereiden äänestämiä) ja muutenkin kaveripiirimme olivat laajat. Me molemmat olimme aikanaan oppilaskunnan puheenjohtajia (siis oppilaiden äänestämänä). 

Nykyisin emme ole varmaan mitenkään erityisen suosittuja tai erityisen hyviä saaliita seurustelurintamalla.

Ällöttävää, nykytilanne ottaa varmaan koville  :DD 

[/quote]

Kertoo nykypäivän kuin varkain monelle osa-alueelle hiipineestä kylmän narsistisesta ajattelutavasta tämä "tasojen" alleviivaaminen ja ihmisten inhottava arvottaminen ja yritykset eriarvoistaa ihmisiä vähän joka tavalla. Se on minusta todella vastenmielistä. Ja myös sairasta, vaikkei moni esimerkiksi täällä älyä sen ilmiön sairautta. Ihminen on niin paljon muutakin, kuin se mitä voidaan esimerkiksi CV:hen laittaa tai muuten pinnalta mittailla. Viisas ja avaramielisen lempeä ihminen saa elämästä mielestäni enemmän, kun ei mene koko aikansa tuohon rahan, oman statuksen ja suosittuna olemisen mittaamiseen ja oman egon kiillottamiseen muita lyttäämällä, tai miettimiseen mitä mulla on ja onko toikaan tossa nyt mun arvoinen, ja oonko mä jälleen paras tai sopivasti tapettiin sulautuva kaiken keskimääräisyys.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 06:12"]

Miten sen ottaa. Minä olen akateeminen, mies ei ole opiskellut lukion jälkeen. Mies on yrittäjä ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Minä olen ns. arvostetussa ammatissa, mies ei. Miehellä on enemmän omaisuutta ja parempi perhetausta kuin minulla. Ollaan samanikäisiä, mutta minä olen vetävämmän näköinen. Minulla on aina ollut vientiä miesten keskuudessa, mies ei ole koskaan ollut erityisen suosittu. Minä olen ollut aikaisemmin naimisissa, mies ei. Minun menneisyydessäni on paljon salattavaa, miehellä ei. Mies on sosiaalisesti lahjakas, hyvä keskustelemaan ja hauska, minä olen introvertti, jota vieraat ihmiset pitävät tylynä ja ylpeänä. Oikeasti en ole kumpaakaan, en vaan osaa enkä jaksa keskustella vieraiden ihmisten kanssa. Lisäksi minulla on lievä alkoholiongelma, mies juo pari lasillista viiniä kerran tai kaksi vuodessa.

[/quote]Jokaisella naisella on vientiä. Miehen pitää taistella jokaisesta treffistä.

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:43"]

miten koette sellaisen "suosittuusfaktorin", eli onko koulussa ne luokan suositut pariutuneet toisten suosittujen kanssa, vai onko suosittu pariutunut siihen tavisten porukkaan kuuluneen kanssa? miten tämä juttu menee omassa parisuhteessasi?

ap.

[/quote]Olemme miehen kanssa molemmat olleet niitä "suosittuja" koulussa. Siis löytyy hymytyttö ja hymypoika patsas molemmilta ja erilaisia "kiva kaveri" -stipendejä (siis luokkakavereiden äänestämiä) ja muutenkin kaveripiirimme olivat laajat. Me molemmat olimme aikanaan oppilaskunnan puheenjohtajia (siis oppilaiden äänestämänä). 

Nykyisin emme ole varmaan mitenkään erityisen suosittuja tai erityisen hyviä saaliita seurustelurintamalla.

t.11

[/quote]

Kuka aikuinen alleviivaa sitä kuinka suosittu on ollut... Todella kehittynyttä henkisesti? :) Niin sanottuja suosittuja ovat monesti olleet ne pahimmat manipulaattorit ja salakavalan paskamaisia keinoja käyttävät tyypit. Helppo "huudella" laumasta ja silleen.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:43"]

[/quote]Olemme miehen kanssa molemmat olleet niitä "suosittuja" koulussa. Siis löytyy hymytyttö ja hymypoika patsas molemmilta ja erilaisia "kiva kaveri" -stipendejä (siis luokkakavereiden äänestämiä) ja muutenkin kaveripiirimme olivat laajat. Me molemmat olimme aikanaan oppilaskunnan puheenjohtajia (siis oppilaiden äänestämänä). 

Nykyisin emme ole varmaan mitenkään erityisen suosittuja tai erityisen hyviä saaliita seurustelurintamalla.

Ällöttävää, nykytilanne ottaa varmaan koville  :DD 

[/quote]

[/quote]Miksi ottaisi? Emmehän etsi suhdetta, koska olemme keskenämme naimisissa ja tyytyväisiä. Ymmärrän kuitenkin ettei tällainen 3 lapsen nelikymppinen äiti ole mikään paras catch.

t.11

Minä olen pullukka, mies on hassun näköinen nörtti.
Mies on matemaattis-loogisesti lahjakas, sosiaalisesti kömpelö. Minä olen kiinnostunut luonnontieteistä, mutta olen myös sosiaalisesti normaali. Minä olen nuorempi, vasta opiskelija, mies on käynyt ylemmän korkeakoulututkinnon ja työskentelee asiantuntijatyössä.
Samanlaiset arvot.
Samanlainen huumorintaju.
Samanlaiset elämänkatsomukset.
Päätä itse, minä en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:39"]

Kertoo nykypäivän kuin varkain monelle osa-alueelle hiipineestä kylmän narsistisesta ajattelutavasta tämä "tasojen" alleviivaaminen ja ihmisten inhottava arvottaminen ja yritykset eriarvoistaa ihmisiä vähän joka tavalla. Se on minusta todella vastenmielistä. Ja myös sairasta, vaikkei moni esimerkiksi täällä älyä sen ilmiön sairautta. Ihminen on niin paljon muutakin, kuin se mitä voidaan esimerkiksi CV:hen laittaa tai muuten pinnalta mittailla. Viisas ja avaramielisen lempeä ihminen saa elämästä mielestäni enemmän, kun ei mene koko aikansa tuohon rahan, oman statuksen ja suosittuna olemisen mittaamiseen ja oman egon kiillottamiseen muita lyttäämällä, tai miettimiseen mitä mulla on ja onko toikaan tossa nyt mun arvoinen, ja oonko mä jälleen paras tai sopivasti tapettiin sulautuva kaiken keskimääräisyys.

[/quote]

ihmisten kanssakäymisessä on aina kyse vallastakin, ja se ei ole mikään uusi ilmiö. olen lukenut jostain, että ihminen pyrkii valitsemaan kumppanin joka "yhteenlasketusti" on tasa-arvoinen. tässä on kai takana se, ettei kukaan halua olla asemassa, jossa toisen on helppo alistaa. ehkä aika kylmää puhua tästä avoimesti ja suoraan, mutta tässä on aina kyse myös subjektiivisesta mielipiteistä ja mikään ei ole ikuista, joten mistään lopullisesta arvottamisesta tässä ei ole kyse. jos minä olisin esim. prinssi Carl Philipin kanssa parisuhteessa, hänen perhetaustastaan johtuen minulla olisi yhteiselämäämme vähemmän sananvaltaa kuin jos olisin parisuhteessa Jukka Perusduunarin kanssa. noin kärjistettynä ;)