En ole rakastanut vaimoani enää vuosiin

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:03"]No kai panemisessa voisi olla enemmän tunteita mukana. Huora ehkä oli väärä sana, fuckbuddy pikemminkin. Vaimo on muuten elämäni ainut seksikumppani, en myöskään ole pettänyt. Samaa pillua olen jaksanut 25 vuotta eikä siihen ole kyllästynyt.

Ap
[/quote]kuulostat niin mun mieheltä, kaikki täsmää.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:46"]Vihaksi pistää tämä ketju. Miten noin saamattomat ihmiset on ylipäänsä päätyneet parisuhteeseen, vai onko tämä se ainut ja ensimmäinen ihminen, joka teidät on kelpuuttanut ja nyt siinä sitten roikutaan kynsin ja hampain kiinni vaikka päällimmäinen ja ainoa tunne on vitutus?? Ettekö te tajua, ettei teilläkään ole kuin tämä yksi ainoa elämä ja silti te tuhlaatte sen tuollaiseen? Samalla te itsekkäästi tuhlaatte myös muiden ihmisten elämää, kun roikutte ihmisessä joka voisi olla onnellinen (ainakin onnellisempi) parisuhteessa toisen ihmisen kanssa.
[/quote]

Olet aivan oikeassa. Silti; edelleen vetoan syyhyn joka on lapsemme. Olen miettinyt minkälainen uusi "äitipuoli" olisi, sellainen varmasti tulisi, ennemmin tai myöhemmin. En usko että kyseessä tulisi olemaan mikään kovin tasokas, kouluttautunut ihminen, eli pelkään että lasteni elämään tulisi joku toopetaina -vielä isänsä lisäksi- ja pahimmassa tapauksessa lapsenikin omaksuisivat luontevasti jonkun amistulevaisuuden itselleen. Koen että mun velvollisuus on nyt vaan pysyteltävä tässä, 100 %, virstanpylväänä lasteni elämälle, ja aiemmille valinnoilleni en voi enää tässä vaiheessa mitään.
Koitan keskittyä mieheni hyviin puoliin; ei ryyppää, ei lyö, osallistuu kotitöihin..

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:21"]

Ap ei ole Turo. Jotenkin vaan luulin, että kaikkien vaimot suutelevat aamuisin miehen lähtiessä töihin jne. On meillä kyllä paljon yhteistäkin ja hyviä hetkiä, mutta enemmän olisi kiva olla.

[/quote]Herraisä! Suutelee töihin lähtevää miestä? Millä vuosituhannella sinä elät. Vaimot käy isekin lähes kaikki töissä ja menevät sinne jotkut jo ennen miestään. Meillä mies jää nukkumaan kun lähden töihin. Ennen mies meni töihin jo puoli kuudeksi. En kyllä herännyt sitä aamulla pussailemaan.En kyllä muutenkaan:)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:24"]

Ap luuli myös, että kaikki muut suutelevat ja hellittelevät toisiaan koko ajan. Ei näköjään. Muuten olen aina kuitenkin perseessä kiinni puristelemassa, jos sattuu olemaan ilman housuja.

[/quote]Jospa ensikerralla silittäisit vaikka hiuksia,etkä olis perseessä kiinni. Mikään ei ällötä niin kun tuo jatkuva perseessä roikkuminen. Itse olen sanonut miehelle sen sata kertaa,ettei aina ole pyllyssä kiinni , minussa on muitakin kohtia, mutta ei. Perse tuntuu olevan ainoa mikä kiinnostaa:(    Välillä tuntuu,ettei minusta muuta tarviiskaan kuin vain sitä persettä.

Lohdullista kuulla ettei muillakaan niin auvoista ole.

Meillä yhteistä historiaa lähes 17 vuotta. Viimeisen viiden vuoden aikana hiljalleen hiipunut kaikki yhteinen, viimeisenä seksi. Toistaiseksi viimeinen kerta oli loppukesästä.

Mies ei halua mennä kahdestaan minnekään, ei halua halata, ei pussata, ei seksiä, ei oikeastaan mitään halua tehdä kanssani. Olen kysynyt useasti että miksei vain lähde, mutta ei kuulemma halua sitäkään!

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:46"]

Vihaksi pistää tämä ketju. Miten noin saamattomat ihmiset on ylipäänsä päätyneet parisuhteeseen, vai onko tämä se ainut ja ensimmäinen ihminen, joka teidät on kelpuuttanut ja nyt siinä sitten roikutaan kynsin ja hampain kiinni vaikka päällimmäinen ja ainoa tunne on vitutus?? Ettekö te tajua, ettei teilläkään ole kuin tämä yksi ainoa elämä ja silti te tuhlaatte sen tuollaiseen? Samalla te itsekkäästi tuhlaatte myös muiden ihmisten elämää, kun roikutte ihmisessä joka voisi olla onnellinen (ainakin onnellisempi) parisuhteessa toisen ihmisen kanssa.

[/quote]Kyllä mulla ainakin oli ottajia jonoksi asti. Nuorena ei näämmä aina vaan ymmärrä omaa parastaan ja ihmiset myöskin muuttuu . Mies ei myöskään mielestäni ollut noin juntti nuorena. Valitti kyllä silloin omasta isästään,että sille ei voi puhua mitään kun heti hermostuu. Nyt itse on ihan samallainen hermoheikko. Joka asiata hermostuu ja riitelee.Vanhuushan tässä jo tulee niin ei jaksa alkaa vaihtamaankaan.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:46"]

Vihaksi pistää tämä ketju. Miten noin saamattomat ihmiset on ylipäänsä päätyneet parisuhteeseen, vai onko tämä se ainut ja ensimmäinen ihminen, joka teidät on kelpuuttanut ja nyt siinä sitten roikutaan kynsin ja hampain kiinni vaikka päällimmäinen ja ainoa tunne on vitutus?? Ettekö te tajua, ettei teilläkään ole kuin tämä yksi ainoa elämä ja silti te tuhlaatte sen tuollaiseen? Samalla te itsekkäästi tuhlaatte myös muiden ihmisten elämää, kun roikutte ihmisessä joka voisi olla onnellinen (ainakin onnellisempi) parisuhteessa toisen ihmisen kanssa.

[/quote]No tuskin se toinenkaan sen onnellisempi on. Voihan se itsekin hakea eroa jos haluaa.Minä voisin erota, et tykkää tuosta miehestä yhtään. Oon ehdottanutkin sitä miehelle.Ei sanonut mitään.Voi kyllä minun puolesta hakea eroa milloin vaan jos haluaa. En usko ,että kumpikaan tässä niin hirveän onnellinen on. Miehellä kuitenkin paljon etuja joista vaikea luopua.

41 jatkaa, meilläkin molemmilla tekis eron jälkeen taloudellisesti tiukkaa, siksi varmaan sinnitellään ydinperheenä, vaikka mies ei omien sanojensa mukaan minua enää rakasta ja olen "epäviehättävä".

Tottumuksen voitto vihasta.

Onko teillä ap lapsia? Mikä sairaus vaimollasi on? Syöpä vai mikä?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:11"]Onko teillä ap lapsia? Mikä sairaus vaimollasi on? Syöpä vai mikä?
[/quote]

Ap kertoi ekalla sivulla , että heillä on poika ja ap:n vaimolla on vakava neurologinen sairaus. Veikkaan että ms-tauti. Jos als, niin vie hautaan 2-5 vuodessa eli toivottavasti ei ole se

Miksi et eroa?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 23:46"]

Vihaksi pistää tämä ketju. Miten noin saamattomat ihmiset on ylipäänsä päätyneet parisuhteeseen, vai onko tämä se ainut ja ensimmäinen ihminen, joka teidät on kelpuuttanut ja nyt siinä sitten roikutaan kynsin ja hampain kiinni vaikka päällimmäinen ja ainoa tunne on vitutus?? Ettekö te tajua, ettei teilläkään ole kuin tämä yksi ainoa elämä ja silti te tuhlaatte sen tuollaiseen? Samalla te itsekkäästi tuhlaatte myös muiden ihmisten elämää, kun roikutte ihmisessä joka voisi olla onnellinen (ainakin onnellisempi) parisuhteessa toisen ihmisen kanssa.

[/quote]

Juuri näin! Elämä on lyhyt, eikä sitä saa aloittaa alusta, se on ohi sitten kun se on. "Eroaminen on hankalaa" joo, mutta se menee ohi kuitenkin aika nopeasti, sitten voi taas nauttia elämästä, molemmat osapuolet, ja vielä ehkä löytää rakkaudenkin.

Ootkohan ap nyt itse yrittänyt kaikkesi että vaimosi voisi olla parhaimmillaan sairaudestaan huolimatta? Esimerkiksi, luulet että kaikkien vaimot pussailee miehiä töihin lähtiessään. Ei kyllä tosiaankaan, liian suuret luulot. Ja jos haluaisit vaimosi tekevän niin, koita puhua tai suudella häntä kevyesti itse (pussaa aluksi vaikka poskelle kun hänellä ei ole kiire). Mutta älä syyllistä. Ei se varmaan syyllisyydestä halua sua pussata. Sitten että roikut perseessä kii, koita mieluummin halailla tai hyväillä vaimosi olkapäitä, tai kertoa miten paljon välität hänestä. Ei kai se halua suudella jos et edes rakasta häntä tai näytä arvostustasi. Kumma että seksiä vielä sulle antaa, itse en antaisi sellaiselle joka ei edes rakasta... Vaimosi taitaa sinua kuitenkin vielä rakastaa :/

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:25"]

En ole rakastanut vaimoa vuosikausiin. Tunne on kiintymystä. Yhdessä kohta 25 vuotta. Rakkaus hiipui ehkä jo 90-luvulla hänen vittumaisuutensa takia. Ihmettelen monesti, miten olemme vielä yhdessä. Kai tottumuksen vuoksi. On meillä kyllä vielä seksiä suht säännöllisesti, mutta suudelleet emme ole vuosikausiin. Vaimo ei halua, koska ei ole koskaan kuulemma hirveästi pitänyt siitä. Seksin aikana tuntuu kuin huoraa panisi. Itse haluisin suudella. Emme pane rakkaudesta, vaan halujen tyydytyksestä. Joskus olisi hienoa panna naista, johon olisi hulluna. Kyllä minua vaimon kroppa kiihottaa, mutta henkisellä tasolla joku mättää. Tänään kuulin telkkarissa jonkun sanovan rakas vaimo. En voisi itse noin sanoa, ei varmaan hänkään. Kaveripohjalla mennään.

[/quote]

Ei teidän liittonne mitenkään radikaalisti poikkea muista yhtä kauan kestäneistä liitoista. Harvassa on ne liitot, joissa vielä 25 vuoden yhteisolon jälkeenkin on intohimoa. Pääasiassa kaveripohjalta mennään ja yhdessä ollaan lähinnä tottumuksesta.

Kyllähän sinäkin varmaan vielä jonkun verran vaimoasi rakastat, vaikka se suurin rakkaus onkin haihtunut jo vuosia sitten, jos kerran tunnet häntä kohtaan vielä kuitenkin kiintymystä.