kokemuksia epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä?

Kopioin tuolta toisesta topikista.

Näin ot:nä, minulla on yksi sukulainen joka on oppikirjaesimerkki paranoidista persoonallisuushäiriöstä ja hänen kohdalleen kanssa aina sattuu kaikki paskat ihmiset sekä työssä että vapaa-ajalla.

Hän on vaihtanut työpaikkaa usein ja ensimmäiset pari viikkoa/kuukautta sujuu ihan hyvin kunnes alkaa aina sama show. Joko työkaveri(t) tai pomo tai molemmat on ihan paskoja ja tekevät kuulemma vaikka mitä (mm. käyttävät huumeita työpaikalla, kavaltavat firman rahoja) ja kähmivät hänen selkänsä takana. Salaliittiteoriat sen kun sinkoilevat. Vain hän näkee tämän ja hänen missionsa on aina tuoda kaikki "epäkohdat" julki. (Mitään hänen väittämiään juttuja ei ole koskaan löydetty vaikka on ihan sisäisellä tarkastuksella tutkittu juttuja hänen ilmoitustensa perusteella). Sitten tilanne eskaloituu siihen, että hän kokee olevansa kiusattu kollegoiden/pomon/molempian taholta ja sitten pidetään herraties mitä palaveria asian tiimoilta. Sitten jossain kohtaa hän aina vaihtaa työpaikkaa koska ihmiset on niin paskoja hänen työpaikallaan. Näin asiat ovat siis hänen kannaltaan nähtynä. Kaikki muut ovat luonnollisesti eri mieltä. Tämä kuvio on toistunut vaikka kuinka monta kertaa ja toistuu edelleenkin. Lisätä täytyy myös se, että tuo ihminen ei näe koskaan mitään vikaa itsessään tai toimissaan. Kaikki muut on aina väärässä, hän on aina oikeassa. Hän osaa kaiken, toiset ei. Ihan sama onko kyseessä vaikka esim. lääkäri, niin hän on lääkäriä pätevämpi lääketieteelliisissä asioissa vaikka ei olekaan opiskellut päivääkään lääketiedettä.

Ja tosiaan tuo ei rajoitu vain töihin vaan hänen vapaa-ajan aktiviteetteihinsa myös. Harrastusporukoissakin on hänen mukaansa ties mitä kähmintää, epämääräisyyksiä ja herraties mitä menossa koko ajan. Hänen mukaansa, kukaan muu ei taas ole tuollaista havainnut.

Se, mikä on kyllä havaittu on se, että tuo ihminen itse keksii koko ajan kuviteltuja ongelmia ihan omasta päästään jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Sekään ei kuitenkaan estä häntä syyttelemästä muita ties mistä, eikä hänen kanssaan voi rationaalisesti keskustella/koittaa todistella hänen keksimiään asioita vääriksi, koska hän "tietää" aina kaikki paremmin kuin kukaan muu. Hänen kanssaan puhuminen on ihan kuin superpalloa heittäisi tiiliseinään, niin nopeasti kaikki kimpoaa takaisin eikä mikään tartu. Hänellä pitää koko ajan olla joku "draama" menossa ja joku kohde jonka elämää hankaloittaa, sotkea ja kytätä. Ja hän kyllä kehittelee draamansa vaikka mistä. 

Me sukulaisetkin olemme saaneet oman osamme tuon ihmisen käytöksestä ja meitä on epäilty milloin mistäkin. Ja kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan, hän "tietää" meidänkin tekevän yhtä ja toista jossa on jotain outoa tai epämääräistä (ei ole oikeasti). Hän keksii mitä ihmeellisempiä asioita jotka ovat hänelle täysin totta, vaikka niillä ei mitään totuuspohjaa olekaan. Hän näkee kaikenlaisia salaliittoja, kummallisuuksia ja ties mitä asioissa joissa ei todellakaan sellaista ole. Esim. toisten ihmisten työmatkoista hän saa kasattua kokoon sellaisia juttuja, että oksat pois ja pala latvaa. Ei ihme, että useampi sukulainen ei ole tuon ihmisen kanssa tekemisissä kun ei yksinkertaisesti jaksa.

Luojan kiitos tämä kyseinen henkilö ei ole löytänyt tietään tähän internetin keskustelukulttuuriin. Voisin hyvin kuvitella, että hän olisi ihan suuna päänä tuollaisessa "lastensuojelun uhrit"-ryhmässä tai vastaavassa, jossa puidaan "epäkohtia" eikä nähdä mitään vikaa omissa toimissa. 

http://www.vauva.fi/keskustelu/4373100/ketju/lastensuojelun_uhrit_ryhma_facebookissa/sivu/38

up