Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, kun en keksi mitään työtä mitä haluaisin tehdä :/
06.03.2015 |
Tuntuu siltä, että olen jotenkin viallinen ja että musta ei ole mihinkään. Työpaikka minulla on tälläkin hetkellä, mutta työ ei vastaa koulutusta, enkä usko jaksavani tehdä sitä ainakaan montaa vuotta enää..
Muita, jotka olleet samanlaisessa umpikujassa? Miten olette siitä selvinneet? Itse olen jo yli 30v, ja ikä ahdistaa vielä enemmän. Parikymppisenä on ihan normaalia ettei tiedä mitä haluaa tehdä, mutta että vielä yli 30v on aivan pihalla?
Kommentit (34)
Mitä sitten? Tuet + varastaminen on joka tapauksessa parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:43"]
Mitä sitten? Tuet + varastaminen on joka tapauksessa parempi vaihtoehto.
[/quote]
No, ei minusta kovin itsetuntota kohottavaa elää jollain tuilla tai varsinkaan varastaa...
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:43"]
Mitä sitten? Tuet + varastaminen on joka tapauksessa parempi vaihtoehto.
[/quote]
No, ei minusta kovin itsetuntota kohottavaa elää jollain tuilla tai varsinkaan varastaa...
[/quote]
Siihen markkinatalous joka tapauksessa perustuu. Kuka on häikäilemättömin varas, riistäjä, hyväksikäyttäjä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:43"]
Mitä sitten? Tuet + varastaminen on joka tapauksessa parempi vaihtoehto.
[/quote]
No, ei minusta kovin itsetuntota kohottavaa elää jollain tuilla tai varsinkaan varastaa...
[/quote]
Siihen markkinatalous joka tapauksessa perustuu. Kuka on häikäilemättömin varas, riistäjä, hyväksikäyttäjä.
[/quote]
Okei, minua kiinnostaisi vaan löytää joku oma juttu, työ jonka kokisin omakseni ja jota voisin jatkaa vuosia miettimättä että oikeasti minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta/olla jossain muualla.. -ap
Sama täällä. Olen 32-vuotias eikä ole mitään tietoa mitä tekisin. Teen nyt töitä kokkina, työ jota olen oppinut vihaamaan. Opiskelin kokiksi koska en keksinyt mitä muutakaan tekisin. Se kokkikoulu sattui olemaan kotikylässäni joten siihen menin.
Ahdistaa niin paljon kun muilla tuntuu olevan kuviot selvät ja minä vain haahuilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:15"]
Sama täällä. Olen 32-vuotias eikä ole mitään tietoa mitä tekisin. Teen nyt töitä kokkina, työ jota olen oppinut vihaamaan. Opiskelin kokiksi koska en keksinyt mitä muutakaan tekisin. Se kokkikoulu sattui olemaan kotikylässäni joten siihen menin. Ahdistaa niin paljon kun muilla tuntuu olevan kuviot selvät ja minä vain haahuilen.
[/quote]
No voi vitsi. Teetkö kuitenkin kokin töitä?
Itse olen hoitoalalla. Opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi juurikin samasta syystä, en kertakaikkiaan keksinyt mitään muutakaan ja kuulemma johonkin kouluun kannatti vaan hakea. Ja sitten kun sinne kouluun pääsi, niin kannattihan se tietty käydä loppuun..Vaikka harva se päivä halusin lopettaa kesken. Ja töitähän on tehtävä, etenkin kun on perhe elätettävänä.
Jos pääsisin ylioppilaaksi tänä keväänä, hakisin jollekin muulle alalle. Vanhempana on vaikeampi päästä kouluihin, nyt kun on vielä kaikenmaailman kiintiöitäkin ja ihan se täyspainoinen opiskelukin on vaikeampaa, kun on perhe, asuntolainat jne... -ap
Opiskele työn ohella aikuispuolen AMK:ssa. Minäkin hain 3x kunnes pääsin. Tai hae vaikka vakuutusyhtiöön töihin, hakevat välillä sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sairaanhoitaja niin mene vaikka Ugandaan vapaaehtoiseksi joksikin aikaa. Ihan varmasti muuttuu ahdistuksen aiheet.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:11"]
Okei, minua kiinnostaisi vaan löytää joku oma juttu, työ jonka kokisin omakseni ja jota voisin jatkaa vuosia miettimättä että oikeasti minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta/olla jossain muualla.. -ap
[/quote]
Kaksi eri asiaa, mikä ei sinänsä ole edes mitenkään pahasta.
Töitä tehdään että voi itsensä ja mahdollisen jälkikasvunsa elättää, eli myydään omaa työpanosta jollekin sellaiselle joka siitä suostuu maksamaan riittävän korvauksen. Tietenkin on eduksi jos myös kokee kyseisen työn "omakseen".
"Oma juttu" on taas enemmän niitä harrastuspuolen hommia, joista ei välttämättä saa aikaan mitään sellaista mistä kukaan olisi mitään valmis maksamaan ja jos olisikin, niin kun sitä tekee "työkseen" niin se viehätys saattaa aika pian rapista. Esimerkkinä, jos tykkää leipomisesta, niin se leipominen urakkatahtiin (=riittävät tulot) karistaa vielä kotona omaksi huvikseen leipomisestakin kaiken ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin taidan vaan maleksia eläkkeelle asti. Voisin kyllä tehdä jotain, jos niitä työpaikkoja olisi ja löytyis jotain mielekästä puuhaa, mutta en jaksa taistella 300k työttömän kanssa muutamasta hikisesta hanttihommasta, tehkööt ne jota enemmän kiinnostaa.
Yhtä hukassa täälläkin, olen 31. Ongelmani on se, että kaikilla itseäni kiinnostavilla aloilla on ihan katastrofaalisen huono työllisyystilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:15"]
Sama täällä. Olen 32-vuotias eikä ole mitään tietoa mitä tekisin. Teen nyt töitä kokkina, työ jota olen oppinut vihaamaan. Opiskelin kokiksi koska en keksinyt mitä muutakaan tekisin. Se kokkikoulu sattui olemaan kotikylässäni joten siihen menin. Ahdistaa niin paljon kun muilla tuntuu olevan kuviot selvät ja minä vain haahuilen.
[/quote]
No voi vitsi. Teetkö kuitenkin kokin töitä?
Itse olen hoitoalalla. Opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi juurikin samasta syystä, en kertakaikkiaan keksinyt mitään muutakaan ja kuulemma johonkin kouluun kannatti vaan hakea. Ja sitten kun sinne kouluun pääsi, niin kannattihan se tietty käydä loppuun..Vaikka harva se päivä halusin lopettaa kesken. Ja töitähän on tehtävä, etenkin kun on perhe elätettävänä.
Jos pääsisin ylioppilaaksi tänä keväänä, hakisin jollekin muulle alalle. Vanhempana on vaikeampi päästä kouluihin, nyt kun on vielä kaikenmaailman kiintiöitäkin ja ihan se täyspainoinen opiskelukin on vaikeampaa, kun on perhe, asuntolainat jne... -ap
[/quote]
Teen kokin töitä, hampaat irvessä. Menisin heti uudelleenkoulutukseen, kun vain keksisin mihin.
Täällä samanhenkinen ja ikää vielä enemmän. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olen menestynyt pienten tukien harratelijasijoittaja, joten rahan vuoksi ei töitä tarvitsisi tehdä. Ja tätä ei tiedä kukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:15"] Sama täällä. Olen 32-vuotias eikä ole mitään tietoa mitä tekisin. Teen nyt töitä kokkina, työ jota olen oppinut vihaamaan. Opiskelin kokiksi koska en keksinyt mitä muutakaan tekisin. Se kokkikoulu sattui olemaan kotikylässäni joten siihen menin. Ahdistaa niin paljon kun muilla tuntuu olevan kuviot selvät ja minä vain haahuilen. [/quote] No voi vitsi. Teetkö kuitenkin kokin töitä? Itse olen hoitoalalla. Opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi juurikin samasta syystä, en kertakaikkiaan keksinyt mitään muutakaan ja kuulemma johonkin kouluun kannatti vaan hakea. Ja sitten kun sinne kouluun pääsi, niin kannattihan se tietty käydä loppuun..Vaikka harva se päivä halusin lopettaa kesken. Ja töitähän on tehtävä, etenkin kun on perhe elätettävänä. Jos pääsisin ylioppilaaksi tänä keväänä, hakisin jollekin muulle alalle. Vanhempana on vaikeampi päästä kouluihin, nyt kun on vielä kaikenmaailman kiintiöitäkin ja ihan se täyspainoinen opiskelukin on vaikeampaa, kun on perhe, asuntolainat jne... -ap [/quote] Teen kokin töitä, hampaat irvessä. Menisin heti uudelleenkoulutukseen, kun vain keksisin mihin.
[/quote]
Niin sama! Tavallaan haluaisin tehdä jotain joka liittyisi jo opiskeltuun alaan, ettei ihan turhaan ole opiskellut tähän asti ja kerryttänyt työkokemusta, mutta toisaalta ihan joku uusikin ala voisi olla hyvä vaihtoehto, kun tämä nykyinen on alusta asti tuntunut jotenkin väärältä. Mutta on aika suuri kynnys alkaa opiskella ihan jotain uutta, koska mitä jos sekin tuntuu sitten väärältä? Mistä sitä loppujen lopuksi tietää mistä tässä on kysymys... Onko se työ mikä mättää vai itsessä joku, jota ei oikein osaa määritellä? Vaikeeta... -ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:37"]Täällä samanhenkinen ja ikää vielä enemmän. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olen menestynyt pienten tukien harratelijasijoittaja, joten rahan vuoksi ei töitä tarvitsisi tehdä. Ja tätä ei tiedä kukaan...
[/quote]
Ei lähipiirisi?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:37"]
Täällä samanhenkinen ja ikää vielä enemmän. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olen menestynyt pienten tukien harratelijasijoittaja, joten rahan vuoksi ei töitä tarvitsisi tehdä. Ja tätä ei tiedä kukaan...
[/quote]
Tosi kiinnostavaa, itsellänikin ollut mielessä tuo sijoittaminen aina välillä, kun tiedän että perintöä jossain vaiheessa tulee.. Mutta siis sinullahan on hyvä tilanne. Minulle kelpaisi aivan hyvin! :) Sitten voisi keskittyä vaan joihinkin kivoihin harrastuksiin ja opiskella omaksi iloksi.. Mistä sait kipinän aloittaa sijoitustoiminnan? -ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:37"]Täällä samanhenkinen ja ikää vielä enemmän. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olen menestynyt pienten tukien harratelijasijoittaja, joten rahan vuoksi ei töitä tarvitsisi tehdä. Ja tätä ei tiedä kukaan...
[/quote]
Ei lähipiirisi?
[/quote]
Niin. Tätä juuri tarkoitin. Kotihoidontuella nyt olen ja kohta työttömänä. Toimeentulotukea en kuitenkaan ole koskaan edes saanut enkä hakenut. En oikeastaan edes käy missään että rahaa kuluisi. Elämä muutoin mallillaan mutta en oikein tiedä mikä työ oikeesti kiinostaisi.
Täällä kans hieman yli kolmekymppinen, jolla on sama ongelma. Ammatinvalintapsykologillakin on tultu käytyä, mutta edes se ei auttanut. Olen tällä hetkellä onnellisesti työttömänä. En kerta kaikkiaan vain keksi mieluista ammattia.
Olin itse samassa tilanteessa kolmekymppiseksi, olin töissä, eikä ollut ammattikoulutusta. Olin aikoinaan hakenut yliopistoon ja keskeyttänyt opinnot heti alkuunsa perhesyistä, mutta olin tiennyt jo silloin että ala oli väärä.
Sitten vaan kolmenkympin kriisissä päätin lähteä opiskelemaan, ja sillä tiellä olen edelleen. Hyvä päätös.
En tiennyt itsekään tuohon asti mitä haluan tehdä. Ilmoittauduin yliopiston kirjoille ja rupesin katsomaan läpi eri aineita ja luentoja sen perusteella että mikä olisi hauskaa ja mielenkiintoista. Siitä se sitten lähti.
Miktä asiat yleensä (älä mieti työtä) sua kiinnostaa, mitä harrastat, missä olet hyvä, ja mikä sua on miellyttänyt työssä tähän asti? Mitkä on sun reunaehdot työlle ja opiskelulle?
Jos vastaat noihin kysymksiin voin yrittää keksiä jotain vinkkiä sulle.
Niin ja ap lisää vielä, että olen hakenut eri työpaikkoihin ja useampaankin kouluun, jotka ovat kiinnostaneet edes jossain määrin, mutta yhteenkään en ole päässyt. Ehkä epävarmuuteni on paistanut läpi, ja motivaatio ollut hukassa pääsykoekirjoja lukiessa kun en ole silloinkaan ollut aivan varma alasta.
Olen siis ollut nykyisessä työpaikassani jo melkein kymmenen vuotta, tosin välillä kotona lasten kanssa..