Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olkaa mulle BFF tänään? tarvitsen apua
06.03.2015 |
Moi, haluisko joku leikkiä mun bestistä tänä iltana? Hetjen aikaa? Kun siis mulla ei ole. Tai on, mutta en mä voi sille jutella.
Kun mä olen sotkenut asiani. Mä olen ollut naimisissa mun miehen kanssa 15 vuotta. Meillä on lapsa, koti, mökki, mies hyvässä työssä. Meillä on kaikki ok. Mä vain en koskaan ole ollut rakastunut mun mieheen. Mä olen tiennyt tän aina, mun mies on tiennyt tän aina. Mun mies on aina rakastanut mua paljon. Rakastaa edelleen, intohimoisesti.
Mulla on monestakin syystä johtuen tosi huono itsetunto. Haukun aina itseäni, dissaan ja mollaan. Päädyin mieheni kanssa yhteen kun hän oli ensimmäinen joka kiinnitti muhun mitään huomiota. Enkä sitten koskaan nähnyt syytä olla olematta hänen kanssaan. Olin oikeasti aivan kakara silloin, samoin mieheni.
No mutta siis. Mulla ei ole ennen ollut kavereita. Vuoden sisään olen ystävystynyt uusien harrastusten ja opiskelun takia uusiin ihmisiin. Mulla on ensimmäistä kertaa ystäväpiiri. Mulla on paras tytökaveri. Hänen kanssaan voi juoda ivistyneesti viiniä ja puhua joutavanpäiväisyyksiä, joskus jopa syvällisempiä, mutta hänen asioitaan. Meillä on yhteisiä kavereita, kaikki miespuoleisia. Heitä on kolme. Nimetään heidät Aapeli, Benjamin ja Cedric.
Tässä kohtaa alkaa tää mun juttu josta hauaisin puhua jonkun kanssa. Aapeli on todella läheinen minun kanssani. Meillä on tosi läheiset välit. Tai siis oli. Noin kuukausi sitten tajusimme että olemme liian läheisiä. Molemmat koitamme nyt hieman pitää etäisyyttä toisiimme. Voin myöntää olevani rakastunut. Aapeli tietää tästä. Samoin tunnustin omalle miehellenikin tästä, että olen ihastunut.
Bejamin on tähän asti ollut mulle kuin toinen paras tyttökaveri. Hän kertoi mulle kaikenlaisia naiseikkailujaan, meillä on yhteisiä harrastuksia, viihdyimme hyvin yhdessä. Benjamin on aimmin kertonut olevansa hieman ihastunut tähän minun tyttökaveriini, mutta ei ole uskaltanut tehdä asialle mitään (ovat siis sinkkuja). Nyt olen kautta rantain kuullut huhuja että Benjamin olisikin minuun ihastunut. Hän on ollut viimeaikoina etäinen. En oiken tiedä kuinka ottaa asia puheeksi, ja edes pitäisikö minun.
Cedric on tavallaan meidän kaikkien fani. Vuorotellen ihailee meitä kaikkia. Ensin se oli Aapeli, sitten Benjamin. Nyt minä ja tyttökaverini saamme hänen huomionsa. Hän on hieman eksentrinen. Todella mukava.
Mutta mun ongelma on nyt se, että mun kaikki uudet kaverisuhteeni on solmussa ja ristissä. En voi jutella kenellekään näistä asioista. Kun kaikki oat jotenki ristiin ihastuneita toisiinsa. Ja minä kaiken päälle rouvaihminen.
Kuten jo mainitsin, mulla on todella huono itsetunto. Tää koko tilanne tekee mulle tosi pahan olon. Mulla on tunne, että olen pilannut kaiken, uudet kaverisuhteeni ja ehkä jopa avioliittoni. En osaa korjata tilannetta. Onko tämä aina näin sekavaa, ihmissuhteet siis? Pitäisikö mun jotenkin vain katkasta kaikki? Mitä mun pitäisi tehdä?
Kuulostan varmasti jotenkin tosi keskenkasvuiselta, ja sitähän mä olenkin, henkisesti. Olen varma, että kuka vain lukiolainen handlaisi paremmiin tämän tilanteen.
Kommentit (59)
Siis kuulostat ihan joltain teiniltä, miten olet ehtinyt olla 15 vuotta naimisissa? En voi mitenkään uskoa, että sun täytyy olla sellaiset 10 vuotta mua vanhempi, koska vaikutat ihan kakaralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akkojen vouhotuksia. Olet naimisissa, käyttäydy sen mukaan, piste. Jos on sietämätöntä, eroa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:48"]
Olet kyllä siinä tehnyt ison mokan kun menit naimisiin ihmisen kanssa jota et rakasta. Ja mies tietää sen?? Ei nyt pahalla mut miten hän jaksaa olla aviossa jossa häntä ei rakasteta?
[/quote]
Mä en ihan oikeasti tajunnut että on olemassa jotain muuta. Mentiin naimisiin, koska olimme olleet niin kauan yhdessä. Ja olemme yhdessä edelleen, koska olemme olleet yhdessä koko aikuisen ikämme, mellä on historia ja perhe ja koti. Arki sujuu, kaikki sujuu, olmme tottuneet toisiimme. Mieheni tuntee mut paremmin kuin kukaan muu, samoin minä hänet. Siksi me olemme yhdessä. Mä vain olen paska. Päivä päivältä opin kuinka paska ihminen olenkaan. Enkä osaa tehdä asiall mitään.
ap
Et ole paska, olet lapsellinen. Oletko tehnyt päivääkään oikeita töitä elämäsi aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:40"]
Mutta entäpä Emeritus ja Fariq? Hehän pyörivät tässä samassa porukassa, ja ovat ilmaisseet mielenkiintonsa sinuun.
[/quote]
Nauroin tälle ääneen
Ottaisin sinut vakavammin jos et koko ajan hokisi "muh huono itsetuntohh".
Eihän tässä ole lopulta kyse kuin omista tunteistasi. Yleensä "työpaikkaihastumiset" ovat yleisiä ja tavanomaisesti neuvoisin odottelemaan jottet tee mitään hätiköityä, MUTTA aika paljon korostit ettet ole koskaan tämänhetkistä miestäsi rakastanut. Lyhyesti, uskon että jos tavoitteenasi on oma onnellisuutesi, sinun kannattaa suorittaa kriittistä itsetutkiskelua ja miettiä haluatko edes olla B- miehesi kanssa yhdessä vaiko kenties tavoitella suhdetta joka saattaisi sinut tehdä onnelliseksi.
Tämä on siis tietenkin vain jos mietit omaa parastasi. "Objektiivisesti" paras tempaus kaikkien kannalta olisi varmasti säilyttää tämänhetkinen status quo, jottei miehellesi synny ongelmia. Status quon säilyttämiseen liittyy tietenkin oleellisesti työskentelyn jatkaminen ja sisäisesti tyhjeneminen kulutuksen ja paineen alla siihen saakka että olet vanha ja kuivunut, ja lopulta hautaan putoaminen samalla tuntien, ettet ole elämäsi aikana ikinä mitään saavuttanut saati sitten kokenut päivääkään onnellisuutta.
Lopulta valinta on sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:49"]
No voi helvetti sentään. Mitä teet: aamulla lähdet miehesi ja lastesi kanssa leikkipuistoon, vietät heidän kanssaan kivan päivän. Touhutkaa koko päivä yhdessä, katsokaa joku leffa tms. Sitten illalla kun lapset menee nukkumaan niin sen sijaan, että alkaisit nettipornoilemaan niin pornoilet ihan livenä sen miehes kanssa. Töissä teet töitä, harrastuksissa harrastat.
[/quote]
Me tehdään tota. Viikottain. Meillä on erittäin hyvä seksielämä. Se ei vai mulle riitä jostain syystä. Mikään ei riitä mulle
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:49"]
No voi helvetti sentään. Mitä teet: aamulla lähdet miehesi ja lastesi kanssa leikkipuistoon, vietät heidän kanssaan kivan päivän. Touhutkaa koko päivä yhdessä, katsokaa joku leffa tms. Sitten illalla kun lapset menee nukkumaan niin sen sijaan, että alkaisit nettipornoilemaan niin pornoilet ihan livenä sen miehes kanssa. Töissä teet töitä, harrastuksissa harrastat.
[/quote]
Me tehdään tota. Viikottain. Meillä on erittäin hyvä seksielämä. Se ei vai mulle riitä jostain syystä. Mikään ei riitä mulle
[/quote]
Sitten täytyy olla nupissa jotai häikkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:03"]
Ottaisin sinut vakavammin jos et koko ajan hokisi "muh huono itsetuntohh".
Eihän tässä ole lopulta kyse kuin omista tunteistasi. Yleensä "työpaikkaihastumiset" ovat yleisiä ja tavanomaisesti neuvoisin odottelemaan jottet tee mitään hätiköityä, MUTTA aika paljon korostit ettet ole koskaan tämänhetkistä miestäsi rakastanut. Lyhyesti, uskon että jos tavoitteenasi on oma onnellisuutesi, sinun kannattaa suorittaa kriittistä itsetutkiskelua ja miettiä haluatko edes olla B- miehesi kanssa yhdessä vaiko kenties tavoitella suhdetta joka saattaisi sinut tehdä onnelliseksi.
Tämä on siis tietenkin vain jos mietit omaa parastasi. "Objektiivisesti" paras tempaus kaikkien kannalta olisi varmasti säilyttää tämänhetkinen status quo, jottei miehellesi synny ongelmia. Status quon säilyttämiseen liittyy tietenkin oleellisesti työskentelyn jatkaminen ja sisäisesti tyhjeneminen kulutuksen ja paineen alla siihen saakka että olet vanha ja kuivunut, ja lopulta hautaan putoaminen samalla tuntien, ettet ole elämäsi aikana ikinä mitään saavuttanut saati sitten kokenut päivääkään onnellisuutta.
Lopulta valinta on sinun.
[/quote]
Joo valinta on minun. Mieheni sanoo samaa. Aapelilla ei ihan oikeasti ole mitään aineellista annettavaa mulle. Ei työtä, ei varallisuutta, ei mitään. Minä vain rakastan häntä, ja hänkin tuntee miua kohtaan jotain. Missään tilanteessa ei olisi järkeä vaihtaa aviomiestäni häneen. Tunteeni ovat aivan sekaisin. Välillä tiedän että olisi oikein erota. Sitten ajatelen lapsia ja mielipiteeni muuttuu.
Toisaalta uskon ettei minusta ole parisuhteessa elämään. Pettäisin aina jollain tavalla. Löytäisin aina vain uudestaan itseni tilanteessa, jossa kaikki ihastuu ja pornoilee ja huijaa. Ehkä mua ei ole tarkkoitettu tähän? 15 vuoden jälkeen tajuan, etten ole rouva-ainesta.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:49"] No voi helvetti sentään. Mitä teet: aamulla lähdet miehesi ja lastesi kanssa leikkipuistoon, vietät heidän kanssaan kivan päivän. Touhutkaa koko päivä yhdessä, katsokaa joku leffa tms. Sitten illalla kun lapset menee nukkumaan niin sen sijaan, että alkaisit nettipornoilemaan niin pornoilet ihan livenä sen miehes kanssa. Töissä teet töitä, harrastuksissa harrastat. [/quote] Me tehdään tota. Viikottain. Meillä on erittäin hyvä seksielämä. Se ei vai mulle riitä jostain syystä. Mikään ei riitä mulle [/quote] Sitten täytyy olla nupissa jotai häikkää
[/quote]
En ap, mutta en usko että minullekaan tavanomainen perhe-elämä riittäisi. Lopulta ihmiset ovat varsin erilaisia ja erilaiset päämäärät elämässä omaavia. En usko että ap:n eksistentiaalisella kriisillä on mitään tekemistä viallisen pääkopan kanssa, enemmänkin hän luultavasti on elämässään kaavoja seuraillen ajautunut epätyydyttävään tilanteeseen, joka ei sovi hänelle ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että narsismi on herännyt, kun olet saanut uudenlaista huomiota uusilta kavereiltasi. Flirttailu on ihan yleistä, eikä sen tarvitse johtaa mihinkään. Sun on vaan opittava hallitsemaan omat tunteesi. Tekis mieli ravistella sua, etkö oikeasti näe miten arvokas mies sulla on? On turhaa lähteä haihattelemaan aapeleitten perään. Ei se hetkellinen rakastumisen tunne takaa autuasta loppuelämää yhdessä. Se voi sammua todellisuuteen ihan parissa viikossa. Sitten sulla ei ole mitään.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:28"]
Kuulostaa siltä, että narsismi on herännyt, kun olet saanut uudenlaista huomiota uusilta kavereiltasi. Flirttailu on ihan yleistä, eikä sen tarvitse johtaa mihinkään. Sun on vaan opittava hallitsemaan omat tunteesi. Tekis mieli ravistella sua, etkö oikeasti näe miten arvokas mies sulla on? On turhaa lähteä haihattelemaan aapeleitten perään. Ei se hetkellinen rakastumisen tunne takaa autuasta loppuelämää yhdessä. Se voi sammua todellisuuteen ihan parissa viikossa. Sitten sulla ei ole mitään.
[/quote]
Mä tiedän tän. Siitä ei koskaan tulisi mitään. Mä tiedän että olen idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ajattele miten sun elämään on tullut uutta virtaa noista ystävistä :) Tarviit lisää naispuoleisia ystäviä, joiden kanssa höpötellä näitä juttuja. Ei se sen kummempaa oo... T: 33
Tämähän on tälläine viidenkympin kriisi tilanne. Mitä haluan elämältä. En nähnyt itseäni äidin ja vaimon roolissa rakkaudettomassa liitossa kun olin nuorempi.
Näillä tiedoilla ei voi mitään psykiatrista sairautta epäillä. Mutta veikkaan, että ulkopuolinen näkemys ja ventilointi auttaisi kummasti. Hakeudu perheneuvolaan tai jos on rahaa, niin suoraan jollekin psykoterapeutille.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:58"]Tämähän on tälläine viidenkympin kriisi tilanne. Mitä haluan elämältä. En nähnyt itseäni äidin ja vaimon roolissa rakkaudettomassa liitossa kun olin nuorempi.
Näillä tiedoilla ei voi mitään psykiatrista sairautta epäillä. Mutta veikkaan, että ulkopuolinen näkemys ja ventilointi auttaisi kummasti. Hakeudu perheneuvolaan tai jos on rahaa, niin suoraan jollekin psykoterapeutille.
[/quote]
Tiedostan tän että tarvitsen ulkopuolista apua..koko tilanne tuntuu niin naurettavalta. Olen koittanut ääneen puhua, mutta sanat eivät tule. Siksi kai täälläkin kirjoitan.
Aina neuvotaan että kuuntele mitä sydämesi sanoo. Mun sydän sanoo, että lapset ovat tärkeintä, Aapeli tuo mulle onnen vaikka olisitte köyhiä kuin kirkonrotat, Daavidin kanssa mun täytyy lähteä viettämään kiihkeä viikonloppu, panemaan toisemme puhki, niin että kyllästymme. Mun sydämellä ei ole minkäänlaista logiikkaa touhuissaan.
Ap
Miehet ei ajattele noin monimutkaisesti, todennäköisesti haluavat vain päästä panemaan sua.
Oletko minkä näköinen ja ikäinen?
Pitäis nyt saada jonkun Tyypillisen Miehen mielipide tähän myös.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:49"]
No voi helvetti sentään. Mitä teet: aamulla lähdet miehesi ja lastesi kanssa leikkipuistoon, vietät heidän kanssaan kivan päivän. Touhutkaa koko päivä yhdessä, katsokaa joku leffa tms. Sitten illalla kun lapset menee nukkumaan niin sen sijaan, että alkaisit nettipornoilemaan niin pornoilet ihan livenä sen miehes kanssa. Töissä teet töitä, harrastuksissa harrastat.
[/quote]
Me tehdään tota. Viikottain. Meillä on erittäin hyvä seksielämä. Se ei vai mulle riitä jostain syystä. Mikään ei riitä mulle
[/quote] Jo alusta tunnuit jotenkin tutulta ja sait sympatiani, tiedän miltä sinusta tuntuu <3 tämä lainaamani viesti kuitenkin avasi jutun. Minä olen elämysholisti(kuin myös taikuri luttinen)ettet olisi sitä myös itse. Pohdi asiaa.
Alue: Aihe vapaa
No voi helvetti sentään. Mitä teet: aamulla lähdet miehesi ja lastesi kanssa leikkipuistoon, vietät heidän kanssaan kivan päivän. Touhutkaa koko päivä yhdessä, katsokaa joku leffa tms. Sitten illalla kun lapset menee nukkumaan niin sen sijaan, että alkaisit nettipornoilemaan niin pornoilet ihan livenä sen miehes kanssa. Töissä teet töitä, harrastuksissa harrastat.