Ihmetyttää ihmiset, jotka kuvittelevat, että äitiys tekee ihmisestä automaattisesti jotenkin "jalomman"
Minulla on yksi tuttu (opiskelupiireistä) joka aina korostaa sitä miten äitiys on muuttanut häntä ja paremmaksi ihmiseksi. Hän myös ensimmäisenä kysyy ihmisiltä onko heillä lapsia ja vetää johtopäätöksiä siitä,että äitiys automaattisesti tekee ihmisestä huolehtivamman, lempeämmän ja lämpimämmän. Itse en usko tähän. Myös lapseton voi olla kaikkea tätä ja lapsellinen ei. En usko, että vanhemmuus automaattisesti jalostaa ketään. Onhan vanhemmissakin vaikka minkälaisia ihmisiä. Herättääkö tämä teema muissa ajatuksia? Kokemuksia?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ei ole lapsia?
Niin ei olekaan. Entä sitten? Ap
Sitten kun on, tiedät vasta kuinka lasten saanti muuttaa ihmistä.
Huomannut saman, onhan se ilmiö joissain määrin olemassa.
Narsistiäidit käksevät lastensa tehdä muiden lasten elämästä helvettiä.
Vanhemmuus sinänsä ei jalosta, ja on hölmöä arvioida ihmisiä lasten perusteella. Toisaalta, lapset saivat minut paremmaksi. Aloin tiedostaa henkilökohtaisten ongelmieni haitallisuutta, ja aloin nähdä vaivaa niistä eroon pääsemiseksi. Ongelmani ovat suurelta osin takana, ja lapsista näkee, etten ole siirtänyt heihin ongelmiani tai omien vanhempieni haitallisia käyttäytymismalleja.
Eli vanhemmuus voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta. Riippuu ihmisestä.
m42
Samoin ajattelen kuin sinäkin. Esimerkkejä en kyllä osaa sanoa muita kuin itseni. Ei musta mitään ihmeellistä tullut lapsen jälkeen. Joskus tuntui, että muut odottivat mun jotenkin saavan sädekehän pään päälle :)
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on, tiedät vasta kuinka lasten saanti muuttaa ihmistä.
En vaan itse usko tähän.. Tai no kyllä varmasti muuttaa, mutta ei automaattisesti parempaan. Onhan niitä lapsiaan laiminlyömiä ja lyöviä vanhempia... Joten ei vanhemmuus automaattisesti takaa mitään. Ap
En tiedä jalostamisesta, mutta elämän realiteetteja ainakin väistämättä oppii aikaisempaa enemmän. On aivan totta, että vanhemmuus kasvattaa ihmistä rutkasti (pershäröt pois lukien, heitä ei kasvata mikään). Mölyt vaan kannattaa pitää mahassaan, koska lapsettomat monesti pillastuvat kommenteista. Silkkihansikkaat jne. Lisäksi on tökeröä julkisesti asettaa itseään muita ylemmäksi (ja aivan luonnollista on tehdä niin sisäisesti ihan koko ajan, ennen kuin kypsyy/viisastuu).
Jos äitiys tekee ihmisestä paremman, miksi syntyy fasd-lapsia ja mihin lastensuojelua tarvitaan? Bio-äiti parempi ihminen kuin lapseton pari, joka haluaa tarjota kodin kaltoin kohdellulle lapselle? Lähipiirissä yksi tällainen täysin läpimätä äiti-ihminen, jota lapset eivät enää suostu edes tapaamaan, nyt kun saavat itse päättää.
Äitiys tekee monista vähemmän itsekeskeisiä yms., mutta ei toki automaattisesti.
Todellakin kasvattaa monia, ei kaikkia. En toisaalta asiasta huutele kenellekään, koska kaikilla on omat polkunsa elämässä. Vain se, että olen yksilönä kasvanut todella merkittävästi, ei tee minusta muita arvokkaampaa. Fakta silti on, että olen kehittynyt/kasvanut/muuttunut. En edes saanut lapsia nuorena. Se pitkä aikuisuusaika oli kehityksen puolesta todella erilaista ja elämä itsekeskeisempää. Aivan selkeästi, mutta myös ihan luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiys tekee ihmisestä paremman, miksi syntyy fasd-lapsia ja mihin lastensuojelua tarvitaan? Bio-äiti parempi ihminen kuin lapseton pari, joka haluaa tarjota kodin kaltoin kohdellulle lapselle? Lähipiirissä yksi tällainen täysin läpimätä äiti-ihminen, jota lapset eivät enää suostu edes tapaamaan, nyt kun saavat itse päättää.
Tuossa bioäiti on vain bioäiti ja varsinaisesti äiti on se sijaisäiti.
Vauva kehittyy huimaa vauhtia syntymänsä jälkeen, mutta tiesitkö, että myös äiti muuttuu – aivoja myöten? Äitiys vahvistaa aivojen hermosolukkoa, terästää kognitiivisia kykyjä ja herkistää äidin vauvansa viesteille.
Lapsen saava nainen käy läpi mullistavan muutoksen, kun yhdestä tulee kaksi. Muutokset eivät kuitenkaan lopu odotusajan, synnytyksen ja imetyksen tuomiin välittömiin kehollisiin seurauksiin, vaan äitiys muuttaa naista aivoja myöten.
Muutos alkaa jo odotusaikana: tutkijat ovat havainneet, että hormonit kasvattavat joihinkin hermosoluihin pieniä väkäsiä. Nämä väkäset lisäävät solun pinta-alaa ja synapsiyhteyksiä, mikä puolestaan parantaa äidin tiedonkäsittelyä. Syntymän jälkeen vauva saa aikaan monipuolista stimulaatiota äitinsä aivoille, ja se ylläpitää väkäsiä.
Hermosolukko vahvistuu eri puolilla aivoja
Synnytyksen jälkeen tuoreen äidin aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia, jotka auttavat häntä keskittymään vauvaan. Äitiyden ensikuukausina hermosolukko vahvistuu hypotalamuksessa, mustatumakkeessa, mantelitumakkeessa, päälakilohkossa ja etuotsalohkossa alueilla, jotka liittyvät motivaatioon, palkitsemiseen, tunteisiin, tuntoaistiin ja suunnitteluun. Suurimmat muutokset tapahtuvat niiden äitien aivoissa, jotka ovat eniten innoissaan vauvoistaan.
Kiintymyshormoni oksitosiinin eritys kiihtyy, kun äiti hoivaa ja hellii vauvaansa. Oksitosiinia pursuaa äidin elimistöön jo vauvan tuijottelun seurauksena. Pikkuihmisen sylittely puolestaan saa mielihyvähormoni dopamiinin kuohahtamaan. Nämä hormonit edistävät äidin ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä.
Myös aivojen valppaus- ja tunnekeskus mantelitumakkeen toiminta kiihtyy synnytystä seuraavina viikkoina. Tämä virittää äidin superherkäksi vauvansa tarpeille.
Äitiys lisää rohkeutta ja taitoja
Äitiyden tuomia muutoksia on tutkittu myös rotilla, sillä kaikkia kokeita ei voida tehdä ihmisille. Rottatutkimuksissa on havaittu, että synnyttäneet emot ovat muita naaraita taidokkaampia paikantamaan ruokaa labyrintista.
Äitiys myös tekee rottaemoista aiempaa rohkeampia. Kulkureitille ilmestyvät vieraat esineet eivät jähmetä niitä paikoilleen muiden rottien tavoin, vaan ne kiiruhtavat esteiden ohi ja jatkavat matkaansa. Lisäksi tutkimuksissa on selvinnyt, että rottaemot ovat muita naaraita parempia tekemään montaa asiaa yhtä aikaa – tuttua varmasti jokaiselle ihmisäidillekin!
Mikä parasta, äitiyden tuomat kognitiiviset hyödyt vaikuttavat pysyviltä. Näyttää siis siltä, että äitiys opettaa elinikäisiä taitoja.
mies53v
Joo ei ole kaikki äidit hyviä tai tee parastaan lapsen edun takia. Kokemusta on, oma äiti kohteli todella huonosti ja ilman rakastavaa isää ja isovanhempia, lapsuus olisi ollut karsea. Ihan tarpeeksi julmia tekoja ja silkkaa ilkeyttä kyllä riitti.
En ole itse lisääntynyt. Miksiköhän.
Ei äitiys tee parempaa, mutta muuttaa kyllä ihmistä todella paljon. Se vastuun määrä karsii ylimääräiset turhat asiat pois.
Mutta nyt kun lapset ovat teinejä, olen kyllä tullut itsekeskeisemmäksi. On enemmän aikaa omille jutuille.
Sanotaan että porsiessa lähtee aivot.
En mä ainakaan muuttunut mitenkään äitiyden myötä. Kai olin sitten niin hyvä ihminen jo valmiiksi (heh heh).
Ehkä siinä joku itsekeskeisyys karsiutuu kun pari vuosikymmentä joutuu huomioimaan jälkeläisiä ja ponnistelemaan heidän eteensä.
Mutta toisaalta lapsettomilla on suurempi mahdollisuus kehittää itseään, matkustella, harrastaa. Että he saattavat olla fiksumpia sitä kautta.
Kyllä minua on lasten saaminen tavallaan "jalostanut" (sinällään huono ilmaisu): minusta on tullut suvaisevampi moneen asiaan. Joustavampikin eikä oma pärstä lillu ykkosenä.
Ap:lla ei ole lapsia?