Ihmetyttää ihmiset, jotka kuvittelevat, että äitiys tekee ihmisestä automaattisesti jotenkin "jalomman"

Voisiko tätä hokevat olla vähän... tyhmiä? Siksi elämä pyörinyt oman navan ympärillä ja siksi vasta oman lapsen tekeminen on vähän edes kasvattanut, jos on. Puolet ihmisistä on mediaania tyhmempiä. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Jotkut usein hoetut asiat ovat pelkkää paskaa.

Kuinka monella onkaan traumoja omasta äidistä tai suhde isään paljon lämpimämpi ja läheisempi kuin äitiin? Niinpä.

Hyvä, jos ystäväsi on oppinut jotain uutta itsestään ja kasvanut ihmisenä. Erilaiset isot elämäntapahtumat usein tekevät sen ihmiselle. Ei vain vanhemmaksi tulo.

Mistä te puhutte? Ihan tyhmää! Olen äiti - ja isoäitikin - ja työelämässä ollut vielä viime vuoteen asti. IKINÄ en ole tavannut ajatusta, että äitiys tekisi millään lailla ihmisestä jotenkin jalommman tai että kukaan ympäristöstäni ajattelisi/pelkäisi/luulisi niin. Tämä aloitus on ihan ... sanonko mistä, ja selkeästi joidenkin taas ahdistuneiden-pelokkaiden-sosiopaattien tekemä!

Asiakkaista kyllä kaikkein kamalimpia ovat pienten lasten vanhemmat. 

Vanhemmuus muuttaa ihmistä kyllä, toisia varmaan paremmaksi ja toisia taas ei. Itse olen muuttunut parin vuoden valvomisen myötä zombiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmani ovat suurelta osin takana, ja lapsista näkee, etten ole siirtänyt heihin ongelmiani tai omien vanhempieni haitallisia käyttäytymismalleja.

m42

Et voi mitenkään vielä tietää, millaisia käyttäytymismalleja he lopulta ovat omaksuneet ja omaksuvat. Se voi näkyä paljon myöhemmin, joskus kun he ovat sinun iässäsi

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus muuttaa ihmistä kyllä, toisia varmaan paremmaksi ja toisia taas ei. Itse olen muuttunut parin vuoden valvomisen myötä zombiksi.

Vähän samaa olin tulossa sanomaan. Ei ne omat parhaat puolet ainakaan tässä vauva- tai taaperoaikana tule pahemmin ilmi, kun silmäpussitkin roikkuu poskilla. Katsotaan sitten muutamien vuosien päästä, onko äitiys jalostanut persoonaa.

Välillä tuntuu, että ne ihmiset, jotka niin hirveästi ovat kasvaneet äitiyden myötä, ovat niitä, jotka eivät ole ennen sitä kasvaneet ensinkään. Ovat olleet hattarapäitä ennen lapsia, ja sitten äitiys on lyönyt todellisuudella litsarin, ja on pakko ollut LOPULTAKIN kasvaa aikuiseksi.

Eivät sitten rassut ymmärrä, että iso osa ihmisistä on kasvanut aika tavalla jo ennen äitiyttä -ja että normaali ihminen kasvaa koko ajan. Se lapsetonkin.

Huvittaa myös ajatella, että nämä pyhät äidit asettavat sitten itsensä esim. Dalai Laman ja äiti Teresan yläpuolelle....

Itselläni on kyllä lapsia, ja tietysti olen vuosien saatossa muuttunut ihmisenä, mutta niin minä muutuin koko ajan ennen lapsiakin. En mitenkään voi tietää, millainen olisin nyt 40-vuotiaana lapsettomana. Voihan olla, että olisin "kasvanut" vielä enemmän. En vaan voi tietää.

Toisaalta en minä ymmärrä niitäkään, joiden mielestä parisuhde on suurin henkisen kasvun kenttä. Ei se minusta ole ollut, päinvastoin. Elämäni helpoin asia, ja äitiys on toinen. Kaikki muun on ihan tosi paljon vaikeampaa.

No, ehkä se huikea kasvaminen tapahtuu sitten kun lapset ovat teinejä, mene tiedä.

Minusta lähti pinnallisuus äitiyden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys tekee monista vähemmän itsekeskeisiä yms., mutta ei toki automaattisesti.

Mun mielestä äitiys pikemminkin pakottaa jättämään oma itsensä taka-alalle ja tuo perspektiiviä asioihin. Jos esimerkiksi sinkku kaveri valittaa nukkuneensa yhden yön huonosti, se on aika pientä verrattuna äitiin joka ei edes muista milloin viimeksi on saanut nukkua koko yön.

Ja olen itse siis lapseton, mutta kuitenkin olen hoitanut lapsia niin vähän tiedän millaisia lapset ovat. Ja suoraan sanottuna en ymmärrä miten äidit jaksaa sitä elämää? Myönnän olevani liian itsekäs hankkiakseni lasta. Minä tulisin hulluksi jos en saisi edes nukkua. Sitten pitäisi nousta aamulla pukemaan niille lapsille vaatteita päälle ja nämä pikku enkelit tietenkin vastustaa koko toimenpidettä. Sitten muksut hoitoon ja itse töihin. Työpäivän jälkeen muksujen haku ja kotona odottaa toinen työmaa. Sitten nukkumaan (jos lapset antaa nukkua) ja seuraavana päivänä koko helvetti alkaa alusta. Ei minusta olisi tuohon. Että kyllä minä ainakin arvostan äitejä.

Mä oon sitten ehkä joku lumihiutale, mutta kyllä mä oon kasvanut ihmisenä ilman lapsiakin. Ihan kun lapsettomilla ei olis minkäänlaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jos äitiys tekee ihmisestä paremman, miksi syntyy fasd-lapsia ja mihin lastensuojelua tarvitaan? Bio-äiti parempi ihminen kuin lapseton pari, joka haluaa tarjota kodin kaltoin kohdellulle lapselle? Lähipiirissä yksi tällainen täysin läpimätä äiti-ihminen, jota lapset eivät enää suostu edes tapaamaan, nyt kun saavat itse päättää.

Suomessa joka vuosi 90 000 lasta on lastensuojelun piirissä.

Tällä tavalla puhuvat yleensä ne äidit, jotka jostain syystä kuvittelevat, että lapsettomien/sinkkujen elämä on jatkuvaa 18-kesäisen larppausta. Ihan kuin lapseton ei kasvaisi ja kehittyisi vuosien mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitiys tekee ihmisestä paremman, miksi syntyy fasd-lapsia ja mihin lastensuojelua tarvitaan? Bio-äiti parempi ihminen kuin lapseton pari, joka haluaa tarjota kodin kaltoin kohdellulle lapselle? Lähipiirissä yksi tällainen täysin läpimätä äiti-ihminen, jota lapset eivät enää suostu edes tapaamaan, nyt kun saavat itse päättää.

Suomessa joka vuosi 90 000 lasta on lastensuojelun piirissä.

Vai olisiko niin, että 90000 kertaa lapsi on lastensuojelun piirissä?

Niin noh, myös kiireen palvominen on asia, jos ihminen kokee olevansa jotenkin jalompi.

Kuka nyt milläkin kokee itsensä tarpeelliseksi. Toisille se on äitiys ja se on ihan ok.

Miksi ap asia häiritsee sinua?

Olen itse lapseton. Pidän lapsista, mutta olen aina ajatellut, ettei minun tarvitse saada lapsia itselleni. En kadu päätöstäni, muttei minua haittaa, että ystäväni ovat tyytyväisiä äitiyteensä - päinvastoin. He onneksi myös arvostavat minua ihan tällaisena ikuisena pohdiskelija, kuten olen, vaikken mitään erikoista ole koskaan saavuttanutkaan. Eikä se haittaa minua itseänikään. Ihanaa, että ihmiset ovat tyytyväisiä valintoihinsa.

Joo mustavalkoiset ihmiset on raskaimpia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin noh, myös kiireen palvominen on asia, jos ihminen kokee olevansa jotenkin jalompi.

Kuka nyt milläkin kokee itsensä tarpeelliseksi. Toisille se on äitiys ja se on ihan ok.

Miksi ap asia häiritsee sinua?

Olen itse lapseton. Pidän lapsista, mutta olen aina ajatellut, ettei minun tarvitse saada lapsia itselleni. En kadu päätöstäni, muttei minua haittaa, että ystäväni ovat tyytyväisiä äitiyteensä - päinvastoin. He onneksi myös arvostavat minua ihan tällaisena ikuisena pohdiskelija, kuten olen, vaikken mitään erikoista ole koskaan saavuttanutkaan. Eikä se haittaa minua itseänikään. Ihanaa, että ihmiset ovat tyytyväisiä valintoihinsa.

Joo ihan ok se tietysti on, jos joku kokee, että äitiys on muuttanut häntä parempaan. Ennemmin kritisoin kuitenkin sitä asennetta, että lapseton ei mukamas voisi olla samalla tavalla "kasvanut ihmisenä" vain siksi, että hänellä ei ole lapsia. Kyllä lapseton voi olla ns. parempi ja epäitsekkäämpi ihminen kuin joku jolla nyt sattuu lapsia olemaan. Ap

Onhan se niin,että jotkut oppivat laittamaan muiden tarpeet omiensa edelle vasta sitten, kun on pakko. Toisaalta jotkut vanhemmat eivät koskaan opi tätä, vaan pysyvät ihan yhtä itsekkäinä ja kylminä vaikka saavat lapsia.