Ihmetyttää ihmiset, jotka kuvittelevat, että äitiys tekee ihmisestä automaattisesti jotenkin "jalomman"

Varmaan riippuu ihmisestä. Jos on elämässä aina päässyt ns helpolla voi äitiys olla opettavainen kriisivaihe joka kasvattaa. Toisaalta samaa sisäistä kasvua syntyy monesta muustakin tapahtumasta jos on valmis ottamaan vastuuta ja kasvamaan.

Ap on tyypillinen katkera ja ruma vela joita palsta on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys tekee monista vähemmän itsekeskeisiä yms., mutta ei toki automaattisesti.

Siin mielessä vähemmän itsekeskeisiä, että siinä "itsessä" on se lapsi samassa paketissa. Hyvin monesta äidistä tulee moninkertaisesti aiempaa itsekkäämpi lapsen myötä, mutta he yrittävät peittää sitä kutsumalla itseään "naarasleijoniksi". Siinä eivät paljon sukulaiset, naapuristo ja yhteiskunta paina, kun pitää saada omalle paketille parasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä joku itsekeskeisyys karsiutuu kun pari vuosikymmentä joutuu huomioimaan jälkeläisiä ja ponnistelemaan heidän eteensä.

Mutta toisaalta lapsettomilla on suurempi mahdollisuus kehittää itseään, matkustella, harrastaa. Että he saattavat olla fiksumpia sitä kautta.

tehtiin lapset päälle kolmekymppisinä. Ehdittiin matkustella ja kaikkea muutakin. Nyt kun on lapsia, matkustellaan, harrastetaan ja kehitetään itseämme. Että sillalailla mikään ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyypillinen katkera ja ruma vela joita palsta on täynnä.

Ja sinä tyypillinen ilkeä ihminen.

Eivät tiedä lasten suojelun tilanteesta mitään. Ja lapsethan suojelevat vanhempiaan viimeiseen asti. Äidit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, jos on trauma menneisyys niin eivät todellakaan ole jaloja vaan se p..a pannaan omien lasten päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyypillinen katkera ja ruma vela joita palsta on täynnä.

Vai että rumakin vielä. :D Onneksi itse vaikutat mitä mukavimmalta ja sisäisesti kauniilta ihmiseltä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vauva kehittyy huimaa vauhtia syntymänsä jälkeen, mutta tiesitkö, että myös äiti muuttuu – aivoja myöten? Äitiys vahvistaa aivojen hermosolukkoa, terästää kognitiivisia kykyjä ja herkistää äidin vauvansa viesteille.

Lapsen saava nainen käy läpi mullistavan muutoksen, kun yhdestä tulee kaksi. Muutokset eivät kuitenkaan lopu odotusajan, synnytyksen ja imetyksen tuomiin välittömiin kehollisiin seurauksiin, vaan äitiys muuttaa naista aivoja myöten.

Muutos alkaa jo odotusaikana: tutkijat ovat havainneet, että hormonit kasvattavat joihinkin hermosoluihin pieniä väkäsiä. Nämä väkäset lisäävät solun pinta-alaa ja synapsiyhteyksiä, mikä puolestaan parantaa äidin tiedonkäsittelyä. Syntymän jälkeen vauva saa aikaan monipuolista stimulaatiota äitinsä aivoille, ja se ylläpitää väkäsiä.

Hermosolukko vahvistuu eri puolilla aivoja

Synnytyksen jälkeen tuoreen äidin aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia, jotka auttavat häntä keskittymään vauvaan. Äitiyden ensikuukausina hermosolukko vahvistuu hypotalamuksessa, mustatumakkeessa, mantelitumakkeessa, päälakilohkossa ja etuotsalohkossa alueilla, jotka liittyvät motivaatioon, palkitsemiseen, tunteisiin, tuntoaistiin ja suunnitteluun. Suurimmat muutokset tapahtuvat niiden äitien aivoissa, jotka ovat eniten innoissaan vauvoistaan.

Kiintymyshormoni oksitosiinin eritys kiihtyy, kun äiti hoivaa ja hellii vauvaansa. Oksitosiinia pursuaa äidin elimistöön jo vauvan tuijottelun seurauksena. Pikkuihmisen sylittely puolestaan saa mielihyvähormoni dopamiinin kuohahtamaan. Nämä hormonit edistävät äidin ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä.

Myös aivojen valppaus- ja tunnekeskus mantelitumakkeen toiminta kiihtyy synnytystä seuraavina viikkoina. Tämä virittää äidin superherkäksi vauvansa tarpeille.

Äitiys lisää rohkeutta ja taitoja

Äitiyden tuomia muutoksia on tutkittu myös rotilla, sillä kaikkia kokeita ei voida tehdä ihmisille. Rottatutkimuksissa on havaittu, että synnyttäneet emot ovat muita naaraita taidokkaampia paikantamaan ruokaa labyrintista.

Äitiys myös tekee rottaemoista aiempaa rohkeampia. Kulkureitille ilmestyvät vieraat esineet eivät jähmetä niitä paikoilleen muiden rottien tavoin, vaan ne kiiruhtavat esteiden ohi ja jatkavat matkaansa. Lisäksi tutkimuksissa on selvinnyt, että rottaemot ovat muita naaraita parempia tekemään montaa asiaa yhtä aikaa – tuttua varmasti jokaiselle ihmisäidillekin!

Mikä parasta, äitiyden tuomat kognitiiviset hyödyt vaikuttavat pysyviltä. Näyttää siis siltä, että äitiys opettaa elinikäisiä taitoja.

mies53v

Olisipa sitten ollut mielenkiintoista tutkittavaa näille tutkijoille kun olisivat saaneet minun äitini aivot pöydälleen leikeltäviksi!

Siinä olisi mennyt roskikseen monta hienoa ylevää teoriaa toinen toisensa jälkeen.

Mitenkähän lienee olisivat asian selittäneet.

Tämä "äiti" kun repi hajalle seitsemän lastaan ja vielä lastensa isän kaupan päälle. Näitä haavoja nyt sitten on yritetty paikkailla vuosikymmeniä paremmalla ja huonommalla tuloksella. Yhden asian kuitenkin pystyi opettamaan niin että tulikirjaimin sieluuni piirtyi: omille pennuilleni en koskaan enkä milloinkaan enkä misään tilanteessa tee niinkuin meille tehtiin. Ja se päätös on pitänyt. En varmaan ole ollut malliäiti enkä ole kaikkea osannut. Oma äidinmallini kun oli läpimätä. Kaksi hyvin elämässä pärjäävää ja menestyvää lasta olen kuitenkin kasvattanut päinvastaisilla metodeilla joilla itseäni kasvatettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiys tekee monista vähemmän itsekeskeisiä yms., mutta ei toki automaattisesti.

Siin mielessä vähemmän itsekeskeisiä, että siinä "itsessä" on se lapsi samassa paketissa. Hyvin monesta äidistä tulee moninkertaisesti aiempaa itsekkäämpi lapsen myötä, mutta he yrittävät peittää sitä kutsumalla itseään "naarasleijoniksi". Siinä eivät paljon sukulaiset, naapuristo ja yhteiskunta paina, kun pitää saada omalle paketille parasta.

Tämä! Se itsekeskeisyys vain laajenee kattamaan sen oman egon jatkeen eli lapsen. Ei siinä ole mitään epäitsekeskeistä. Jos äitiys tekisi äideistä myös vieraita ja muita perheen ulkopuolisia kohtaan ymmärtäväisempiä ja empaattisempia ja saisi heidät tekemään vaikka hyväntekeväisyyttä tms niin voisin sellaisen ihmisen kohdalla allekirjoittaa tuon.

Ja mistä näkee että lapsi on jonkun oman egon jatke? Siitä että äiti suuttuu jos joku ei erikseen huomioi tai ihastele lasta tai vieras ihminen ei vaikka hymyile lapselle takaisin. Sen ottaa loukkauksena.

Lapsettomia ja lapsellisia on kaikenlaisia. Itseäni ärsyttää lähinnä tämä kahtiajako "äidit ajattelevat lapsettomista näin ja itsestään näin. Lapsettomat ajattelevat itsestään noin ja yleensä vain itseään tai mitä muut ajattelevat heistä itsestään (mikä stereotypina toki vahvistuu hyvinkin tällä palstalla....). Oma äitini on jonkin verran epämiellyttävää seuraa, mutta toki rakas. Itsestäni muovautui melkolailla ok. Mulla on tosi ihania lapsettomia kaverita ja kavereita, jotka ovat äitejä. Ihminen voi olla ihana oli lapseton tai saanut lapsia. Toki yleensä inhottava ihminen ei muutu ihanaksi saadessaan lapsia. Sitten tiedän ja tunnenkin tosi inhottavia ihmisiä muutaman. Onneksi kaikki ovat lapsettomia, yksi niistä on maho.

Ihmiset kasvaa ja kehittyy ilman lapsia.

Juu, toisten pitää synnyttää lapsi, kun eivät muuten osaa lopettaa baareissa riekkumista. Olen pahoillani, olet törmännyt äiti-ihmiseen. Joistakin tulee tällaisia ja yleensä se tarkoittaa myös ystävyyden katkeamista. Valitettavasti. 

Puolison isä kuoli. Arvatkaahan kuka vetää parhaillaan draamaa, sisarussarjan ainoa naimaton ja lapseton... kaikkien pitäisi toimia juuri niin kuin hän haluaa ja juuri silloin kun hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiys tekee monista vähemmän itsekeskeisiä yms., mutta ei toki automaattisesti.

Siin mielessä vähemmän itsekeskeisiä, että siinä "itsessä" on se lapsi samassa paketissa. Hyvin monesta äidistä tulee moninkertaisesti aiempaa itsekkäämpi lapsen myötä, mutta he yrittävät peittää sitä kutsumalla itseään "naarasleijoniksi". Siinä eivät paljon sukulaiset, naapuristo ja yhteiskunta paina, kun pitää saada omalle paketille parasta.

Samaa mieltä. Tuttavapiiristä olen tehnyt sen havainnon, että se taustalla oleva luonne vahvistuu monesti äitiyden myötä. Jos nainen on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen, avarakatseinen yms., niin äitiys tekee vielä empaattisemman. Jos nainen on ollut ennen äitiyttä epäempaattinen, katkera ja kateellinen oman edun tavoittelija, niin nämä piirteet korostuvat äitiyden myötä.

Samalla tavalla puhutaan vanhuksista, että ikä tekee muka jaloksi, herttaiseksi, ystävälliseksi yms., mutta todellisuudessa siitä kiukkuisesta ja kärttyisestä keski-ikäisestä ihmisestä tulee vaan pahantuulinen vanhus. Ei se tietty elämänvaihe automaattisesti ketään jalosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kasvaa ja kehittyy ilman lapsia.

Joustavammaksi ja muut paremmin huomioon ottavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Puolison isä kuoli. Arvatkaahan kuka vetää parhaillaan draamaa, sisarussarjan ainoa naimaton ja lapseton... kaikkien pitäisi toimia juuri niin kuin hän haluaa ja juuri silloin kun hän haluaa.

Kurja luonne ei katso sitä, onko sinulla lapsia vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kasvaa ja kehittyy ilman lapsia.

Samaa mieltä. Jokainen osaa vaihtaa vaipan. Näin ovat sanoneet myös ystäväni, joilla on lapsia.

Minkälaisia ihmishirviöitä nämä äidit ovat ennen sitten olleet. Osaan kyllä ottaa toiset huomioon ilman lastakin enkä saa itkupotkuraivareita, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. 

Jalompi viitannee ainakin alkuosaltaan jalkoihin ja niiden levittämiseen. Sillä tavallahan sitä äidiksi päädytään.

Jalompi ja jalompi... onko ihminen jalompi jos muuttuu lapsien myötä itsekeskeiseksi muita huomioimattomaksi eukoksi?

Lastenvaunuilla vaan jyrätään ihmisten päälle ja lapset saa hillua miten sattuu ihmisten tiellä ja käyttäytyä huonosti. Jutut on minä minä minä ja lapset sitä lapset tätä?

Ei lapset oikeuta käyttäytymään huonosti ja ne lapsetkin pitää opettaa olemaan kunnolla.