Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajat, keskustellaanko niistä asioista, jotka tekee työstä sietämätöntä
04.12.2021 |
Mulla se on nämä mitään ymmärtämättömät vanhukset, joita pitää väkisin yrittää pitää elossa mahdollisimman pitkään. Ja jatkuvasti valittavat vanhukset, jotka ei tajua, että jokainen auttaa mieluiten niitä mukavia kuin näitä ikuisia kitisijöitä, kun mikään ei ole ikinä hyvin.
Omaiset, jotka kuvittelevat, että ne heidän vanhukset on kaikki mitä me elämältä halutaan. Jotka vaativat älyttömiä asioita, eikä voi tyytyy siihen, että on maha täynnä, kuivaa ja kivutonta. Koko maapallon pitäis viihdyttää niitä.
Oikeesti kun miettii, niin ei oo vanhuspuolella kyllä mukavia töitä.
Kommentit (83)
Omaiset ja heidän vaatimuksensa. Ykkösenä juurikin tämä, että omaa 100 vuotiasta vanhempaa pitää pakolla motivoida, kuntouttaa ja ties mitä. Ettei se nyt herran jumala vaan ota ja kuole. Samaan aikaan tää 100 vuotias on itse ilmaissut moneen otteeseen, että joutais jo lähteä. Haluaisi syödä ruoaksi vain riisipuuroa ja hillovoileipää, mutta sekään ei ole ok, koska lapset haluavat, että annetaan mahdollisimman proteiinipitoista ja monipuolista ruokaa. Jos itse elän joskus 100 vuotiaaksi, niin syön just mitä mieli tekee ja lapset saa tunkea ne Palmian kaalilaatikkonsa ja lisäravinnejuomansa sanonko minne.
Monet omaiset tuntuu olevan aivan kuutamolla siitä, että vanhuksia on paljon ja käsipareja hoitoon liian vähän. Siitäkin huolimatta, että media jauhaa tästä päivittäin. Yksikin omainen yllättyi, että meillä on hänen äitinsä lisäksi 70 muutakin hoidettavaa (kotihoidossa) ja siksi ei voida antaa tarkkaa kellonaikaa, että monelta tullaan.
Ja nyt omaiset jos luette tätä: Ei ole enää olemassa sellaista kotipalvelua kuin mitä oli joskus 30 vuotta sitten. Helsingissä on tarjolla ainoastaan kotisairaanhoitoa ja niiden käyntien kriteereinä on, että asiakas tarvitsee jotain hoidollista apua kuten lääkkeiden, hygienian tai ruokailun kanssa. Käynnillä pitää olöa jokin syy ja se, että me käydään katsomassa, että onko Mirja-mummulla kaikki hyvin kerran päivässä, mutta ei tehdä siellä mitään, niin ei täytä niitä kriteereitä. Ja se ei ole meidän hoitajien päätös vaan ihan kaupungin linjaus, joten turha raivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja, mutta lastenhoitajana. Itseä risoo työssä arvostamattomuus. Hoitajalla ei ole mitään arvoa. Kun aloitin tämän työn 20v sitten, olin samanarvoinen työntekijä kun muutkin päiväkodin työntekijät. Nykyään minulla ei ole mitään arvoa. Töissä ihmisestä rutistetaan kaikki ulos, kotona ei jaksa enää mitään. Oma perhe kärsii. Asiakkaat on entistä vaativampia, samoin asiakkaiden vanhemmat. "Tavalliset" lapset on harvassa, ja nekin oireilee kun ryhmät pullollaan ties minkälaista haastetta. Hehkutetaan vaan opettajat sitä ja opettajat tätä. Hoitajat siellä kuitenkin on aamusta iltaan sen ryhmän kanssa pärjäämässä. Työvuoroja vielä muutettu niin, että ollaan entistä enemmän töissä, se pienikin ilo, että joskus pääsee aikaisemmin ja ehtii kotona hoitaa omia asioita viety pois. Kun kiireestä sanoo, ehdotetaan ratkaisuksi, että ei vaihdeta pienten kakkavaippoja heti, vaan vasta sitten sopivassa välissä.
Alan olla tähän hommaan ihan kypsä. Pitkät lomat on oikeastaan ainoa asia, miksi en ole jo lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lukunsa ovat lisäksi he, jotka haluaisivat vanhuksen suonensisäiseen nesteytykseen.
Tuonhan määrää loppupeleissä lääkäri, että annetaanko se vai ei.
Niin, mutta usein omainen saa tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työvoimaa on liian vähän ja joka päivä joutuu jäämään ylitöihin, kun kirjaaminen tietokoneellekin on tehtävä.
Ylitöitä ei saisi tehdä, eikä niistä makseta. Siinä sitten yrität ottaa tekemiäsi ylitöitä pois "tunti tunnista" -periaatteella esim. jonkin iltavuoron alkupäästä. Tämä tietenkin vain lisää kiirettä, kun työvuoron alusta puuttuu hoitaja.
Tilapäisesti tätä vielä jaksaisi, mutta ei jatkuvasti. Koko ajan kiireen kierre.
Kerro miten iltavuorossa puuttuu työvuoron alussa hoitajia?
Sillä tehän olette ainakin tunnin tai kaksi osastolla siten, että kaksi vuoroa on päällekkäin töissä
Eli mihin aikaan aamuvuoron hoitajat lähtevät töistä?
Ja mihin aikaan iltavuoron hoitajat tulevat töihin?
Ja eikös teillä ole aina se palaveri, kun vuoro vaihtuu, että edellinen vuoro esittää katsauksen siitä, mitä osastolle kuuluu sinä päivän, ja keitä potilaita on tullut uusia ja hoitojutuista sun muista?
Jos joku iltavuorolainen ei tule ja sijaista ei saada, niin silloin iltavuorosta puuttuu yksi hoitaja. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Hienopieru-kollegat. Siis lähihoitaja joka pitää itseään jotenkin hienompana ja parempana niin ettei esim. iltapalahommat tai roskien vienti onnistu kun "ei tämä ole meidän töitämme" vaikka nämäkin työt on kirjattu työsopimukseen. Lisäksi nämä hienopierut pelaavat itsensä ulso raskaimmista töistä melkein aina, nakittelebvat omia töitään muille eivätkä juurikaan auta kollegaa....ja vielä näillä on armoton päteminen muille hoitajille. Semmosta.
Juuri näin. Se, ettei itse osallistu raskaisiin töihin ja samalla pädetään toisille hoitajille. Voi ristus se ottaa sitten päästä. Ja pahimpana on vastuun välttely. Kun tulee töissä tiukka paikka jolloin sitä ammattitaitoa tarvitaan niin silloin nämä kaikkein pätevimmät ja osaavimmat livahtavat tiehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten väkisin hengissä roikuttaminen on käsittämätöntä. Kipeän ja täysin hoidettavan, mistään ymmärtämättömän ihmisen olisi armeliampaa antaa mennä. Olen entinen hoitaja.
Ensimmäiset vuodet menivät ok, mutta sitten alkoi vaivata
- Ensimmäiset merkit kehon kulumisesta fyysisessä työssä. Nopeudesta ei makseta lisää ja hitaamminkaan et opi tekemään, sillä kaipaat kaikessa haasteita.
- Pieni taloudellinen korvaus työstä niin, että oli suunniteltava tarkoin kaikki rahankäyttö. Mahdollisuus saada pitkäjänteisesti säästöön palkasta osa oman vanhuuden varalle heikko. Jatkuvaa kituuttamista. Pitäisikö ilahtua siitä, että sai ostettua itselleen uudet urheiluvaatteet vai? Tämäkö korvaa kaiken, menetetyn ajan ja kulumat omassa kehossa vai?
- Tylsyys. Osasin jo tehtäväni. Uusia haasteita kovin vähän. Kaikki laitetaan samaan muottiin. Yrität viihdyttää itseäsi töissä esim opettelemalla ulkoa asioita, mutta alkaa masentaa silti. Tiedät, että etenemismahdollisuuksia ei ole. Täytyisi olla sosiaalisesti pyrkyrimpi, mutta ei jaksa olla. Asiakas/potilaskontakteissa on jo tarpeeksi sosiaalisuutta. Tahtoisi käyttää enemmän aivojaan asioihin ja vähemmän ihmisiin.
- Inhottavat työtehtävät, jotka on vain hoidettava. Väkivallan uhka aina taustalla olemassa on pidettävä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rokotevastaiset wt-prinsessat, jotka kuvittelevat olevansa lääketieteen ja lain asiantuntijoita. Näiden patalaiskojen, määkivien ihraperseiden takia me rokotetut joudumme nyt paiskimaan kaksin verroin hommia. HV. V*tuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadin omaisena, että saadaan vanhus kotikuntoon. Niin saatiin reilussa kuukaudessa! Kannatti tiedänkin nähdä vaivaa!
Tämä vaati jokapäiväistä sängystä ylös nostoa ja kävelytystä vessaan ja takaisin sekä lääkityksen säätämistä. Vaadin punnitsemaan omaisen joka päivä, jotta turvotukset saatiin poistettua. Vaadin lisää nesteenpoistolääkettä. Ei kukaan kävele, jos jalat on yhtä painavat kuin kivet!
Toivottavasti minun lapseni eivät tee näin kun olen vanha ja raihnainen, vaan antavat minun armeliaasti kuolla. Varmaan yhtä juhlaa kun kuntoutetaan väkisin jatkamaan merkityksetöntä ja tuskaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minun lapseni eivät tee näin kun olen vanha ja raihnainen, vaan antavat minun armeliaasti kuolla. Varmaan yhtä juhlaa kun kuntoutetaan väkisin jatkamaan merkityksetöntä ja tuskaista elämää.
Oma motivaatio oli korkealla. Kannattaa kuntouttaa, jos hoidettava on fyysisesti hauras, mutta sitkeä, muistava ja tahtoo kotiin. Muistava kohta ei täyttynyt aivan täydellisesti silloin, kun oli sänkypotilaana, mutta muisti palasi heti, kun saatiin liikkuvaan kuntoon. Muisti sentään läheisensä koko ajan, mutta paikantaju ja terveydentila, johon oli joutunut, hämärtyi. Ollaan menty jo vuosia kotona eteenpäin paremmassa kunnossa eläen! Kannatti! Ikää yli 80 v.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat osaavat olla saamarin ärsyttäviä. Koko ajan kitinää kuinka heitä ei arvosteta, jokainen tiimipalaveri on sairaanhoitajien temmellyskenttää ja uhriutumista. Lähihoitajat istuvat hiljaa.
Kyllähän se nyt joissain paikoissa v...tuttaa, kun oletetaan että sh tekee samat työt kuin tekin ja siinä sivussa omat hommat armosta jossain välissä. Jos yrittää tehdä toisin näytetään nyrpeää naamaa. Yhdessä paikassa saikuilla ei käytännössä ollut kuin yksi pieni tauko, kun aamutauko meni verenpaineiden mittaukseen kun muut kahvittelivat.
Jos teillä sairaanhoitajilla on teillä asiat huonosti niin onko heidän sanomisensa sinulta pois? Avaa ihmeessä suusi jos on omia asioita tuotavana palaveriin, ei sitä kukaan muu sinun puolestasi avaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänhän kannattaakin satsata aina väheneviä resursseja yli 80v…
Vierailija kirjoitti:
Tai ne omaiset jotka ei halua että vanhemmat syö kipulääkkeitä. Sitten ei anneta panadoliakaan kipeälle ihmiselle.
Ei omainen voi kieltää kipulääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo monesti mainittu, omaiset olivat suurin syy alanvaihtoon. Ihmiset ovat nykyään todella pihalla luonnon normaalista kiertokulusta ja moni omainen oli sitä mieltä, että Maija 103v saadaan kyllä pidettyä elossa kun annetaan vaan reilusti lääkkeitä.
Moni vanhus ei halua osallistua esim. viriketuokioihin vaan moni tykkää esimerkiksi katsella telkkaria päivät pitkät. Nämäkin vanhukset olisi pitänyt omaisten mielestä väkisin raahata askartelu- ja laulutuokioihin. Ulkoilun kanssa sama homma. Ulos vietiin kaikki halukkaat useita kertoja viikossa, mutta oli aina joku, jota ei saanut suosiolla sinne koskaan vietyä. Tietenkin me hoitajat olimme laiskoja kun emme väkisin vieneet.
Kävelemään kykenemättömiä olisi pitänyt väkisin kuntouttaa. Yksi omainen oikein näytti mallia, miten otetaan kainaloista kiinni ja roikotetaan "kävely"lenkki. Tähän liittyen oli omaisia, jotka olivat sitä mieltä, että nostimia ei saa käyttää.
Toivottavasti ei enää koskaan tarvitse palata tuohon hullunmyllyyn.
Minä menin aikoinaan katsomaan mummoani ja jäin tuijottamaan suu auki kun kaapinkokoinen äijä roikotti pientä, jeesusta huutavaa mummelia kainaloista pitkin käytävää ja totesi minulle että kun "hoitajat ei muka saa äitiä kävelemään, niin minä näytän". Aika häslinkiä siinä oli ja joku hoitaja taisi uhata äijää poliiseillakin. Olisi se näky, kun huonojalkaiset vanhukset pakko "kävelytettäisiin" tuohon tyyliin!
Te hoitajat tulette myös vanhoiksi. Ei sitä nuorena vielä käsitä.
Millaisia hoidettavia aiotte olla?
Vierailija kirjoitti:
Meidänhän kannattaakin satsata aina väheneviä resursseja yli 80v…
Kyllä resursseja ja rahaa pitää saada kohentamaan vanhuus ihmisarvoiseksi.
Ei valittamista. Leppoisa työ, jota teen puhumalla ja ohjaamalla. Ei fyysistä työtä eikä eritteitä. Muistakaa, että lähihoitajan koulutuksella voi tehdä töitä monessa ammatissa. Vanhustyö ei ole ainoa
Hienopieru-kollegat. Siis lähihoitaja joka pitää itseään jotenkin hienompana ja parempana niin ettei esim. iltapalahommat tai roskien vienti onnistu kun "ei tämä ole meidän töitämme" vaikka nämäkin työt on kirjattu työsopimukseen. Lisäksi nämä hienopierut pelaavat itsensä ulso raskaimmista töistä melkein aina, nakittelebvat omia töitään muille eivätkä juurikaan auta kollegaa....ja vielä näillä on armoton päteminen muille hoitajille. Semmosta.