Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus, pelot, jatkuva huolestuneisuus
06.03.2015 |
Mun on pakko avautua. Kiitos jos jaksat lukea ja ehkä jopa kommentoida. Mulla on ollut ahdistuskausi jo reilu puol vuotta. Olen monena päivänä viikossa tosi ahdistunut ja pelkään kaikkea kauheeta (syöpää yms sairauksia, tai että olen altistunut jollekin ympäristömyrkylle / kemikaalille ja sairastun sen takia tulevaisuudessa). Tällä hetkellä pelkään just tuota ympäristöaltistumista :( Pelkoni ovat aina sellaisia, että niiden kohde on teoriassa ihan mahdollinen. esim. vakavat sairaudet - kuka tahansa voi sairastua! Ja pelkoni koskevat aina ihan katastrofaalisia asioita, jotka liittyvät jollain lailla omaani ja / tai läheisteni terveyteen.
Minulla on lapsesta asti ollut ahdistuskausia. Vaikka nytkin on paljon päiviä, etten ole niin ahdistunut kuin juuri tällä hetkellä, niin joka ikinen päivä ajatukset kuitenkin pyörii kaikessa inhottavassa, sairauksissa ja uhkissa. Ajatuksissa taustalla siis koko ajan sama "kelaaminen". En koe olevani masentunut, sillä kykenen hoitamaan työni ja muut velvollisuuteni ja tietyt asiat tuottaa iloa (jonka kuitenkin pilaa se, että taustalla väijyy koko ajan ahdistus ja pelko jostain syövästä tai myrkystä).
Olen nyt käynyt psykiatrilla ja hän suositteli terapiaa johon aionkin nyt hakeutua. Joku apu on pakko löytyä, en enää jaksa :( Tänään ajattelin ensimmäistä kertaa, että mitä järkeä tämmöisessä elämässä on. Koko ajan pelätä jotain. Eikö olisi parempi kuolla? No (ainakaan vielä - toivottavasti en koskaan) en ole siinä tilassa, että oikeasti pystyisin riistämään hengen itseltäni. Haluan elää! Mutta miten voisin elää ilman tätä jatkuvaa pelkoa jostain? En tavoittele mitään superonnellisuutta. - ainoastaan sitä, että voisin elää ihan tavallista elämää ilman että koko ajan murehdin jotain.
Läheiseni, esim. puolisoni, ovat myötätuntoisia, mutta eivät ymmärrä. Puolisoni "lohdutuskeino" on, että "ajattele kaikkia niitä ihmisiä, joilla on asiat OIKEASTI huonosti". Voi tiedän olevani turhasta valittaja, ja häpeän tätä ominaisuuttani (itse asiassa häpeän takia en ole aikaisemmin puhunut peloistani kenellekään enkä hakenut apua - nyt on ollut pakko, kun en vaan kestä tätä enää!)
Onko kellään ollut samanlaista? Miten selviätte?
Kommentit (31)
Mulla on tismalleen samaa. Tosin pelko kärjistyy erityisesti onnettomuuksiin. Joskus en pysty edes nukahtamaan illalla jos täytyy mennä autolla seuraavana päivänä. Olen käynyt juttelemassa psykiatrilla ja on lääkitys ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoajatukset? tuohon on sopiva lääkitys
Just tänään ajattelin rustata ihan samanlaisen alotuksen tänne. Mulla kans sairauksien ja onnettomuuksien pelkoa. Lisäksi pelkään että sekoan. Siis pelkään usein että alan nähdä tai kuulla harhoja vaikka oikeasti mulla ei semmoisia ole koskaan ollut ja tiedostan että mun pelot ja ahdistukset on ns. turhia mutta silti ne vaan pyörii päässä. Eniten tätä ahdistusta tulee jos mun rutiineihin tulee isoja muutoksia tai pitää tehdä jotain uutta mitä en ole ennen tehnyt. mulla kaikki alkoi siitä kun olin tosi stressaantunut ja puhkesi paniikkihäiriö. Pääsin paniikkikohtauksista ajan myötä eroon ilman lääkitystä mutta sitten tuli nuo ahdistavat ajatukset. :( haluaisin yrittää päästä näistä ahdistuksista ja peloistakin eroon ilman lääkitystä, mutta en tiedä miten.
Ja siis mulla on kaikki muut asiat elämässä tosi hyvin tällä hetkellä ja pystyn iloitsemaan asioista jne. mutta silti tota ahdistusta jostain syystä vaan on.. t:5
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:47"]Just tänään ajattelin rustata ihan samanlaisen alotuksen tänne. Mulla kans sairauksien ja onnettomuuksien pelkoa. Lisäksi pelkään että sekoan. Siis pelkään usein että alan nähdä tai kuulla harhoja vaikka oikeasti mulla ei semmoisia ole koskaan ollut ja tiedostan että mun pelot ja ahdistukset on ns. turhia mutta silti ne vaan pyörii päässä. Eniten tätä ahdistusta tulee jos mun rutiineihin tulee isoja muutoksia tai pitää tehdä jotain uutta mitä en ole ennen tehnyt. mulla kaikki alkoi siitä kun olin tosi stressaantunut ja puhkesi paniikkihäiriö. Pääsin paniikkikohtauksista ajan myötä eroon ilman lääkitystä mutta sitten tuli nuo ahdistavat ajatukset. :( haluaisin yrittää päästä näistä ahdistuksista ja peloistakin eroon ilman lääkitystä, mutta en tiedä miten.
[/quote]
Ikävä juttu :( en näköjään ole yksin asian kanssa.. Voimia ap:lle ja sinulle t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samassa tilanteessa vielä pari vuotta sitten. oireet ovat olleet osa arkea lapsesta/nuoresta asti. nyt 2v kognitiivista psykoterapiaa takana. Työstä on käynyt mutta empä olisi uskonut että tilanne voisi olla ikinä näin hyvä! En syö lääkkeitä. vaikka välillä on ollut todella vaikeita jaksoja.suosittelen kaikille lämpimästi. kun ymmärtää asioiden syy seuraus yhteyden voi alkaa muuttaa omaa suhtautumistaan ja toimintaa. Pitkiä prosesseja mutta lopussa kiitos seisoo! Tsemppiä! Hae apua ja sitoudu vaikka välillä tuntuukin vaikealta!
miten terapiaan pääsee? Tuntuu että nykyään tyrkytetään vain lääkkeitä jotka eivät edes poista itse ongelmaa, helpottavat vain oireita. Ja vaikuttaa siltä että terapiaan pääsyn edellytyksenä on se että myös syö lääkkeitä. Haluaisin terapiaan mutta ilman lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin tänne ja oli ihana nähdä, että on tullut paljon ASIALLISIA vastauksia. Kiitos niistä! Jotenkin helpottavaa tietää, etten ole ainoa joka kärsii tämäntyyppisestä. Voimia teille kaikille!
Joku kyseli terapiasta. Mun psykiatri sanoi, että lääkitys on mahdollinen, mutta ei tosiaan tyrkyttänyt mitään. Hän sanoi, että 3 kk:n hoitosuhteen (siis lääkärillä / psykiatrilla joka antaa dg:n 3 kk:n päätteeksi) jälkeen voi hakeutua Kelan osittain kustantamaan terapiaan. Aikaisemminkin voi käydä terapetin arviointikäynneillä, mutta ne pitää käsittääkseni maksaa kokonaan itse. Lääkitys ei ole terapian ehto, tai ei ainakaan saisi olla!
Itse olen nyt alkanut harkita lääkitystä, koska olo on niin tuskainen useana päivänä viikossa :( Haluaisiko joku vielä kertoa kokemuksistaan lääkityksen suhteen, että onko ahdistus ollut ihan jokapäiväistä vai kuten minulla, että on myös oireettomia päiviä (tosin silloinkin ikävät ajatukset pyörii jossain taustalla)?
t.Ap
Mulla on myös fyysisiä oireita silloin kun ahdistus on pahimmillaan: vapinaa, hikoilua, ruokahaluttomuutta, lihasjännitystä, sydämen tykytystä, uniongelmia... Ei onneksi päivittäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tk tai työterveyslääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykiatrille. Tai toki voi käydä yksityisellä, varata vaikka suoraan ajan psykiatrille. Sitten tosiaan 3 kuukauden hoitosuhteen jälkeen voi hakea kelasta tukea terapiaan, mikäli siis hoitava lääkäri on katsonut terapian tarpeelliseksi.
Ja mitä ihmettä se terapia pitää sisällään? Eikö samoja asioita voitais julkistaa - eikös ne aina kysy, että miltä susta tuntuu jne? Mulla ahdistus siksi, että pitkä suhde loppui, vaikka mies syytteli ja petti koko suhteen ajan melkein. Miten siitä pääsee ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö pakko-oireisen häiriön piirtein, ja kärsin juurikin samanlaisista ahdistuneisuuskausista kuin sinä AP. Jostain ihan tavallisesta arkipäivän tilanteesta saattaa kummuta näivertävä ahdistus, joka kestää pahimmillaan viikkoja kerrallaan ja vaivaa aivan taukoamatta. Ahdistuksen aiheet ovat mullakin usein juuri sairauksia, kuten syöpiä, myrkytyksiä yms. Pelkään esim. aina saadessani haavan jostain likaisesta esineestä, että saan jäykkäkouristuksen, vaikka rokotuskin on voimassa vielä. Leimallinen piirre huolenaiheilleni on juurikin a) irrationaalisuus ja b) päälle jumittuminen.
Lääkkeitä en ole syönyt koskaan, mutta olen käynyt psykoterapiassa jo kuutisen vuotta. Omassa paranemisessa on ainakin auttanut se, kun olen oppinut tunnistamaan päässäni liikkuvasta ajatustulvasta, milloin sairaus "puhuu", joskin mun on kyllä vähän vaikea sanoa, onko tämä oppiminen paranemisen syy vai seuraus... Monesti on nimittäin todella vaikea erottaa, milloin jokin pelko tai huolenaihe on irrationaalinen ja milloin ei. Lisäksi olen lohduttautunut ajatuksella, että kaikki ahdistuskaudet ovat pidemmän päälle ohimeneviä.
Voimia kovasti sulle, AP! Terapiasta ja/tai mahdollisesta lääkityksestä saat kyllä ennen pitkää avun.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:26"]
Ja mitä ihmettä se terapia pitää sisällään? Eikö samoja asioita voitais julkistaa - eikös ne aina kysy, että miltä susta tuntuu jne? Mulla ahdistus siksi, että pitkä suhde loppui, vaikka mies syytteli ja petti koko suhteen ajan melkein. Miten siitä pääsee ohi?
[/quote]
15 vastaa:
Riippuu vähän terapiamuodosta. Terapiassa puretaan yksityiskohtaisesti ja käydään läpi potilaan mahdollisia traumaattisia kokemuksia, niistä kumpuavia ahdistuksia ja hankaluuksia jokapäiväisessä toiminnassa yms. ja kehitetään niihin ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Näin siis ainakin psykoanalyyttisessa terapiassa, jossa olen itse pitkään käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kofeiiniherkkyys voi aiheuttaa ahdistuneisuutta. Mulla jo kupillinen päivässä piti yllä ahdistusta ja tuskaisuutta. Kokeilin kahvittelun lopettamista ja olin ihan eri ihminen muutaman viikon päästä. Ei maksanut kuin kokeilemisen vaivan ja kumma kyllä auttoi. Rauhallisuus tuli takaisin, fiilis siitä että elämä kantaa.
Kärsit pakko-oireisesta häiriöstä. Ei hätää se saadaan hyvin kuriin terapialla ja lääkityksellä. Itselläni ollut vastaavaa. Olen syönyt jo vuosia lääkkeitä ja käyn joskus terapiassa. Täysin normi elämää vietän ja olen isossa firmassa johtotehtävissä. Joten tilanteesi korjaantuu kyllä. Itse olen kevyen lääkehoidon kannalla.
Edellinen jatkaa vielä että ocd eli pakko oireinen häiriö saadaan kyllä kuriin ilman lääkkeitä lievässä tapauksessa. Itselläni se vaan ei onnistunut. Enpä ole noista lääkkeistä mitään haittaa huomannut. Ocd on sairaus johon kannattaa ottaa lääkkeet jos lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi.
Minulla ahdistuneisuushäiriö (ja uupumusta), johon syön mielialalääkkeitä ja jos kova ahdistus iskee, niin sitten vielä opamoxia lisäksi ja se auttaa hyvin. Taistelin pitkään lääkitystä vastaan, mutta lopulta oli aloitettava se, kun ahdistus oli joka päiväistä ja hengitys pinnallista....ja sitten hengiteltiinkin paperipussiin. Muutaman kuukauden lääkkeitä syönyt ja olo alkaa olla pikku hiljaa normaali. Voimia kaikille!
Pakko oireinen häiriö tai muu ahdistuneisuushäiriö saattaa tarvita tuekseen lääkehoitoa. Mainitsit että pelkäät tulevasi hulluksi. Normaali pelko...mutta jos olisit tulossa hulluksi et rationaalisesti sitä ajattelisi. Käy juttelemassa psykiatrille. Elämä helpottuu
Mulla on paniikkihäiriö ja siitä juontaneetbahdistusoireet kävivät ihan sietämättömiksi. Välillä makasin itkien sängyllä, kun järkyttävää ahdistusta ei päässyt minnekkään pakoon ja hyvä jos kotoonta uskalsin poistua. Lopulta olin niin huonossa jamassa, että oli pakko suostua lääkkeisiin, vaikka aina oon niitä vastustanut. Nyt kolme kuukautta takana ja olo on lähes normaali! Mielestäni lääkkeiden sivuvaikutuksilla pelotellaan välillä liikaakin, uskon esim. Omassa tapauksessa niiden pelastaneen mun hengen.
Ahdistuneisuushäiriö?