Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä vihan hallintaan ja apua tuskaan
06.03.2015 |
Minulla on sellainen ongelma että saan järjettömiä vihan purkauksia jolloin muutun myös agressiiviseksi. Yleensä tälläisen raivon jolloin huudan, puren hampaita yhteen ja puristan kädet nyrkkiin saan ärsytys tilassa jolloin lapsi tai koira ei tottele, tietokone ei toimi tai lyön varpaani kynnykseen.
Monesti tuntuu että halkean ja raivo purkautuu lopuksi itkuna.
Joinain päivinä olo on mahtava eikä minua saa hermostumaan mikään, silloin tuntuu että tälläinen minun kuuluisi olla, tältä minun kuuluisi tuntea, kuin olisin toinen ihminen ja rauha on sisälläni.
Olen huomannut että hormonit eli kuukautisia ja ovulaatioo ennen olen herkempi ärsyyntymään.
Mistä apu? Voisiko minulla olla jokin fyysinen syy tunteilleni? Vai voinko oppia jotenkin hallitsemaan sitä järkyttävää raivoa joka tuntuu niin kamalalta että en halua elää.
Onko kenelläkään kokemusta ja apua?
Kommentit (30)
Mistä kannattaa lähteä etsimään tietoa ja oppeja tuosta mindfulnessista ja meditaatiosta. Tunnistan itselläni myös ongelmana ylvilkkauden joten tuntuu ahdistavalta ajatukselta istua ja mietiskellä... vai miten sitä meditaatiota nyt harjoitetaan...? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ihan normaalia. Sä tunnet voimakkaasti. Epänormaalia olisi, jos kokisit, että kun tunnet noin, sun on hakattava vastaantulijat ja ammuttava aviomies. Siis kirjaimellisesti, että menisit hakemaan sen pyssyn ja vetäisit pataan.
Kyllä mäkin tunnen joskus (usein) epäonnistumista omista tunteista, mutta oikeesti ei tarvi. Teoista voi tuntea. Mut se karsea raivokin on vain tunne. Ja ihan tavallista, että olo on ärtyneempi ennen menkkoja ja oviksen aikaan. Myös stressi lisää ärsyyntymiskynnystä.
Kuuntele itseäsi, jos alat v-tuuntua liian usein, mieti voitko lisätä päivään jotain kivaa tai poistaa siitä jotain paskamaista.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:00"]Mistä kannattaa lähteä etsimään tietoa ja oppeja tuosta mindfulnessista ja meditaatiosta. Tunnistan itselläni myös ongelmana ylvilkkauden joten tuntuu ahdistavalta ajatukselta istua ja mietiskellä... vai miten sitä meditaatiota nyt harjoitetaan...? Ap
[/quote]
Mikä rentouttaa sua? Oikeasti? Tee sitä. Mua vaan kaikki meditaatio ja mindfullness vituttaa. Pystyn pysähtymään omilla ehdoillani ja keinoillani ilman noita. On myös muita stressinhallintakeinoja. Juju on siinä, että ei päästä tilannetta liian pitkälle, eli voi estää tulipalon, ei tarvi aina sammuttaa. Stressikin on hyvä renki.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:29"]
Mun mielestä ihan normaalia. Sä tunnet voimakkaasti. Epänormaalia olisi, jos kokisit, että kun tunnet noin, sun on hakattava vastaantulijat ja ammuttava aviomies. Siis kirjaimellisesti, että menisit hakemaan sen pyssyn ja vetäisit pataan. Kyllä mäkin tunnen joskus (usein) epäonnistumista omista tunteista, mutta oikeesti ei tarvi. Teoista voi tuntea. Mut se karsea raivokin on vain tunne. Ja ihan tavallista, että olo on ärtyneempi ennen menkkoja ja oviksen aikaan. Myös stressi lisää ärsyyntymiskynnystä. Kuuntele itseäsi, jos alat v-tuuntua liian usein, mieti voitko lisätä päivään jotain kivaa tai poistaa siitä jotain paskamaista.
[/quote]
Minusta taas tuntuu ettei se ole normaalia, itsestä ei tunnu itseltä ja raivossa tekisi mieli antaa lapsille tukkapöllyä ja koirille myös, silloin puren hampaita niin että on jopa lohjennut, ennen lapsia hajotin tavaroita, heitin seinään, ikkunaan, kävin käsiksi mieheen, olen siis päässyt eteenpäin asioissa paljonkin, mutta edelleen tuntuu ettei muilla ole tälläistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:00"]
Mistä kannattaa lähteä etsimään tietoa ja oppeja tuosta mindfulnessista ja meditaatiosta. Tunnistan itselläni myös ongelmana ylvilkkauden joten tuntuu ahdistavalta ajatukselta istua ja mietiskellä... vai miten sitä meditaatiota nyt harjoitetaan...? Ap
[/quote]
Googlaamalla löydät paljon tietoa, mutta suosittelisin kuitenkin kirjastoa. Aiheesta on paljonkin hyviä kirjoja, ja kirjastohenkilökunta osaa suositella sulle sopivia. Aiheesta on myös kursseja, jopa kansalaisopistoissa yms. Meditointi sopii nimenomaan ylivilkkaudesta ja hermostuneisuudesta kärsiville. Sen avulla voit oppia hiljalleen rauhoittumaan ja hallitsemaan hermojasi.
Kutonen lisää
Siis mä en missään nimessä ole "spirituaalinen" ihminen, eli mä en löydä mitään kauneutta ja ihanuutta teekupin pitelemisestä, vaikka sitä otsasuonet pullistuen yrittäisin toteuttaa. Sen sijaan musta on ihanaa katsoa tulta, tuijottaa liikkuvaa vettä, istuttaa tulppaaneja, maalata tai maata kirja kädessä lukematta sitä oikeasti. Kävellä sateessa ja tuntea pisarat naamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:35"]Kutonen lisää
Siis mä en missään nimessä ole "spirituaalinen" ihminen, eli mä en löydä mitään kauneutta ja ihanuutta teekupin pitelemisestä, vaikka sitä otsasuonet pullistuen yrittäisin toteuttaa. Sen sijaan musta on ihanaa katsoa tulta, tuijottaa liikkuvaa vettä, istuttaa tulppaaneja, maalata tai maata kirja kädessä lukematta sitä oikeasti. Kävellä sateessa ja tuntea pisarat naamalla.
[/quote] Tuo kuulostaakin normaalilta toisin kuin teekupin tuijottaminen.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:00"]Mistä kannattaa lähteä etsimään tietoa ja oppeja tuosta mindfulnessista ja meditaatiosta. Tunnistan itselläni myös ongelmana ylvilkkauden joten tuntuu ahdistavalta ajatukselta istua ja mietiskellä... vai miten sitä meditaatiota nyt harjoitetaan...? Ap [/quote] Mua vaan kaikki meditaatio ja mindfullness vituttaa. Pystyn pysähtymään omilla ehdoillani ja keinoillani ilman noita. On myös muita stressinhallintakeinoja. Juju on siinä, että ei päästä tilannetta liian pitkälle, eli voi estää tulipalon, ei tarvi aina sammuttaa. Stressikin on hyvä renki.
[/quote]
Sähän just käytät mindfulnessia. Sitä se juuri on, että tunnistaa tilanteet ja tunteet ennen kuin ne menee liian pitkälle, ja oppii estämään sen tulipalon. Sä elät ja tunnet tietoisesti, siis mindfully.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:29"]
Mun mielestä ihan normaalia. Sä tunnet voimakkaasti. Epänormaalia olisi, jos kokisit, että kun tunnet noin, sun on hakattava vastaantulijat ja ammuttava aviomies. Siis kirjaimellisesti, että menisit hakemaan sen pyssyn ja vetäisit pataan. Kyllä mäkin tunnen joskus (usein) epäonnistumista omista tunteista, mutta oikeesti ei tarvi. Teoista voi tuntea. Mut se karsea raivokin on vain tunne. Ja ihan tavallista, että olo on ärtyneempi ennen menkkoja ja oviksen aikaan. Myös stressi lisää ärsyyntymiskynnystä. Kuuntele itseäsi, jos alat v-tuuntua liian usein, mieti voitko lisätä päivään jotain kivaa tai poistaa siitä jotain paskamaista.
[/quote]
Minusta taas tuntuu ettei se ole normaalia, itsestä ei tunnu itseltä ja raivossa tekisi mieli antaa lapsille tukkapöllyä ja koirille myös, silloin puren hampaita niin että on jopa lohjennut, ennen lapsia hajotin tavaroita, heitin seinään, ikkunaan, kävin käsiksi mieheen, olen siis päässyt eteenpäin asioissa paljonkin, mutta edelleen tuntuu ettei muilla ole tälläistä. Ap
[/quote]
Sä vaan luulet, ettei muilla ole tuollaista. Mä tunnistan noi aivan 100%. Mut eihän yleensä ihmiset noista tunteista kerro. Ja juu, ei kaikilla ole noin. Mutta mä olen ihmisenä painekattila - kerään liikaa ja räjähdän. Pitäisi oppia puhisemaan vähän kerralla, niin ei tarvitse kiehua yli aina sen kerran, kun "uskaltaa".
Joku stressinhallinta-nimellä kulkeva psykoterapia on kuulemma sopiva ja siihen saa ihan Kelan B-lausunnonkin. Mä vaan en ole (vielä) mennyt. Sit toki me kaikki kerätään niitä paineita eri syistä, jokainen omastamme.
Hei ap :) Tekstisi voisi olla mun kirjoittamaa. Ihan samanlaisia tunteita. Ne päivät jolloin en raivostu, ovat mahtavia. Silloin ajattelen, että en enää koskaan menetä malttiani, koska rauhallisuudellakin selviää. Sitten kuitenkin menetän. Olen tosi äkkipikainen, enkä osaa hillitä suuttumustani, se yllättää välillä mut itsenikin.. Omalla kohdalla luulen tämän johtuvan siitä, että mulle ei ole koskaan opetettu miten vihaa hallitaan. En ole koskaan kotona saanut kiukutella (lapsena/teininä), piti vain olla hiljaa jos kiukutti. Nyt kun kukaan ei ole estämässä, viha vain purkautuu. Toinen vanhemmistani on todella agressiivinen, käy käsiksi ja huutaa kurkku suorana aina jos joku ei mene putkeen. Hienon mallin on opettanut lapselleen.
T. Ikuisesti katkera
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:35"]Kutonen lisää
Siis mä en missään nimessä ole "spirituaalinen" ihminen, eli mä en löydä mitään kauneutta ja ihanuutta teekupin pitelemisestä, vaikka sitä otsasuonet pullistuen yrittäisin toteuttaa. Sen sijaan musta on ihanaa katsoa tulta, tuijottaa liikkuvaa vettä, istuttaa tulppaaneja, maalata tai maata kirja kädessä lukematta sitä oikeasti. Kävellä sateessa ja tuntea pisarat naamalla.
[/quote] Tuo kuulostaakin normaalilta toisin kuin teekupin tuijottaminen.
[/quote]
Jaa voin mä sitä tuijottaa, mutta en halua alkaa fiilistellä sitä "ainutkertaista hetkeä elämässäni, joka ei enää koskaan toistu". Miehen mielestä mun pitäs harjoittaa mindfullnessia ja se pisti mut kerran "hermoromahduksen" jälkeen kuuntelemaan sellaisen kirjan aiheesta. Nukahtelin tosin aina välillä. Mutta totesin, etttei se minun elämääni "avannut".
Epävakaa persoonallisuushäiriö? Ei tuo ehkä ihan natsaa siihen, mitä kerrot, mutta ehkä sinun kannattaisi lukea, mitä siitä sanotaan; netistä löytyy ihan hyvin tietoa. Epävakauden yleinen piirre on se, että tunteet tunnetaan normaaliin nähden moninkertaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen taas
Mun perheessä ei myöskään osattu ilmaista tunteita. Äiti oli mykkä muumio ja kaikki piti "olettaa". Isä taas räjähteli ja itki, melodramaattinen ja hysteerinen ihminen. Vanhemmille ei koskaan voinut sanoa suoraan asioita, koska he eivät pystyneet vastaanottamaan. Piti aina kiertoteitse tuoda kaikki esille. Jos pyysi jotain, vastaus oli aina "ei". Sen sijaan piti kehitellä joku strategia, jotta vanhempi sitten itse keksisi vastauksen/ratkaisun.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:41"]Epävakaa persoonallisuushäiriö? Ei tuo ehkä ihan natsaa siihen, mitä kerrot, mutta ehkä sinun kannattaisi lukea, mitä siitä sanotaan; netistä löytyy ihan hyvin tietoa. Epävakauden yleinen piirre on se, että tunteet tunnetaan normaaliin nähden moninkertaisena.
[/quote]
Epävakauteen kuuluu sitten kyllä yleensä myös paranoidisuutta (ainakin lievää) ja narsistisia piirteitä. Mun tuntemat epävakaan dg:n saaneet ei ikinä pysty katsomaan peiliin itseään, vaan viime kädessä martsaavat ja ulisevat sydäntäsärkevästi, miten heidän oli pakko sanoa suorat sanat ja kyllä on elämä vaikeeta kun ei enää ole edes ryyppykavereita kuten ennen.
Tunnistan itsessäni äitini, hän on myös äkkipikainen, lapsena en kokenut väkivaltaa, mutta äitini oli arvaamaton. Aivan kuten minäkin nyt. Uhkasin juuri purra lastani jos ei mene pois kitisemästä, lapsi ei koskaan tiedä miten kauan kestän ja sitten räjähdän, ärsyttää kuitenkin parhaansa mukaan. Lapsuudenkodissa tunteet purettiin rikkomalla, huutamalla ja uhkailemalla, joten olen kai oppinut samoilla keinoilla purkamaan tunteitani.
Miten muut purkavat tunteitaan? Ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:41"]Epävakaa persoonallisuushäiriö? Ei tuo ehkä ihan natsaa siihen, mitä kerrot, mutta ehkä sinun kannattaisi lukea, mitä siitä sanotaan; netistä löytyy ihan hyvin tietoa. Epävakauden yleinen piirre on se, että tunteet tunnetaan normaaliin nähden moninkertaisena. [/quote] Epävakauteen kuuluu sitten kyllä yleensä myös paranoidisuutta (ainakin lievää) ja narsistisia piirteitä. Mun tuntemat epävakaan dg:n saaneet ei ikinä pysty katsomaan peiliin itseään, vaan viime kädessä martsaavat ja ulisevat sydäntäsärkevästi, miten heidän oli pakko sanoa suorat sanat ja kyllä on elämä vaikeeta kun ei enää ole edes ryyppykavereita kuten ennen.
[/quote]
Minulla saattaa olla joitain narsistisia piirteitä tai läheisriippuvaisen piirteitä, mutta peiliin pystyn katsomaan, myönnän virheeni ja koitan parantaa niitä, analysoin itseäni ja muita. Tahtoisin olla parempi ihminen. Ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:54"]Tunnistan itsessäni äitini, hän on myös äkkipikainen, lapsena en kokenut väkivaltaa, mutta äitini oli arvaamaton. Aivan kuten minäkin nyt. Uhkasin juuri purra lastani jos ei mene pois kitisemästä, lapsi ei koskaan tiedä miten kauan kestän ja sitten räjähdän, ärsyttää kuitenkin parhaansa mukaan. Lapsuudenkodissa tunteet purettiin rikkomalla, huutamalla ja uhkailemalla, joten olen kai oppinut samoilla keinoilla purkamaan tunteitani.
Miten muut purkavat tunteitaan? Ap
[/quote]
En ole vielä keksinyt tapaa (räyhäämisen lisäksi) miten purkaa tunteita. Tuntuu että vaikka yritän miten purkaa niitä, silti raivostun. Se tulee välillä ihan tyhjästä, ensin on kivaa ja ihanaa ja sitten kilahdan jostain pienestä jutusta. Haluaisin vain riidan hetkellä osata keskutella rauhallisesti, mutta ei.. :(
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:54"]Tunnistan itsessäni äitini, hän on myös äkkipikainen, lapsena en kokenut väkivaltaa, mutta äitini oli arvaamaton. Aivan kuten minäkin nyt. Uhkasin juuri purra lastani jos ei mene pois kitisemästä, lapsi ei koskaan tiedä miten kauan kestän ja sitten räjähdän, ärsyttää kuitenkin parhaansa mukaan. Lapsuudenkodissa tunteet purettiin rikkomalla, huutamalla ja uhkailemalla, joten olen kai oppinut samoilla keinoilla purkamaan tunteitani.
Miten muut purkavat tunteitaan? Ap
[/quote]
En ole vielä keksinyt tapaa (räyhäämisen lisäksi) miten purkaa tunteita. Tuntuu että vaikka yritän miten purkaa niitä, silti raivostun. Se tulee välillä ihan tyhjästä, ensin on kivaa ja ihanaa ja sitten kilahdan jostain pienestä jutusta. Haluaisin vain riidan hetkellä osata keskutella rauhallisesti, mutta ei.. :(
[/quote]
Niin ja tää oli nro 13:sta.
Alue: Aihe vapaa
Meditaatio, mindfulness. Opettele kontrolloimaan ja hallitsemaan tunteitasi, tunnistamaan ajoissa tunnetilasi ja keinot miten selviytyä tunnemyrskyissä uppoamatta niihin.