Huonoja hyvinä pidettyjä elokuvia?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 18:54"]

varasto

[/quote]

Ei kai kukaan ole edes väittänyt, että tämä on hyvä?

Memento ei ole ollenkaan maineensa veroinen.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

Minä en ymmärrä miksi Titanicia haukutaan ja olen vielä mies. Minusta se on todella hyvin tehty, loistava ajankuvaus ja yksityiskohtien tarkkuus siinä laivassa ym, tuntuu kuin olisi itse matkalla. Jos vain Titanic aiheena kiehtoo, kuten minua on aina kiehtonut, en ymmärrä jos ei elokuvasta pidä, ei kai se rakkaustarina koko elokuvaa voi pilata?

Mielestäni se rakkaustarina oli hyvä keino kertoa sitä tarinaa, saatiin läpileikkaus eri sosiaaliluokkiin ja muutenkin sen vuoksi, että siitä olisi helposti muuten tullut liian dokumentinomainen ja tylsä. Rakkaustarina sai kiinnostumaan paremmin hahmojen kohtalosta. Mielenkiinnolla kuulisin perusteluja siitä, miksi se on joidenkin mielestä niin huono. Toki, jos ei voi sietää vaikka Leonardo Dicapriota, niin vaikuttaahan se leffaelämykseen, muttei sen saisi liikaa vaikuttaa arvioon siitä elokuvasta, joka kuitenkin on erittäin kunnianhimoinen ja visuaalisesti näyttävä ja huolellisesti toteutettu. Mielestäni se on myös uskottavan tuntuinen.

Myöskään Amelien haukkumista en ymmärrä, kaunis elokuva omaperäisestä ja ujosta pariisilaisnaisesta, joka haluaa parantaa maailmaa. Sympaattinen. Ettette vain olisi hieman kateellisia suloiselle Audrey Tautoulle? ;) Tässä elokuvassa myös soundtrack on loistava.

Yksi elokuva jonka hehkutusta en ymmärrä, on Casablanca. Se saa aina täydet pisteet, joskus jopa 6/5 tähteä, mutta minun mielestäni se ei ole kovin kummoinen. Ihan hyvä elokuva, melko lyhytkin, mutta sitä älytöntä hehkutusta en ymmärrä.

-m30

[/quote]

Yksi Titanicia haukkuneista vastaa:

- On tosi kulunut asetelma, että ylemmän luokan mies on auttamatta huono luonteeltaan, kun taas köyhistä oloista tullut mies on suoraselkäinen ja muutenkin unelmien täyttymys.

- Tarinan lähtötilanne on ns. nykyajassa, jossa vanha nainen muistelee mennyttä, mutta tarina etenee nuoren viattomuuden pumpulissa.

Itse olisin pitänyt enemmän lähtökohdasta, jossa olisi ollut vähemmän alleviivausta ja se vanhan naisen elämänkokemus tarinan kerronnassa olisi näkynyt. Kuten sanoit, yksityiskohdat elokuvassa olivat tosi hienosti tehtyjä.

[/quote]

Minä taas en näe sitä niinkään kuluneena ja kliseisenä asetelmana, vaan nimenoman ajankuvauksena. Tilannehan oli se, että Rose oli tahdostaan riippumatta "pakotettu" morsiameksi rikkaalle liikemiehelle jota ei rakastanut, jotta heidän elämäntasonsa säilyisi ylellisenä. Tuskin kovin harvinaista siihen aikaan. Cal oli toki pöyhkeä ja oman arvonsa tunteva rikas liikemies (varmaan vähintään yhtä tavallista sen ajan luokkayhteiskunnassa), mutta olisi varmasti kohdellut Rosea kuin kukkaa kämmenellä, jos tämä vain olisi alistunut osaansa.

Kun Rose sitten rakastui tähän oman ennalta suunnitellun ja kahlitun elämänsä täydelliseen vastakohtaan, itse vapauden ilmentymään Jackiin, oli se luonnollisesti Calille kova paikka. Olisi ollut riippumatta siitä millä ajalla elettiin. Jos Jack olisi ollut rikas, olisi Cal ehkä pystynyt käsittelemään asian jotakuinkin herrasmiesmäisesti, mutta kun Jack oli mitä oli, oli se Calille täydellinen nöyryytys, ennenkuulumatonta ja mahdotonta hyväksyä.

Mitä Jackin täydellisyyteen tulee, eihän sitä voida sanoa kuinka täydellinen hän olisi ollut. Hänet kuvattiin Rosen ruusunpunaisten RayBanien läpi. Niiden muutaman päivän ajan, jonka ehtivät tuntea, tottakai hän vaikutti rakastuneen Rosen mielestä täydelliseltä. Täytyy muistaa että Jackillä ei ollut mitään hävitttävää. Siinä tilanteessa, niissä puitteissa ja rikkaan miehen morsian kainalossa, on melko helppoa näyttää ne hyvät puolensa, mutta normaaliarjessa Jackin kanssa olisi voinut olla aika tiukkaakin ylellisyyteen tottuneelle Roselle.

Tuota toista kohtaa en ymmärrä. Minusta se oli luontevaa mennä muistojen kautta elämään niitä muistoja. Olisiko se sitten ollut parempi, että tarina olisi käyty läpi kahvikupposen ääressä nykyajassa? Minun mielestäni se oli parasta kertoa joko tällä tavalla, tai sitten kokonaan ilman yhteyttä nykyaikaan, mutta jos tätä nykyajan osuutta tarinassa olisi kasvatettu, olisi se liikaa jakautunut kahdeksi tarinaksi, eli ei olisi toiminut. Puhtaasti historialliseen kuvaukseen verrattuna, mielestäni tämä vanhan selviytyneen naisen kautta kerrottu muistelma toi elokuvaan juuri sellaista todellisuuden tuntua ja tarttumapintaa. Tämä on tosiaan oikeasti joskus tapahtunut. En myöskään ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla alleviivaamisella. Kyllä elokuvissa mielestäni saa asioita vähän kärjistääkin, se tekee niistä usein mielenkiintoisempia. Mitä draamaa siihen olisi saatu, jos Cal olisi vain tyytynyt kohtaloonsa ja Jackistäkin olisi näytetty niitä vähemmän mairittelevia puolia?

-m30

Täytyy myöntää, että Star Warsit on jotain käsittämätöntä skeidaa. Mun eksä oli vanha SW-fani. Eli joka solullaan niitä. Sitten vei mut katsomaan niitä ekaa kolmea (olisko ollut jotkut parannetut versiot uudelleen leffateattereissa 90-luvun lopulla?). Ne oli täyttä tuskaa. Nukahdin kesken yhden niistä leffoista ja eksä suuttui silloin ainoan kerran kunnolla koko kahdeksan vuoden suhteen aikana. Murjotti useita päiviä. Mutku mä en voinut sille mitään... pimeä sali, pehmeä istuin, umpitylsä leffa.:)

Tv-sarja Kolkyt ja risat. Ei herranjumala kuinka tylsä se on, ja ne ihmisten "ongelmat"...

Käsky

Oikeasti ihan järkyttävän pitkäveteinen ja korni. Kun leffaa oli mennyt joku tunti niin ilmaisin asian kaverilleni joka sanoi että oli miettinyt ihan samaa.

Ihmeteltiin miksi se oli muka niin erinomainen.

up

Pulp Fiction
Avatar
Twin Peaks-tuli kulje kanssani ( sarja oli loistava mutta leffa valitettavasti ei)

Hassu ketju. 95% mainituista elokuvista ovat jotakin väliltä "loistava" ja "ehdottomasti katsomisen arvoinen". Paitsi tietysti uniikkien lumihiutaleiden mielestä, joiden pitää sanoa hyvää elokuvaa paskaksi jotta heidän uniikkiutensa varmasti tulee kaikille selväksi.

Kaikki missä on Adam Sandler. Yök.

Tyttö, joka leikki tulella ym. Jatko-osat. Ihan paskaa.

Memento on tosiaan myöskin tekosyvällistä kakkaa. Toisen kerroksen lauluja on muka kantaaottava ja omaperäinen, mutta oikeasti kliseinen. Kellopeliappelsiini yrittää olla todella erikoinen, mutta lankeaa vain ällöttävään väkivaltaisuuteen samoin kuin Tarantinon rainat (myös kovin, kovin yliarvostettuja). Amelie on imelän "ylisöpö", mutta oikeastaan aika keskinkertainen. Ainoan kerran olen elokuvateatterissa nukahtanut katsoessani elokuvaa Tess - viattomuuden tarina. Ja tosiaan Sininen laguuni on nykynäkökulmasta erittäin arveluttavaa materiaalia. Englantilainen potilas on myöskin kuolettavan hidastempoinen ja pitkästyttävä elokuva. Andrei Tarkovskin elokuva Solaris on naurettavan hidastempoinen; katsoin sitä sen esteettisten "ansioiden" vuoksi, mutta kärsivällisyyteni ei vain kestänyt; oikeasti se on vain tekotaiteellinen todella old skool -tyyliin.

Kieslowskin leffoihin on myöskin käynyt ajan hammas ikävällä tavalla. Ne olivat mukamas tosi spesiaaleja vielä ysärillä, mutta kun ne katsoo nykyään, huomaa, että nekin ovat pitkälti vain "tekosyvällisiä" jaaritteluita ihmissuhdehässäköiden kiemuroissa.

Tarkovskin Solaris. Aivan tolkuttoman tylsä!

Fellinin Rooma. Umpisekava mukataiteellinen hössötys.

Eyes wide shut. Kaksi sanaa: Hoh hoijaa.

Kill Billit. Tarantinon pohjanoteeraukset. 

Funny Games, sekä alkuperäinen, että US-versio. Jos otetaan tavoitteeksi, että elokuvan tulee vain ärsyttää katsojaa mahdollisimman paljon, niin silloin on ymmärretty kaikki tärkeimmät asiat päin persettä.

Ja sokerina pohjalla: Andalusialainen koira. Voiko sitä edes sanoa elokuvaksi? 15 minuuttinen oksennus.

Big Fish. Tim Burtonin leffat on jotenkin rasittavia. Saksikäsi-Edward oli ihan symppis, mutta esimerkiksi sen Batman oli ihan naurettava.

Match Point. Jessus kun oli tylsä ja ankea elokuva.

Katoin Sademiehen ensimmäistä kertaa nyt vuonna 2015. En tiedä onko ajan hammas purrut vai mitä, mutta tylsähän tuo oli, eikä tarjonnut mitään mullistavaa. Jostain syystä myös Hoffman ärsytti roolissaan (oli just sellainen Oscar-mielessä tehty roolisuoritus). En vaan lämmennyt, 8/10 imdb:ssä on mun mielestä liikaa. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 03:59"]

Big Fish. Tim Burtonin leffat on jotenkin rasittavia. Saksikäsi-Edward oli ihan symppis, mutta esimerkiksi sen Batman oli ihan naurettava.

[/quote]

On ne nyt kuitenkin ihan toiselta planeetalta kuin Joel Schumacherin viritelmät. Siis Batmanit. Muuten Tim Burton tekee kyllä aika tylsiä leffoja. Ed Wood ja Beetlejuice sieltä parhaimmasta päästä. Saksikäsi Edwardista taas en itse välitä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:24"]

Minun piti elää 45-vuotiaaksi ennen kuin tajusin edellä haukutun Kellopeli Appelsiinin mestarillisuuden. Olin nuorempana sitä mieltä että elokuva oli kökköisen 70-lukulainen ja mässäili mielettömästi väkivallalla. Näin siinä vain vikoja. Mutta hemmetti, nyt kun katsoin sen sellaisen 15 vuoden tauon jälkeen niin ymmärsin miten kiehtova ja kaunis se on visuaalisesti verrattuna nykyajan kyhäelmiin ja miten siinä on järjetön määrä asioita jotka olivat minulta jääneet aiemmin niiden ikävimpien kohtausten varjoon. Pystyin jollain lailla myös eläytymään Alexin tarinaan ja näkemään siinä yhtymäkohtia holhousyhteiskuntaamme... Kuten tekijänsä muitakin leffoja, sitä pitää katsoa vähän pintaa syvemmälle. 

[/quote]

Itsellä iski jo varhaisteininä se visuaalisuus. Värit, kuvaus jne. Varmasti visuaalisesti yksi hienoimpia leffoja koskaan. Olen arvostellut toista tuhatta elokuvaa IMDB:ssä ja ihan muutamalle antanut täydet pisteet ja Kellopeli Appelsiini yksi niistä.

[/quote]

Multa henkilökohtaisesti jää ne hyvät asiat näkemättä, koska en vain pysty katsomaan sitä sairasta väkivaltapaskaa. En arvosta leffoja, jotka ratsastavat epäolennaisuuksilla kuten shokeeraamisella. Eihän leffoissa näytetä lapsipornoakaan eksplisiittisesti, koska se vetäisi paikalle vääränlaista yleisöä. Mutta naisia saa raiskata ja ihmisiä viillellä, eikä se kiinnosta ketään että yleisöstä osa tulee katsomaan vain sitä.

[/quote]

Näen pointtisi, mutta silti on hankala tehdä väkivaltakritiikkiä ilman väkivaltaa. Ei kellopeliappelsiinissa väkivalta ikinä ollut itseisarvo vaan ajoi aina jotakin päämäärää.
[/quote]

Väkivaltahan nimenomaan aluksi oli itseisarvo päähenkilölle ja myöhemmin Alex koki väkivaltaa muistakin syistä.
Minäkään en kyllä ymmärrä elokuvan hehkutusta, päähenkilöissä ei ole mitään tartumapintaa, elokuva ei ole koskettava eikä viihdyttävä. Enkä tarvinnut sitä elokuvaa herätäkseni miettimään niitä teemoja, joita siinä käsitellään.

Gravity!