Huonoja hyvinä pidettyjä elokuvia?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:30"]

T2 tuli viikko sitten ja täytyy sanoa että ei se enää vain jaksanut kiinnostaa. Laskelmoitua huumoria ja mahtipontisuutta vähän pitkitettynä ja samalla valtavirtaistettuna verrattuna ykkösosaan.

[/quote]

Totta. Ensimmäinen Terminator oli reilusti rosoinen pienen budjetin B-leffa. Se oli aito. Kakkonen on tuote.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:23"]

Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä. Tajusin vasta jossain leffan puolivälissä, että päähenkilöinä onkin kaksi tismalleen toistensa näköistä (sama näyttelijä kummankin roolissa) ja saman nimistä naista, sen sijaan että olisi vain yksi nainen, joka jostain syystä vaihtaa koko ajan kaupunkia... muutenkin yksi tylsimmistä leffoista jonka muistan kärsineeni läpi.

[/quote]

Ehkä jo tää selitys kertoo siitä, millaiseen elokuvailmaisuun on tottunut. Mutta ymmärrän senkin, että kaikille ei kaikissa elokuvissa ole mitään, mistä saa kiinni. On parempi valita ne elokuvat, joissa selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki.

Minusta Veronikan kaksoiselämä on visuaalisesti lumoava. Asetelmahan on tuo, että naiset elävät toisistaan tietämättöminä, ovat eri henkilöitä, mutta heillä on kohtalonomainen yhteys. Ehkä jokin samantyyppinen kuin erotetuilla kaksosilla tai liittyy pohdintaan, ettei kukaan ole niin ainutkertainen kuin ajattelee, jossain on vastakappale. Ja elokuvassa kun toiselle käy huonosti, toinen tuntee sen. Siinä pyöritellään siis kohtalonomaisuutta, ajatuksia siitä, mikä vaikuttaa mihinkin, kuka on ainutkertainen. Ja sen lisäksi elokuvan musiikki on hienoa ja kaunista. Veronikan kaksoiselämä ei ole ihan mestariteos mutta se on sellainen pieni helmi.

Christopher Nolanin ripulit Mementoa lukuunottamatta.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:58"]Mouling Rougea kehuttiin aikoinaan valtavasti, niin me mieheni kanssa erehdyimme katsomaan sen elokuvissa; meinasimme kuolla tylsyyteen. Harvoin on tehnyt mieli lähteä elokuvista kesken pois, mutta silloin teki. Sama ohjaaja on kai tehnyt myös jonkun Romeon ja Julian tms., joka myös meinasi tappaa meidät ikävystymiseen. Onneksi näimme sen vain tv:stä. Täytyisikin googlettaa ukon nimi, niin ettemme erehdy enää ikinä katsomaan yhtään kyhelmystään.
[/quote]

Baz Luhrman. Myös Australia on hänen tekeleensä.

Kaikki 3 em. elokuvaa omia suosikkejani.

Eyes Wide Shut

Tolkuttomasti hypetetty aikoinaan, mutta ei mitään ideaa koko leffassa, epämääräistä haahuilua alusta loppuun.

-En tiedä pitääkö kukaan näitä hyvinä, mutta American pie-urpoilut, 27 dresses tyylin romcomit, Fadt & Furious tyyppiset action pläjäykset, melkein kaikki jonkun urheilujutun ympärillä pyörivät leffat, Twilightit, useimmat teiniparodiat (Vampires suck yms), suurin osa leffasarjoista 3 osasta eteenpäin
-Lost in translation. En tiedä mitä odotin, mutta leffan jälkeen olo oli lähinnä "Ai tässäks tää olikin?". Tylsistyin kun en saanut otetta.
-Glengarry Glen Ross, aika sama kuin edellinen
-The Big Lebowski. Monet kaverit rakastaa tätä, miehen kanssa jaksoimme 40 min kunnes todettiin ettei kumpikaan jaksa.

Tervaa ja höyheniä odotellessa...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:35"]Sinun lempi elokuvat ovat paskoja! Tosi paskoja! [/quote] Yhdyssanat ovat vaikeita.

[/quote]

En ole tuota elokuvaa nähnyt, mutta varmana ihan paska.

http://www.theoverratedtimes.com/the-list/citizen-kane/

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:23"]

Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä. Tajusin vasta jossain leffan puolivälissä, että päähenkilöinä onkin kaksi tismalleen toistensa näköistä (sama näyttelijä kummankin roolissa) ja saman nimistä naista, sen sijaan että olisi vain yksi nainen, joka jostain syystä vaihtaa koko ajan kaupunkia... muutenkin yksi tylsimmistä leffoista jonka muistan kärsineeni läpi.

[/quote]

Ehkä jo tää selitys kertoo siitä, millaiseen elokuvailmaisuun on tottunut. Mutta ymmärrän senkin, että kaikille ei kaikissa elokuvissa ole mitään, mistä saa kiinni. On parempi valita ne elokuvat, joissa selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki.

Minusta Veronikan kaksoiselämä on visuaalisesti lumoava. Asetelmahan on tuo, että naiset elävät toisistaan tietämättöminä, ovat eri henkilöitä, mutta heillä on kohtalonomainen yhteys. Ehkä jokin samantyyppinen kuin erotetuilla kaksosilla tai liittyy pohdintaan, ettei kukaan ole niin ainutkertainen kuin ajattelee, jossain on vastakappale. Ja elokuvassa kun toiselle käy huonosti, toinen tuntee sen. Siinä pyöritellään siis kohtalonomaisuutta, ajatuksia siitä, mikä vaikuttaa mihinkin, kuka on ainutkertainen. Ja sen lisäksi elokuvan musiikki on hienoa ja kaunista. Veronikan kaksoiselämä ei ole ihan mestariteos mutta se on sellainen pieni helmi.
[/quote]

Täällä toinen joka ei tajua Veronikan kaksoiselämää. Aivan upea visuaalisesti ja päänäyttelijä on sievä, mutta juoni, elokuvan merkktys ja tarkoitus menevät minulta täysin ohi. Itse tajusin kyllä että elokuvassa on kaksi eri henkilöä ja heillä on joku yhteys, mutta päällimmäisin reaktio oli: ENTÄ SITTEN. Näin leffan ekan kerran nuorena ja odotin paljon koska pidin muista Kieslowskin elokuvista. Meni ohi silloin ja meni ohi myös pari vuotta sitten kun katsoin uudestaan. Tällaista reaktiota en ole muista elokuvista saanut, ja olen siis kirjallisuudentutkija ja katsonut paljon haastaviaki elokuvia ja blaablaa, eli kerronnan periaatteet on kyllä hallussa mutta silti, täysin jotenkin turha elokuva! Sääli koska ulkoisesti niin upea. Ehkä en sitten usko tuollaiseen kohtaloon.

Nämä kotimaiset Levottomat, Luokkakokoukset ja muut elämää pienemmät spektaakkelit, joiden ainoa myyntivaltti on paljaat perseet trailerissa. Näkemättä paskaa.

Interstellar.... So not worth the hype.

Ihan ok leffa, mutta ei tosiaankan 'superhyvä!!'

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:23"]

Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä. Tajusin vasta jossain leffan puolivälissä, että päähenkilöinä onkin kaksi tismalleen toistensa näköistä (sama näyttelijä kummankin roolissa) ja saman nimistä naista, sen sijaan että olisi vain yksi nainen, joka jostain syystä vaihtaa koko ajan kaupunkia... muutenkin yksi tylsimmistä leffoista jonka muistan kärsineeni läpi.

[/quote]

Ehkä jo tää selitys kertoo siitä, millaiseen elokuvailmaisuun on tottunut. Mutta ymmärrän senkin, että kaikille ei kaikissa elokuvissa ole mitään, mistä saa kiinni. On parempi valita ne elokuvat, joissa selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki.

[/quote]

Arvasinkin, että ennen pitkää joku tulee pätemään elokuvasivistyksellään ja implisiittisesti haukkumaan plebeijiksi, jos Kieslowskin kaltainen palvottu suuri auteur ei uppoa. Ei, en todellakaan kaipaa sitä, että elokuvissa "selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki". (Tietyissä genreissä toki tällainen lähestymistapa on ihan ok, mutta aina parempi, jos kaavamaisuutta saadaan rikottua ovelilla twisteillä, vrt. Inception.) Veronican kaksoiselämä vain sattuu olemaan kerta kaikkiaan t-y-l-s-ä: jos elokuvan päähenkilöt eivät kiinnosta pätkääkään ja tapahtumissa / "juonessa" ei ole mitään kiinnostavaa (eivätkä ne etene millään tasolla), elokuvan mahdolliset visuaaliset ansiot eivät riitä tekemään katsomiskokemuksesta positiivista. Veronikan kaksoiselämä voi olla kaunis päältä, mutta sisältä se on ontto.Ns. taide-elokuvia ja klassikoita on tullut nähtyä paljonkin, mutta tämän leffan kaltainen, ranskalaisen taide-elokuvan itseparodiaksi kääntyvä tärkeilevä runkkaus vain haukotuttaa. (Ennen kuin siemaiset latten innostuksissasi väärään kurkkuun: Kieslowski on toki puolalainen, mutta käytän tässä käsitettä "ranskalainen taide-elokuva" stereotypiana. Lisäksi kyseessä on ranskankielinen elokuva...) Mainio analyysi Veronikan kaksoiselämästä (ja sen yliarvostuksesta): http://dearcinema.com/review/minority-view-the-double-life-of-veronique-by-krzysztof-kieslowski/0609

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

Minä en ymmärrä miksi Titanicia haukutaan ja olen vielä mies. Minusta se on todella hyvin tehty, loistava ajankuvaus ja yksityiskohtien tarkkuus siinä laivassa ym, tuntuu kuin olisi itse matkalla. Jos vain Titanic aiheena kiehtoo, kuten minua on aina kiehtonut, en ymmärrä jos ei elokuvasta pidä, ei kai se rakkaustarina koko elokuvaa voi pilata?

Mielestäni se rakkaustarina oli hyvä keino kertoa sitä tarinaa, saatiin läpileikkaus eri sosiaaliluokkiin ja muutenkin sen vuoksi, että siitä olisi helposti muuten tullut liian dokumentinomainen ja tylsä. Rakkaustarina sai kiinnostumaan paremmin hahmojen kohtalosta. Mielenkiinnolla kuulisin perusteluja siitä, miksi se on joidenkin mielestä niin huono. Toki, jos ei voi sietää vaikka Leonardo Dicapriota, niin vaikuttaahan se leffaelämykseen, muttei sen saisi liikaa vaikuttaa arvioon siitä elokuvasta, joka kuitenkin on erittäin kunnianhimoinen ja visuaalisesti näyttävä ja huolellisesti toteutettu. Mielestäni se on myös uskottavan tuntuinen.

Myöskään Amelien haukkumista en ymmärrä, kaunis elokuva omaperäisestä ja ujosta pariisilaisnaisesta, joka haluaa parantaa maailmaa. Sympaattinen. Ettette vain olisi hieman kateellisia suloiselle Audrey Tautoulle? ;) Tässä elokuvassa myös soundtrack on loistava.

Yksi elokuva jonka hehkutusta en ymmärrä, on Casablanca. Se saa aina täydet pisteet, joskus jopa 6/5 tähteä, mutta minun mielestäni se ei ole kovin kummoinen. Ihan hyvä elokuva, melko lyhytkin, mutta sitä älytöntä hehkutusta en ymmärrä.

-m30

[/quote]

Yksi Titanicia haukkuneista vastaa:

- On tosi kulunut asetelma, että ylemmän luokan mies on auttamatta huono luonteeltaan, kun taas köyhistä oloista tullut mies on suoraselkäinen ja muutenkin unelmien täyttymys.

- Tarinan lähtötilanne on ns. nykyajassa, jossa vanha nainen muistelee mennyttä, mutta tarina etenee nuoren viattomuuden pumpulissa.

Itse olisin pitänyt enemmän lähtökohdasta, jossa olisi ollut vähemmän alleviivausta ja se vanhan naisen elämänkokemus tarinan kerronnassa olisi näkynyt. Kuten sanoit, yksityiskohdat elokuvassa olivat tosi hienosti tehtyjä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

Yksi elokuva jonka hehkutusta en ymmärrä, on Casablanca. Se saa aina täydet pisteet, joskus jopa 6/5 tähteä, mutta minun mielestäni se ei ole kovin kummoinen. Ihan hyvä elokuva, melko lyhytkin, mutta sitä älytöntä hehkutusta en ymmärrä.

-m30

[/quote]

Casablanca on varmasti sellainen, josta on vähän ajanut aika ohi. Se kosketti varmasti eniten sodasta selvinnyttä sukupolvea ja vielä sen jälkeistä sukupolvea, jolla on ollut vielä jonkinlainen kosketus sotaan. Tarina itsessäänhän ei ole niin ainutkertainen ja kummoinen. Musta Ingrid Bergman toki on mahtava ja siellä on niitä klassikkokohtauksia. Mutta sen kaiken puhaltaa henkiin vasta se, kun rinnassa on sodan jättämien arpien tuska johon yhdistyy kipeä rakkaus.

Mutta kun täällä joku mainitsi Capran Ihanan elämän niin varmasti samalla tavalla tulee sukupolvien kokemukset vastaan siinä, kuinka kokee elokuvat. Minua taas tuossa Ihanassa elämässä ällöttää se perinteinen amerikkainen perheidylli ja onni, jota kylläkin James Stewartin hahmo hyvin ilmentää.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:23"]

Interstellar. "the missing dimention is love!" Hyi stna.

[/quote]

Ihmiset ei tajua, ettei se puhe ole tarkoitettu filosofiseksi siinä leffassa, vaan siinä tilanteessa ja paikassa se kuvaa, miten älykäs ja pätevä astronautti alkaa seota äärimmäisen henkisen paineen alla. Hänestähän näkyy, että tietää itsekin puhuvansa pehmoisia, mutta tunteet jyrää kovissa olosuhteissa. Hän haluaisi tehdä epärationaalisen päätöksen ja tietää sen.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:24"]

Minun piti elää 45-vuotiaaksi ennen kuin tajusin edellä haukutun Kellopeli Appelsiinin mestarillisuuden. Olin nuorempana sitä mieltä että elokuva oli kökköisen 70-lukulainen ja mässäili mielettömästi väkivallalla. Näin siinä vain vikoja. Mutta hemmetti, nyt kun katsoin sen sellaisen 15 vuoden tauon jälkeen niin ymmärsin miten kiehtova ja kaunis se on visuaalisesti verrattuna nykyajan kyhäelmiin ja miten siinä on järjetön määrä asioita jotka olivat minulta jääneet aiemmin niiden ikävimpien kohtausten varjoon. Pystyin jollain lailla myös eläytymään Alexin tarinaan ja näkemään siinä yhtymäkohtia holhousyhteiskuntaamme... Kuten tekijänsä muitakin leffoja, sitä pitää katsoa vähän pintaa syvemmälle. 

[/quote]

Itsellä iski jo varhaisteininä se visuaalisuus. Värit, kuvaus jne. Varmasti visuaalisesti yksi hienoimpia leffoja koskaan. Olen arvostellut toista tuhatta elokuvaa IMDB:ssä ja ihan muutamalle antanut täydet pisteet ja Kellopeli Appelsiini yksi niistä.

[/quote]

Multa henkilökohtaisesti jää ne hyvät asiat näkemättä, koska en vain pysty katsomaan sitä sairasta väkivaltapaskaa. En arvosta leffoja, jotka ratsastavat epäolennaisuuksilla kuten shokeeraamisella. Eihän leffoissa näytetä lapsipornoakaan eksplisiittisesti, koska se vetäisi paikalle vääränlaista yleisöä. Mutta naisia saa raiskata ja ihmisiä viillellä, eikä se kiinnosta ketään että yleisöstä osa tulee katsomaan vain sitä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:23"]

Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä. Tajusin vasta jossain leffan puolivälissä, että päähenkilöinä onkin kaksi tismalleen toistensa näköistä (sama näyttelijä kummankin roolissa) ja saman nimistä naista, sen sijaan että olisi vain yksi nainen, joka jostain syystä vaihtaa koko ajan kaupunkia... muutenkin yksi tylsimmistä leffoista jonka muistan kärsineeni läpi.

[/quote]

Ehkä jo tää selitys kertoo siitä, millaiseen elokuvailmaisuun on tottunut. Mutta ymmärrän senkin, että kaikille ei kaikissa elokuvissa ole mitään, mistä saa kiinni. On parempi valita ne elokuvat, joissa selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki.

[/quote]

Arvasinkin, että ennen pitkää joku tulee pätemään elokuvasivistyksellään ja implisiittisesti haukkumaan plebeijiksi, jos Kieslowskin kaltainen palvottu suuri auteur ei uppoa. Ei, en todellakaan kaipaa sitä, että elokuvissa "selvästi ja alleviivatusti kerrotaan henkilöistä ja tapahtumista, eivätkä asiat jää auki". (Tietyissä genreissä toki tällainen lähestymistapa on ihan ok, mutta aina parempi, jos kaavamaisuutta saadaan rikottua ovelilla twisteillä, vrt. Inception.) Veronican kaksoiselämä vain sattuu olemaan kerta kaikkiaan t-y-l-s-ä: jos elokuvan päähenkilöt eivät kiinnosta pätkääkään ja tapahtumissa / "juonessa" ei ole mitään kiinnostavaa (eivätkä ne etene millään tasolla), elokuvan mahdolliset visuaaliset ansiot eivät riitä tekemään katsomiskokemuksesta positiivista. Veronikan kaksoiselämä voi olla kaunis päältä, mutta sisältä se on ontto.Ns. taide-elokuvia ja klassikoita on tullut nähtyä paljonkin, mutta tämän leffan kaltainen, ranskalaisen taide-elokuvan itseparodiaksi kääntyvä tärkeilevä runkkaus vain haukotuttaa. (Ennen kuin siemaiset latten innostuksissasi väärään kurkkuun: Kieslowski on toki puolalainen, mutta käytän tässä käsitettä "ranskalainen taide-elokuva" stereotypiana. Lisäksi kyseessä on ranskankielinen elokuva...) Mainio analyysi Veronikan kaksoiselämästä (ja sen yliarvostuksesta): http://dearcinema.com/review/minority-view-the-double-life-of-veronique-by-krzysztof-kieslowski/0609

[/quote]

Kiitos perusteluista.

Luulenpa, että pohjimmiltaan olemme samaa mieltä. Veronikan kaksoiselämä on minulle kuin karamelli, mutta ei se ole mestariteos samalla tavalla kuin mestariteokset, joissa on tarinaa ja yhteiskunnallista syvyyttä ja kerroksellisuutta, eikä siitä voi mielestäni siis puhua niiden kanssa samana päivänä. Eli kyllä, siinä on keveys eikä siinä ole älyttömästi sisältöä, silti se on minusta hieno sellaisena kuin se on. Kyse ei ole minun puoleltani mistään Kieslowskin nimen palvonnasta, olen riittävän vanha tietääkseni, mistä pidän ja minkä vuoksi. Ei ole tarpeen syytellä minua snobbailusta, jos haluaisin snobbailla, osaisin kyllä luetella joukon elokuvia, jotka välittömästi lennättäisivät minut "taide-elokuvista" yms. pitävien joukkoon. Otan kuitenkin vapauden itselleni pitää mistä pidän. Mutta kiitos, että lähdit keskustelemaan aiheesta.

Shooshänk redemption

Englantilainen potilas on minusta sekava ja pitkästyttävä eikä sitä pelasta edes Ralph Fiennes.

varasto