Minkä takia elät?
Minkä perusteen sinä voit antaa omalle olemassaolollesi maailmassa, jossa parinsadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista että olit enää olemassa? Suvun jatkaminen? Rakkaus? Uskonto?
Eikö ole jo aika myöntää, että olemassaolollamme ei ole mitään merkitystä? Vai pystytkö vain painamaan kysymykset taka-alalle ja jatkaa elämääsi uskoen, että olet onnellinen niin pitkään kun kuulut massojen sekaan ja uskot, että elämä on itseisarvoisesti tärkeää?
Kommentit (32)
Olen ap:n kanssa pitkälle samaa mieltä elämän merkityksellisyydestä. Perusteeksi riittää, että on aivan luonnollista märehtiä menemään hautaan asti. Ei siinä mitään suurempaa tarkoitusta tarvita. Näin ovat kaikki muutkin eläimet koko evoluution ajan toimineet.
Lisäksi voi aina olla hetken merkityksellinen, tekemällä vaikka joku onnelliseksi. Siitä saa hieman mielihyvää. Kaikki merkityksellisyyden kokemukset tapahtuvat nykyhetkessä. Pienet teot ja pienet teot lähiympäristössä voivat tuoda näitä merkityksellisyyden kokemuksia, vaikka niillä nyt ei aurinkoa saadakkaan palamaan ikuisesti.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:25"]
Elän syödäkseni.
[/quote]
Tämä on objektiivisesti parhain vastaus jonka olen ikinä saanut
ap
Koska tyttöni haluaisi, että olen hengissä kun hän on aikuinen:-(
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:24"]
En uskalla kuolla. Pelkään että jään kitumaan tms. Jos tarjottaisiin täydellinen eutanasia Sveitsissä ilmaiseksi niin menisin kyllä.
Elämällä ei ole mitään suurta tarkoitusta. Sen tehtävä on vain toteuttaa itsensä. Jollet löydä mitään rakastettavaa maailmasta niin sitten täällä on turha kupata ikään kuin kuvittelemassa, että huomenna on kaikki paremmin...
[/quote]
Niin, että itsemurha pitäis sitten tehdä? Tottakai tulevaisuus voi tuoda tullessaan jotain rakastettavaa, vaikka tällä hetkellä asiat olisi huonosti. Onneksi olen itse jaksanut uskoa parempaan, ja elämäni onkin muuttunut paljon paremmaksi vuosien takaisesta. Siloin minulla ei ollut elämässäni mitään ilon aihetta.
Maksaakseni veroja että tekin sosiaalipummit saatte leipää pöytää.
koska satuin syntymään. En osaa perustella järjetöntä elämääni mitenkään!
Ja koska en ole kohdannut mitään niin karmivaa ainakaan vielä, että haluaisin kiireesti oman käden kautta pois.
Mutta mitään unelmia tai 5-year-planeja mulla ei elämän varalle ole, en varsinaisesti ole elämäni subjekti, vaan objekti, jolle elämä enemmänkin tapahtuu. Elän koska en muutakaan keksi.
En pyytänyt tulla olevaiseksi, mutta niin vain minut tänne tehtiin. Elän tässä perkeleen pettämien pahojen ihmisten hallitsemassa vääryyksien maailmassa, koska minun täytyy, mutta odotan kuolemaani ja pääsyä parempaan, Jumalan hallitsemaan maailmaan, missä vääryyttä ja pahantekijöitä ei enää ole.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:24"]
En uskalla kuolla. Pelkään että jään kitumaan tms. Jos tarjottaisiin täydellinen eutanasia Sveitsissä ilmaiseksi niin menisin kyllä.
Elämällä ei ole mitään suurta tarkoitusta. Sen tehtävä on vain toteuttaa itsensä. Jollet löydä mitään rakastettavaa maailmasta niin sitten täällä on turha kupata ikään kuin kuvittelemassa, että huomenna on kaikki paremmin...
[/quote]
Niin, että itsemurha pitäis sitten tehdä? Tottakai tulevaisuus voi tuoda tullessaan jotain rakastettavaa, vaikka tällä hetkellä asiat olisi huonosti. Onneksi olen itse jaksanut uskoa parempaan, ja elämäni onkin muuttunut paljon paremmaksi vuosien takaisesta. Siloin minulla ei ollut elämässäni mitään ilon aihetta.
[/quote]
Saa nähdä kauanko jaksat hokea tuota mantraa itsellesi, jos petyt monta kertaa..
Aion tehdä elämästäni muistettavaa. Aijon tehdä aikakapseleita kuparista ja muovista aikakapseleita joihin laitan kuvia minusta, otteita päiväkirjastani, minulle asioitsa, arjesta ja kulttuurisesti merkittäviä asioita. Aion laittaa myös muistitikulla kaikkea satoja kuvia. Av keskusteluja... kaikkea. Piilotan sitten noita minne keksin.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:11"]Minkä perusteen sinä voit antaa omalle olemassaolollesi maailmassa, jossa parinsadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista että olit enää olemassa? Suvun jatkaminen? Rakkaus? Uskonto?
Eikö ole jo aika myöntää, että olemassaolollamme ei ole mitään merkitystä? Vai pystytkö vain painamaan kysymykset taka-alalle ja jatkaa elämääsi uskoen, että olet onnellinen niin pitkään kun kuulut massojen sekaan ja uskot, että elämä on itseisarvoisesti tärkeää?
[/quote][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:11"]Minkä perusteen sinä voit antaa omalle olemassaolollesi maailmassa, jossa parinsadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista että olit enää olemassa? Suvun jatkaminen? Rakkaus? Uskonto?
Eikö ole jo aika myöntää, että olemassaolollamme ei ole mitään merkitystä? Vai pystytkö vain painamaan kysymykset taka-alalle ja jatkaa elämääsi uskoen, että olet onnellinen niin pitkään kun kuulut massojen sekaan ja uskot, että elämä on itseisarvoisesti tärkeää?
[/quote]
Mun mielestä voi myöntää, ettei elämällä ole merkitystä tai ettei elämällä ole itseisarvoa. Aine ja energia nyt vaan on jakaantunut minunkin kehokseni, jonka aivoissa on tietoisuuden kokemus. Miksi sitäkään kieltäisin? Tai sitä, että elämän merkityksellisyys syntyy juuri siitä merkityksellisyyden kokemuksesta, eikä suinkaan siitä, muistetaanko minua sadan vuoden päästä tai jätänkö jonkun jäljen?