Kävelin hitaasti oliivin vihreässä toppatakissa mäntyjen lomitse, satoi lunta. Yksi korstoista tuli vastaan, se isoin ja julmimman näköinen.

Hän oli menossa pysäkille, nro 42 autoa odottamaan. Kun ohitimme toisemme, hän nyökkäsi. En nyökännyt takaisin koska opettajat eivät tee niin. Katseeni kertoi sen, olet oppinut asian. Bussin sähkömoottorit vikisivät hiljaa sen ohittaessa minut, kuulin kuinka se jarrutti pysäkille. Tie pöllysi juuri sataneesta lumesta. Minulla oli kädessäni villaiset tumput ja päässäni villainen myssy. Jatkoin matkaani hitaasti kävellen.