Kiinni vauvassa

Mulla saman ikäinen vauva ja sama homma. En halua olla erossa lapsesta pitkiä aikoja, enkä ole. Lapsikin on kovasti kiinni minussa ja onkin vielä niin pieni, että en ymmärrä miksi minun pitäisi tässä vaiheessa olla erossa vauvasta. Kyllä sitäkin sitten taas ehtii.

Mulla 3 kk ikäinen vauva ja samoin täällä menee. Itku kurkussa olin kokoajan kun kerran jouduin olla tunnin erossa vauvasta. En ole osannutkaan ajatella että olisi erikoista jos on kiinni vauvassa.

On yksilöllistä, että miten haluaa/pystyy olemaan vauvastaan erossa. Voin vannoa, että tuo tunne lievenee ja sinäkin haluat ravintoloihin yms. Mutta nyt nauti vauvasta ja omasta viihtymisestäsi vauvan kanssa. :)

Minulla on nyt kohta vuoden ikäinen lapsi ja muistan tuon samaisen olotilan. Suosittelen kuitenkin harjoittelemaan hieman erossaoloa, vaikka pari tuntia/viikko. Näin myös vauvasi tottuu siihen, että äiti ei ole aina siinä, joten saattaa lieventää tulevaisuudessa eroahdistusta, kun olette ns. kunnolla erossa toisistanne. Lapsen kehityksen kannalta äidin takertuminen ei myöskään ole hyväksi, vaikka tässä ei välttämättä ihan sellaisesta ole kyse.

Huh, en siis ole ainut. En itsekään varmaan olisi ajatellut koko asiaa jollei olisi näitä kavereita, jotka ovat olleet erossa lapsesta monta tuntia.

Ettekö uskalla miehelle antaa lasta ollenkaan. Minun vauva oli 3 kk, kun oli isänsä kanssa sukuloimassa to-su. Jo parin viikon ikäisenä lapsi jäi isän hoitoon, kun lähdin asioille. Kuinka paljon ap olet antanut lasta isälle?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:51"]Ettekö uskalla miehelle antaa lasta ollenkaan. Minun vauva oli 3 kk, kun oli isänsä kanssa sukuloimassa to-su. Jo parin viikon ikäisenä lapsi jäi isän hoitoon, kun lähdin asioille. Kuinka paljon ap olet antanut lasta isälle?
[/quote]
En ole ap mutta en mä kyllä ole väkisin lähtenyt pois kotoa että isä saa rauhassa hoitaa vauvaa eikä isäkään ole sellaista ehdottanut. Toki hoitaa kun minäkin olen kotona. Meillä ei myöskään vauva kelpuuta pulloa joten vaikea olisi tuollaisia muutenkaan järjestää...

Lapsi on isänsä kanssa kun esim käytän koiria ulkona tai käyn yksin kaupassa. Isä on hieman epävarma hoitamisen suhteen, sylittely ja leikki hoituu, mutta kun huuto alkaa niin mies on kädetön. Ollaan puhuttu, että voisi joku ilta yrittää hoitaa tuon viimeisen syötön pullon kanssa ja laittaa nukkumaan. Vauva siis saa aika harvoin pullosta maitoa... Lisäksi vauva ei aina suostu syömään pullosta...

ap

Ei ihme että tulee eroja kun akat omii vauvat ja miehille ei anneta mahdollisuuksia hoitaa.

No meillä tuo meni siihen, etten saanut edes kävellä vauvan ohi kun oli toisen sylissä, itku alkoi heti kun "hoksasi" että äiti meniki tuossa! :D en voinut oikein edes siivota, imuroin vauva sylissä ja söi kiinteitäki huonosti toisten syöttämänä.
Että tulevaisuutta ajatellen, kannattaa jo vähä harjotella erossa olemista..

Niin ja 11 jatkaa; on edelleenkin huomionkipeä ja seuraa vessaa lukuunottamatta joka paikkaan..

Ei ole epänormaalia, enemmän se ihmetyttäisi jos ei kiinnostaisi olla oman vauvan kanssa. Rakastat selvästi lastasi, onnekas vauva. Voihan sitä lasta isäkin hoitaa samalla, vaikka äitikin olisi aina kotona lähellä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:59"]Ei ihme että tulee eroja kun akat omii vauvat ja miehille ei anneta mahdollisuuksia hoitaa.
[/quote]

Harva mies haluaa hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin äiti.

Lapseni on 4v eikä päiväkotia lukuunottamatta ole ollut muualla hoidossa. En käy missään, niin ei ole tarvetta ollut ikinä. Yh olen.

Kyllä se on ihan luonnollista, että äiti ja vauva ovat symbioosissa ja koko ajan yhdessä niin kauan kuin imetys jatkuu tai ensimmäisen vuoden ajan. Ei tuosta kannata ottaa paineita, eikä ainakaan alkaa väkisin ottamaan etäisyyttä vauvasta. Ihan varmasti ehdit myöhemmin tekemään asioita ilman lasta ja ihan takuuvarmasti lapsi siihen tottuu, vaikket nyt alkaisi sitä siihen totuttaa. Ei vauvoja tarvitse pieninä alkaa totuttamaan eroon äidistä, päinvastoin. Vauvalla on turvallinen olo, kun voi luottaa että olet aina lähellä.

Ei kuulosta lainkaan huonolta! Itse mietin että taidan olla hirviö kun jätin viikon ikäisen vauvan kolmeksi tunniksi isälleen ilman mitään tunnontuskia...

On rikkaus, että meitä äitejä on niin moneen junaan. On yhtä monta tapaa kasvattaa lapsi kuin on äitejäkin.

Itse tein heti alussa selväksi itselleni että isä on ihan yhtä tasavertainen kasvattaja ja hoitaja. Yksin tätä lasta en halunnut. Molemmat ihan yhtä uuden äärellä, molempien pitää joka tapauksessa oppia vanhemmuuteen omalla tavallaan. Ja oon pitänyt sitäkin tärkeänä, että lapsi tottuu siihen, että molemmat hoitaa omalla tavallaan, ja molempien tapa on oikea, vaikka oliskin erilaiset keskenään. Olen luottanut mieheen ja hän on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi - myös lapselle.

Pidin alusta saakka myös erittäin tärkeänä sitä, että annan aikaa itselleni. Pidän kiinni harrastuksistani vaikka olen äiti. Se antaa mulle energiaa hoitaa lasta. Ja isillä omat harrastukset tietty, ja sitten meidän yhteiset aktiviteetit.

Juu meillä on ollu vähän samanlaista. Pulloa ei oo tarcjottu ku esikoiselle. Muiden kanssa oon ollu alkuun pois vaan sen yhden syöttövälin, aluksi siis esim 30min ja kun syötöt ennustettavampia niin sen 2-3 tuntia. Sitten kun on kiinteitä jo kunnolla mukana voi olla 4-6 tuntiakin pois. Eikä vauva oo siitä moksiskaan. 

Jatka ihmeessä noita lyhyitä poissaoloja niin isä ja vauva tottuvat toisiinsa. Kun vauva on noinkin iso jo niin varmasti on tyynnyteltävissä muutenkin kuin tissillä jossei nälkä oo. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:09"]

Kyllä se on ihan luonnollista, että äiti ja vauva ovat symbioosissa ja koko ajan yhdessä niin kauan kuin imetys jatkuu tai ensimmäisen vuoden ajan. Ei tuosta kannata ottaa paineita, eikä ainakaan alkaa väkisin ottamaan etäisyyttä vauvasta. Ihan varmasti ehdit myöhemmin tekemään asioita ilman lasta ja ihan takuuvarmasti lapsi siihen tottuu, vaikket nyt alkaisi sitä siihen totuttaa. Ei vauvoja tarvitse pieninä alkaa totuttamaan eroon äidistä, päinvastoin. Vauvalla on turvallinen olo, kun voi luottaa että olet aina lähellä.

[/quote]

Ahh, ihana kuulla. Järki ja tunteet sanoo, että tässä mun kuuluu olla pienen vauvan kanssa tiiviisti. Tosiaan kun lapsi kasvaa ja tulee itsenäisemmäksi on irtiotto varmasti helpompaa ja luonnollisempaa :)

En jaksanut lukea koko ketjua mutta onko siis kyseessä ensimmäinen lapsi. En olisi yhtään huolissani. Lapsesi on vielä sen ikäinen, että voisit vaikka kokoaja pitää häntä ihoasi vasten, ihan luonteva paikka vauvalle. Itselleni oli esikoisen kohdalla hyvin ristiriitaista se, että vauva oli itsessä niin kiinni. Toisella lapselleni osasin luontevammin ihan alusta lähtien antaa läheisyyttä. Kuopusta mies on hoitanut paljon vähemmän ja silti hän on aina jäänyt paljon esikoista helpommin isänsä hoitoon kun on ollut tarve kuin esikoinen, jota mies hoiti paljon alusta asti. Toki tähän vaikuttaa luonne, tempperamentti yms. mutta itse uskon, että myös sillä on jotain tekemistä, että lapsi on saanut paljon turvaa varhaiskuukausina minulta. Nyt hän on puolitoista vuotta, tosi reipas ja rohkea ja vieläkin haluan aina illalla lapsen iltaunille mennessä olla kotona.  Äitinä on tärkeää tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, noin pientä ei missään nimessä tarvitse väkisin itsenäistää vaan lapsi jätetään hoitoon vanhemma omasta tarpeesta, ei lapsen!