++++Marraskuisten keskiviikko+++

eilen sitten ne lakmuspaperit värjäytyivät ihan sinisiksi. appiukko joka oli remppaamassa alakertaa vei mut sitten taysiin ja mies tuli sinne vastaan. oltiin käyrillä ja pikana päästiin lääkärillekin. ja ei se ei olltu lapsivettä. prom-testi näytii negatiivista ja ultrassakin näkyi kalvorakko pullotelemassa nätisti paikoillaan.



lääkäri sanoi että lakmus on kyllä yleensä ihan hyvä kertomaan tuosta lapsivedestä ja katseli hänkin sineksi mennetitä papereita. mutta tällä kertaa homman nimi mitä ilmeisimmin oli sitten se, että värjäytyminen johtui jostain ph-epätasapainosta alapäässä. normaalisti valkovuoto ei sitä värjää ja ainut selitys on sitten joko veri tai sekoileva ph. eli minä ainakin voin niillä papereilla heittää vesilintua.



lääkäri sanoi vielä että mulla näyttäs sitä vettäkin olevan reilusti- arvioi että toista litraa olis. ylhäältä tihkuminen on kai aika harvinaista ja tolla vesimäärällä luulis tulevan ja paljon.



eli kaikki ok ja kotona ollaan. :-) mutta voi että säikäytti!



viimeyön sitten nuorimmainen huuteli ja itkeskeli- ilmeisesti hampaita tulossa. on aika väsynyt olo.



mitäs se alia eilen sanoi- tuntuuko että olis lähtö lähellä?



mom rv31+5

Oi miten ihanalta tuntui nähdä momentti aloittamassa ketjua :))))))



Mie taas vein tytöt hoitoon ja nautin rauhallisen aamiaisen, jos vaikka kohta jatkais sitä papan joululahjan tekoa. Koira katselee murheellisena, kun ei saa aamupalaa - tietäis vaan, et on vehkeet lähdössä ;) (julma oon...)



Yö meni hyvin, ei taaskaan tarvinnut herätä (kaksi kertaa olen raskausaikana herännyt kesken yön) ja neidot heräs muutaman minuutin ennen miun herätystä, joten hekin olivat " helppoja" aamukavereita.....



Nyt muille vuoroa ja hyvät päivän jatkot!



--Mirpa ja masukki--

Kylläpä oli kiva lukea heti aamusta MOMENTIN kuulumiset. Illalla tippa linssissä jo ajattelin, että nytkö se eka marraskuinen syntyy... Mutta ehdottomasti parempi näin!

Toivottavasti ALIANKIN supparit on laantuneet.



Eilen kävin neuvolassa ja siellä kaikki hyvin. RR satasen luokkaa, painoa tullut se reilu pari kiloa ( kohta painan niin paljon, etten oo ennen painanutkaan ) ja pissa puhdas. Sf-mitta hienot 32 cm. Syke oli 130-140, kunhan ensin sai vauvan kiinni. Makaa kyljellään pää lähtökuopissa, peppu oikeassa kyljessä ja jalat tuolla vasemmalla.



Kahden viikon päästä normaali terkkari ja kolmen viikon päästä lääkäri. Mä olen heinäkuussa viimeksi käynyt lääkärillä ihan näytillä asti ( kerran puhelimessa ja kerran housut jalassa tässä välissä ) ja koko ajan kuitenkin suppaillut. Kivuttomia tulee päivittäin aina liikkuessa ja kipeitä silloin tällöin.



Mutta nyt noille alastomille tyypeille kuteet puettavaksi ja voishan tuota itsekin tän yöpuvun vaihtaa jo pois. Lähdetään perhekahvilaan kavereita moikkaamaan!



Effica, V 5v2kk, P 2V10kk ja Pyry-Aapeli 33+0

Olipas momentti tosiaan mukava nähdä sinut aloittelemassa vielä tätäkin aamua seuranamme :) Toivottavasti saadaan vielä monta aamua nauttia seurastasi :)



Omaa napaa...



Viime yö meni ihmeellisesti supistellen, heräsin monta kertaa (putosin laskuista kuinka monta) kesken unien olotilaani. Aamulla oli sitten sanottava miehelle että vie esikoisen kerhoon, että minä sitten haen mutta nyt on saatava hieman levätä. Supistelut sitten loppuivat kuin seinään heti heräämisen jälkeen. Tiedä sitten mitä tuo oli...

Tänään onkin sitten 8v. yhteiseloa takana. Jonkin sortin vuosipäivä siis :)

Eipä me olla koskaan noita vuosipäiviä juhlittu...

Ei kai oikein osata :)

Ultraan olisi enää vain viikko aikaa...



Nyt suihkuun! Jos mä sitten heräisin tästä " koomasta" ...



Swehina rv 31+3

Onpa täällä ollut kriittisiä tilanteita - huh! En ole itse kiireiltäni pariin päivään kuulumisia ehtinyt lukea. Hyvä kuitenkin, että kaikki on Momentilla vielä ok :)



Itse täällä sairaslomailen - en tosin raskauden vaan flunssan takia. Viikon päästä maanantaina on neuvola, jossa ajattelin pyytää sairaslomaa loppuviikoille ennen äippäloman alkua. En millään jaksaisi enää raahata itseäni ja tavaroitani töihin ja organisoida työjuttuja! Viikon kyllä kestää, mutta ei enempää!



Vauva on vilkastunut viime viikon aikana ihan kamalasti. Epäilen välillä, että tulee pihalle tuolta nahan läpi :) Mahanahka on jo venytyksestä ihan sinipunainen. saa nähdä, miten venyy loppua kohden!



Nyt menen takaisin sänkyyn sairastamaan!



Allu 31+3

Kyllä oli taas pojan (6v) kanssa hankala aamu,oli koulussa tullut jotain juttuja nyt ollut sitten kotona eilen ja tänään niin päättikin karata koulutaxin perään t.paita ja housut päällä vieläpä ilman kenkiä.

Onneksi oli mies siinä vaiheessa vielä kotona ja haki pojan,muuten kai juoksis edelleen puolipukeissa taxia jahdaten.

No nyt poika onneksi anopilla ettei mun tartte kokoaikaa pelätä että milloin taas karkaa.

Omaan mahaan kuuluu ihan hyvää ja ruoka ei maistu sitten tippaakaan...

No onneksi ei tartte itseäni pakottaa syömäänkään...



Mitäs muilla viimeisin painoarvio masukilla???



Mulla jo nyt rv 30+1 oli arvio 1,800kg...

Joten isoa odotan.

Mutta nyt vuoro taas muille!

Nyt rv 30+2

Eilen oli lääkärineuvola, jossa lääkäri kyseli tuntemuksiani sairasloman jatkon suhteen. Sanoin suoraan, että en usko minusta enää olevan töihin menijäksi tämän valtaisan väsymyksen vuoksi ja kuitenkin kun supisteluherkkyyttä on. Turhaan käyn näyttäytymässä muutamana päivänä, kun tiedän varmasti, että illat sitten taas kärvistelen kipujen kanssa. Lääkäri oli samoilla linjoilla kanssani ja lohdutti, että enää 5 vk äitiysloman alkuun ja se on lyhyt aika tässä elämän juoksussa.



Kyllä huomaa selkeästi, että kuluttavampaa tämä 3:nnen odotus on näin yli kolmikymppisenä. Suon nyt itselleni rauhan hoidella itseni kuntoon synnytystä ja uutta tulokasta varten.



Mukava kuulla Momentin paluusta takaisin kotiin!



Joululahja asiat ovat kanssa olleet mielessäni, kummilapsiakin kun on melkein 10 + omat ja sisarusten tenavat, joille tavattu ostaa joululahjat vaikka eivät kaikki kummilapsia olisikaan. Pitää tässä ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä kauppakierrokselle mietiskelemään lahjavaihtoehtoja.



Me ei tosiaan olla kysytty lapsen sukupuolta etukäteen, niin huomaa, että mietiskeltyä tuleekin aina, että onkohan se sittenkin tyttö, kun supistelut tuntuvat myös selkäpuolella niinkuin toisessa tyttöraskaudessani. Mutta myös se, että painattaa niin alas häpyliitokseen ja vauva " koprii" niin alas alapäähän, kuten poikaraskaudessani. Meillä kun on kumpanenkin, poika että tyttö. Sitten kun en enää muista noita sydänääni juttuja: tässä raskaudessa sydän lyönyt vauvalla siinä 140-145 kieppeillä ja neuvolakorteissa ei aikaisemmilla ole merkittynä heidän sydämen lyöntejään. Miten teillä muilla olikaan nuo sydänäänet tytöillä että pojilla?? Lääkäri kyllä meinannut, että niillä ei ole merkitystä asian suhteen, mutta " vanhan kansan ihmiset" uskoivat niihin...



Mukavaa päivän jatkoa,



travel 29+4

Huh,kun pelästyin eilen illalla lukiessani pinoo,mut onnex Momentilla väärä hälytys=)! Ja toivottavasti Aliakin on vielä kotosalla oottamassa lisä-viikkoja=)!



RUSINA26 kyseli joulusta ym... Mullahan on laskettu aika kans marraskuun lopulla (24.11) ja oon miettiny pääni puhki noitten lahjojen suhteen. Eka oli tarkotus,että vietetään joulu meillä koko lähisuvun (n.10hlöä) kanssa ensimmäistä kertaa,mutta päädyttiin miehen kans siihen,että mennään vielä tänä vuonna mun mummulaan kuten aina ennenkin ja sitten ens vuonna kutsutaan kaikki meille ku vauva on sillon jo isompi.

Joululahjoja aattelin ruveta ostelen jo tässä pikkuhiljaa,kun jos kuitenkin menee yliaikasex,ni onhan se vähän pakko. Ja mies ei ymmärrä kuitenkaan niitten päälle mitään=)!



VAAVAA kyselit reissaamisesta ihan pikkusen kanssa. Meillä on edessä tosiaan jouluna sitte eka reissu vauvan kanssa hiukan pidemmälle,ku mennään sinne mummulaan ja mun äitelle (n.100km:n säteellä) kyläilemään. Kokemusta pikkusen kanssa reissaamisesta ei oo,mutta ainakin koitetaan " onneemme" =)!



Muuten kuuluu suht rauhallista,en oo tosin ehtiny tänne kirjotella kun oon viihtynyt ihan mahdottoman paljon pihalla kun vielä voidaan nauttia auringosta. Masukki jaksaa potkia kamalasti,onnex öisin ymmärtää sentään nukkua=)! Juttelin eilen yhen kaverini kanssa ja tajusin ihan aikuisten oikeesti,että sitä saattaa olla äiti jo reilun parin kuukauden päästä=)! Menee vaan niin kamalan nopeesti toi aika,justhan mä tein sen positiivisen testin...



Mutta aurinkoista päivän jatkoa=)!



tiitiäinen78 ja " nestori" 29+5

KOmmentoitavat jutut pitäis laittaa itelle johonkin paperille ensi, että muistaa sit mitä piti kirjottaa tänne ;)



Sydänäänistä eka travelille: niinhän sitä sanotaan, että pojalla rauhallisemmat äänet, ku tytöllä. Meillä olikin kahden ekan aikana niin. Tytöllä kokoajan melkein 160, pojalla korkeintaan 140. Nyt tällä tulevalla on ollut kokoajan tiheät, viimeksikin vielä 150 luokkaa. Siksi aluksi olinkin varma, että tyttö tulee. Rakenneultrassa kuitenkin jo selvisi melko tarkasti, että poikahan se on. Että se siitä teoriasta meillä...



mirpa: Piti kysyä sulta, että missä vaiheessa te ootte kissoja hankkinu? ONko ollut siis eka lapset, vai kissat? Ja tuliko kisut yhtäaikaa? Meillä on lapsilla kova kissakuume, mutta musta tuntuu, että ihan pienen vauvan kanssa se olis hankalaa. AInakin kun kiva olis tietty ottaa ihan pentu. Missähän vaiheessa sitten olis helpompaa? Tietty riippuu kissasta ja vauvasta, miten paljon toisiaan kiinnostaa. Ollaan luvattu, että sitten kun vauva kasvaa. Vanhemmat lapsethan meillä jo 7 ja 4. Ja mitäs sitten siihen sanot, kannattaako niitä tosiaan ottaa suosista kaksi? Itellä ei oo ollut koskaan kissaa, koiria kyllä. Koiria en missään nimessä ottaisi kahta kerralla, mutta miten on kissan kohdalla? Leimautuuko ne enemmän toisiinsa ja jää etäiseksi ihmisille? Seuraahan niistä olis toisilleen, mut jos ottais ensin yhden ja noin vuoden kuluttua vaikka toisen? Olikos teillä muuten rotukissoja vai maatiaisia?



Mulla on ollut pitlä pätkä hyvin nukuttuja öitä. Jos ei herää mihinkään muuhun, ei tarvi edes pissalle. Nyt oon taas parina yönä herännyt neljän aikoihin ja viime yönäkin puhisin niin, että mieskin säpsähti hereille. Mulla tulee sellasia ikäviä vihlaisuja, pistoksen omaisia kipukohtauksia just ns umpparin kohdalle. Yritä siitä sitten vaihtaa kylkeä, saatika nousta ylös. Pitääpä mainita tänään lääkärille. OOn menossa hakemaan sitä saikkulappua loppuajalle. Tuskin tutkii tänään muuta,kun viime viikolla just olin. Verenpaine varmaan kontrolloidaan vielä,mutta ei se kotimittarilla ainakaan koholla oo ollu.



Sitten vielä pienen kanssa kulkemisesta. Meillä oli siskon häät, kun tyttö oli 8 vk. Tavalliset kauppareissut oon aina tehnyt normaalisti. En mitenkään ertyisesti välttele menemisiä, mutta maalaisjärki tässäkin. Ihan ei tulis mieleen lähteä viikon ikäsen kanssa lintsille tai muuhun vastaavaan paikkaa, minne voi mennä myöhemminkin...



Vastustuskykyhän niillä on hyvä. Mun serkun vauva säästyi taudilta, kun koko muu perhe taisteli vatsataudissa...



Mies soitti, että nyt lähdetään hakemaan meitin uutta autoa!!!! Toivottavasti ei jäänyt hirveesti kirjotusvirheitä, en ehdi nyt tarkistaa ;)



Bubbles 32+4

Tänään tasan 30 viikkoa, JIBBIII!!



Olen 3 päivän vapaalla, tosin aikamoisessa flunssassa. Pelkään, että tulee keuhkoputkentulehdus tai poskiontelontulehdus tai kurjimmassa tapauksessa otsaontelontulehdus. Nämä kaikki on käyty joskus läpi ja niistä selviää yhdellä tai kahdella lääkekuurilla. Nyt otan höyryä kokoajan ja niistän onteloita tyhjäksi. Vauva on varmaan ihmeissään kun äiti kokoajan päästelee kummia töräyksiä ;-)



Vein tytön tarhaan vaikka itse vetelehdin kotosalla. Olen jo silittänyt pikkuruiset puhtaat valkoiset vaatteet kaappiin ja kone pesee tällä hetkellä kirjavia, jotka silitän sitten huomenna kaappiin. Toi silityshomma jää kyllä sitten kun vauva tulee kotiin. Silitän tietenkin jotkut juhlatamineet tai jotkut tosi ryppyiset vaatteet.



Menen päikkäreille, että jaksan sitten hakea tytön ja olla hänen kanssaan kahden koko illan. Mies lähtee mökille saunomaan, mutta tulee kyllä yöksi kotiin hiukan myöhemmällä.



Perjantaina on neuvola. Ajattelin kysyä neuvolatädiltä hänen mielipidettään pitäisikö minun jäädä sairaslomalle. Työhöni kuuluu tosi paljon kävelemistä ja portaiden nousemista ja se on pääasiassa väsyttävää iltatyötä (22 asti), paitsi viikonloppuisin teen myös aamuvuoroja. Yövuorot jätin jo keväällä, koska väsymys aiheutti rytmihäiriöitä vaikka on niitä ollut nytkin. Lyhytkin kävelymatka tai pelkkä seisoskelu alkaa ikävän tuntuisesti puristella mahaa ja pulssi hakkaa jatkuvasti satasta. Lisäksi verikokeista löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta joka väsyttää ihan sairaasti, saan siihen onneksi lääkityksen. Haluaisin olla töissä mammaloman alkamiseen saakka, viihdyn siellä, mutta... En nyt varmaan itse osaa vetää tälle omalle jaksamiselle rajoja. Kyllähän ihminen jaksaa ihan mitä vaan, mutta ei kai ole tarkoitus vetää itseään ihan piippuun. Yritän aina hoitaa kaiken niin mallikkaasti ja vaadin itseltäni tosi paljon. Voi ei mikä vuodatus tähän loppuun. Lukekoon ken jaksaa!

Mukavaa päivää kaikille murusille! Nyt päikkäreille!

Naksis tasan 30

Olipa kiva lukea, että kaikki olikin Momentilla ihan hyvin! Mikäs on Alian tilanne? Tilanne tuntui hieman huolestuttavalta...? Niin kuin eilen lääkäri minulle sanoi, että heti vain äitipolille jos siltä tuntuu, ei mitään soittoja sinne etukäteen, sanovat kuitenkin, että odottele kotona nyt vain...kun menee paikalle, on pakko tutkia, eikä kuulemma tarvitse välittää, jos saisi vaikka miten huonon vastaanoton sinne mennessään.



Ihanaa kun vauva on kääntynyt raivotarjontaan pää alaspäin. Se kamala poikittaiseen asentoon liittyvä kipu on helpottanut. Suolikin on alkanut toimimaan, kiitos Duphalac-satsien, jota olen juonut pari pussia aamuisin sekamehun sekaan liotettuna. Viime yönkin nukuin herämäättä kertaakaan pissalle. Ei ollut aamulla yhtään kankea olokaan. Muutamana yönä olen joutunut käymään parikin kertaa pissalla ja se on todella tuntunut koko olemuksessa aamulla ja päivän aikana. Toissayönä heräilin lisäksi tuijottamaan kelloa kahden tunnin välein.



Vauvalle pitäisi alkaa hankkimaan vaatteita. Minulla piti olla hirveät määrät vauvanvaatteita, mutta olenkin antanut lähestulkoon kaikki pois. No, eipä tuo haittaa, pääsenpähän shoppailemaan :-).



Tänään on lasten harrastuspäivä. Iltapäivästä loppuu taas tunnit kesken, mutta ei se mitään. Täytyy laittaa ruoka tavallista myöhemmin tai sitten syömme pikaisesti jotakin lämmitettyä kun tulemme kotiin.



Eilen illalla kävin allekirjoittamassa työsopimuksenkin. Menin ihan tarkoituksella myöhään illalla, ettei tarvitse jäädä juttusille kenenkään kanssa. En voi sietää ison vatsani ihmettelyjä ja sen koskettelua. Tuntuu kuin vauvavatsani olisi kaikkien omaisuutta. Välillä meinaa mennä ihan hermo kun anoppikin taputtelee sitä ja vieläpä melkoisen voimakkaasti...



Auts, vauva punkee nyt ihan tosissaan tuolla alhaalla. Yrittää varmaan takaisin poikkitilaan. Inhottavan tuntuista kun sen kädet ottavat lantion luista vauhtia. Supisteleekin taas. Minullakin supistukset tuntuvat alavatsan/selän alueella sellaisena menkkakipumaisena jomotuksena. Sitten on toki niitä kivuttomiakin supistuksia. Tuntuu kuin henki salpautuisi ja vatsan ympärille tulee sellainen pusertava vanne.



Syke tällä meidän kolmosella on ollut koko ajan 150-160 luokkaa...ja ultran mukaanhan meille olisi tyttö tulossa. Omat fiilikset ovat ihan alusta saakka sanoneet tulokkaan olevan tyttö. Olen tiennyt tarkalleen jo kahden aiemmankin lapsen odotusaikana kumpi on tulossa ja vaistoni on osunut oikeaan molemmilla kerroilla. En tiedä mistä tuo vahva tunne syntyy, se vain on.



Tänään olisi Sokoksella asiakasomistajapäivät...sen mielessäni kummittelevan vanhan roosan värisen toppapuvun saisi nyt 15% alennuksella...ostaisin heti, ellei mies toppuuttelisi.



Nyt pitää lopetella ja alkaa pikku hiljaa siivoamaan täällä.



Kanelisokeri 30+4

Ekaksikin, lisää päiviä Momentille ja muille joilla synnytys jo enteilee.



Itsellä 29+0 meneillään. Jännästi alkanut kevyesti vihloa tuonne vasemmalle puolelle nivuseen, liitoskipuja kai. Ekalta ei sellaisia ollut, tokalta vasta ihan loppuajasta, nyt näyttää siis tulevan aiemmin. Muutenkin välillä tuntuu että pissalla käydessä pää olisi ihan alhaalla, ainakin pissa tulee välillä " huonosti" ja on jonkinlaista painontunnetta alapäässä. Voihan se olla että pää vain painaa virtsarakkoa ja virtsateitä. Varmaan kuitenkin raivotarjonnassa koskapa yhtäaikaa tuntuu kummassakin nivusessa/alavatsan sivuilla räpellystä. Mulla on kai sen mallinen kroppa että lapsi asettuu aika aikaisin pää alaspäin vaikka tilaa olisikin, en ole tähän mennessä tehnyt mitään isoja lapsia, kolmikiloisia ovat olleet. En sitten tiedä johtuuko siitä ettei mua ole potkittu kohdusta käsin esim kylkiluihin kuten monesti kuulee, vai onkohan mulla jotenkin pitkänmallinen keskivartalo? Aika vilkas kaveri on täräyttelemään, saapa nähdä kumpi tulee nyt pojan ja tytön jälkeen - sykkeet ovat olleet yli 150. Ensin oli poikaolo ja nyt ollut tyttöolo, otapa siitä selvää:).

Oli pakko tulla vielä kommentoimaan kissoista...



Meillähän on ollut kaksi kissaa silloin kun lapset olivat pieniä. Ihan maatiaisia olivat molemmat. Uros ja naaras, joilla ikäeroa noin 4v. Meidän narttu ei koskaan hyväksynyt sitä urosta ja kissat tappelivat ihan jatkuvalla syötöllä, mikä tietenkin rassasi hermoja ihan kympillä.



Itseäni ärsytti suunnattomasti se, että jouduin lasten lisäksi hoitamaan yksin ne kaksi kissaakin. Joka paikka oli ihan sotkussa, sillä kahdesta kissasta lähtee kaksin verroin karvaa ja pissalaatikkokin likastuu niin, että sitä pitää siivota useammin kuin yhden kissan kanssa. Meillä vielä sotkut oikein tehostuivat, kun nuorempi kissa kyttäsi vanhempaa kun se kävi asioillaan, eikä polo saanut tehtyä niitä kunnolla. Kakka sitten lenteli pitkin vessan seiniä kun se ryntäsi paniikissa laatikolta, ettei nuorempi kissa tule päälle.



Mieltäni varjosti myös, että entäs jos lapsetkin ovat allergisia kissoille? Mieheni oli erittäin allerginen, muttei välittänyt suuremmin siitä, että oma nenä oli koko ajan tukossa. Tulihan pojalle sitten voimakas kissa-allergia kolmen vuoden altistuksen jälkeen (kissa on tutkitusti voimakkain allergeeni, mitä maailmasta löytyy) ja sittemmin astma ja vasta astman puhjettua luovuimme kissoista, sillä mies ei aiemmin taipunut ajatukseen luopumisesta.



Toinen kissa jouduttiin lopettamaan jo ennen astmadiagnoosia, sillä se alkoi mielenosoituksena kivasta kissakaveristaan pissimään mm vaunuihin sekä sotkemaan ulosteellaan joka paikkaa. Narttumme oli lopetettaessa 8v. Uros sai uuden kodin maalta vuotta myöhemmin ja sillä on mielestäni ihan hyvä elämä nyt.



Kannattaa miettiä, miten paljon sietää pienten lasten kanssa vielä eläinten sotkuja, pissalaatikkokin pitää siivota parin kolmen päivän välein. Kissoilla on lisäksi suunnaton mieltymys pienten vauvojen päällä nukkumiseen. Yllätin meidän nartun varmaan miljoona kertaa tuppaamasta niihin vaunuihin kuopuksen kanssa ja sitten kun pääsy evättiin, se meni ja pissi niihin salaa.



Joskus ei vain arki eläinten kanssa toimi, vaikka miten paljon yrittäisi. Miettikää tarkkaan koko kissa-ajatusta ;-) Joka tapauksessa, suosittelen, että jos meinaatte ottaa kaksi kissaa, kannattaa ne ottaa ehdottomasti samasta pentueesta, ettei käy niin kuin meille...



Meillä muuten loppui koko perheen sairastelu kissoista luopumisen jälkeen, eli taisimme olla jollakin tasolla kaikki niille jotenkin yliherkkiä. En ole mikään eläinten vihaaja, päinvastoin, rakastan eläimiä yli kaiken. Mielestäni ne eivät vain sovi kerrostaloon, se nyt on koettu jo käytännössä ja voin sanoa, että ei koskaan enää... ;-)



Kanelisokeri

Ensinnäkin terkkuja Momentille ja toivottavasti myös Alialle! Me TUSKIN päästään samaan aikaan TAYSin synnärille vaikka minulla laskettu aika onkin hiukan aiemmin :D



Sunnuntaina kävimme miehen kanssa nopeasti rämpimässä tonttimme lähimetsässä ja sen jälkeen onkin ollut uskomattoman kipeä alavatsan-/häpyluun seutu. Kipu ei tunnu helpottavan ja tuntuu pahimmalta kun yrittää kävellä tai ylipäänsä jännittää lihaksia. Olen kehitellyt sellaista teoriaa että jos siellä olisi kohdun kiinnikkeet revähtäneet tai jotain... Olen siis ollut levossa, enkä ole harrastanut mitään liikuntaa pariin kuukauteen. Nyt sattuu niin pirusti ja häpyluu on painellessakin ihan kipiä :( Noh, kai se tästä ohi menee, jos jollakin on kokemusta vastaavasta niin minua saa valistaa!



Taidan tässä jatkaa lepäilyä, jotain hyvää tekis TAAS mieli :P



the-masu ja pikkuakka 32+6

Meillä oli 2 marsua silloin kun esikoinen syntyi, kun esikoinen oli n. 4kk otettiin sekarotuinen koiran pentu (vaavi oli niin helppo) ;)



Viime kesänä sit hankittiin kaksi kissaa (maatiaiset) tuhoamaan myyrät - asuttiin silloin maalla, ja kissat oli paljon ulkona. Kissat on saman poikueen narttu ja uros, leikattiin ne n. 7kuisina, ettei tarvi kytätä ekaa uroksen kiimaa. Kun ostettiin tää talo kaupungista, mietittiin mitä tehtäis kissojen kanssa, onneksemme entiseltä luokkakaverilta löytyi rivitalon pihalta käyttämätön (tai varastona oleva) kissoilleen tehty ulkohäkki, se sitten hankittiin meille ja siellä ovat päivät. Talvella toki tulevat olemaan enemmän sisällä, kun ulko-ovet ovat kiinni, mut liikuntaa ne saa siellä häkissä, kun touhuavat keskenään....



Kissoille hankittiin myös sellainen vessa, jonka saa päivittäis-tyhjennettyä pyöräyttämällä ympäri, eli ei juurikaan tarvi koskea likaisiin osiin -tarpeet menee kaukaloon, jonka saa vedettyä pois ja tyhjennettyä.



Onhan nuo kisulit vieläkin aika pentuja, mut meillä on kodinhoitohuone, jossa saavat rauhoittua ja yönsä nukkua. Meillä ainakin onnistunut näin hyvin, tosin nuorempi neidoista oli jo kuitenkin puolitoista, kun kisut tuli..... Kisujen karvoista- meillä tietysti karvaa muutenkin, kun koirakin on, mut hommasin kesällä, kun karvanlähtö oli kovimmillaan, sellaisen kumisen kintaan, sillä lähtee hyvin karva - lähtee myös mein kangassohvastakin, jos joskus siitä vaikea saada pois.



Meillä neidot, varsinkin nuorempi aina aamulla alkaa inttämään, et saako kissat ottaa jo pois kodinhoitohuoneesta, kun haluis syliin jne. KOvasti hoitavat muutoinkin tätä mein eläinkatrasta.... Kipeitä ollaan oltu todella vähän, muutamat flunssat, ei juurikaan muuta....



Tottahan noista kaikisti eläimistä aina oma vaivansa on, mut ei niitä ilmankaan enää osais olla...



Toivottavasti tää yhtään auttoi :)



--Mirpa, joka lähtee harjaamaan hampaat, et voi mennä hampilääkäriin --

Minunkin nimeni saa lisätä siihen listaan, joka oli ihan älyttömän helpottunut nähdessään Momentin aloittaman päiväpinon!! Toivotaan, että Alia tulee vielä tänään ilmoittautumaan pikkuiset pojat masussaan.



Minäkin sain eilen ne ekat OIKEASTI kipeät supparit. Onhan ne tähänkin asti vähän tuntuneet, siis että olo on ollut tukala. Mutta onneksi niitä tuli vain 2 ja sitten loppui :) Ja tuntuivat vain mahassa, esikoiselta nuo " mahasupparit" ei saaneet mitään aikaan vaan synnytys käynnistyi vasta " selkäsuppareilla" , mulla siis synnytyssupistukset tuntui vain selässä.



Turvotuksista, onko muilla vielä kovasti sitä vaivaa? Mulla on ollut jo monta viikkoa, mutta koko ajan vain pahenee... Nyt kun eilen koitin kihla- ja vihkisormuksia sormeen niin menivät enää tuohon nivelen yläpuolelle. Viime viikolla sentään vielä sain väkisellä runtattua ne sormeen ja saippuan kanssa pois... Koko ajan kihelmöi sormia ja jalkoja, sukkia en voi pitää ollenkaan puristuksen takia, tai no jos kengät on pakko laittaa jalkaan niin sitten yritän sukatkin laittaa. Ananasta oon yrittänyt syödä, olisko jollain jotain muuta (mielellään toimivaa ;)) vinkkiä, millä turvotuksia saisi vähennettyä?



Painoarvioista, mulla ei ole tästä vauvasta tehty vielä minkään sortin painoarviota, ei siis edes neuvolassa käsikopelolla. Esikoista odottaessa neuvolatäti tykkäsi mittailla mahaa ja koittaa vauvaa ja laskeskella arviota, silloin olinkin joka neuvolakäynnillä arviota rikkaampi. Näkyy olevan tasan tältä samalta päivältä rv 33+3 ollut neuvolantätin arvio 2,9kg ja varmaan aika osuva oli, poitsu oli siis syntyessään 4,7kg. 31+6 tehtiin esikoisesta ultralla arvio, joka antoi tulokseksi 2,1kg. Että tällaisia arvioita on tehty aikanaan isosta vauvasta :)



Sykkeet tällä nykyisellä masuasukilla on koko ajan olleet 165-150, välillä vähän korkeammatkin. Esikoisesta oli matalammat ja oli poika... Tiedä sitten, olisko meille pieni tyttönen tulossa?



Mutta eipä nyt muuta :)



Marrastoive rv 33+3 ja toinen iso tulossa, jos yhtään omiin tunteisiin saapi luottaa :)

kiitos kissaviesteistä... Meillähän on tällä hetkellä kaksi marsua, hamsteri ja kani. Joten tiedän kyllä mitä eläinten hoito on ;) Ei oo meilläkään koskaan paljon sairasteltu ja koiria on ollut myös, kun lapset olleet pieniä. Kissa on kuitenkin mulle sen verran vieras eläin, että haluan miettiä tarkkaan sen hankintaa. Odotellaan siis vähintään vielä vuosi!

Moi vaan kaikille!

Olen aina välillä lueskellut pinoja mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa.

Mulla on neljäs raskaus ja viikkoja on takana 30+3.

Muut lapset ovat 11-v, 8-v ja 3-v.

Olen ollut jo elokuusta asti saikulla kun on ollut supistuksia vähän väliä. Nyt on jo melko hankalaa tuo kävelykin. Viimeks olin tosi kipeä selästäni. Samanlaisia tuntemuksia on ollutkin aika monella. Maha on valtava ja vielä pitäis jaksaa marraskuulle.

Onko muilla ollut suonenvetoa? Mulla alkoi viime yönä, täytyy varmaan etsiä se vanha tukisukka jostain. Toinen jalka on jo suonikohjuja täynnä edellisestä raskaudesta.

Mutta nostan teille hattua kun jaksatte aina kirjoitella kuulumisia, luen niitä vaikken aina itse jaksaisikaan kirjoittaa. Tai mistä sen tietää jos liikunta menee ihan onnettomaksi niin istun koneella koko päivän.



p.s Terkkuja ainakin toivvoo vauvaa ja kanelisokerille, lasketut ajatkin oli Taus:ssa melko lähekkäin. Ties vaikka oltais naapureita.



Hyväää jatkoa kaikille odotamiseen!

Kuulosti hyvin tutulle tuo sinun kirjoituksesi töissä jaksamisesta. Itselläni oli sama homma, eli mielellään käyn töissä ja vaadin itseltäni paljon ja yritän parhaani. On vaikea vetää rajaa, missä vaiheessa menee liian rankaksi. Kävin jo alkusyksystä lääkärillä kertomassa supistuksista, mutta lääkärin kanta oli se, että niistä ei ole mitään haittaa, vaan ne kuuluvat kohdun normaalitoimintaan. En sitten tietenkään osannut " valittaa" tai vaatia sairaslomaa, vaikka supistukset haittasivat työntekoa.

Viime viikkoina iskiaskivut ja supistukset edelleen vaikuttivat työhöni jo siinä määrin, että aloin tuntea huonoa omaatuntoa, kun en pystynyt työssäni siihen, mihin olisin halunnut ja itseltäni vaatinut. Se alkoi sitten jo stressata henkisestikin. Ja opetustyössä kun olen, niin kyse ei ole vain itsestäni, vaan lapsista, joiden takia työtä teen, ja nyt en enää kyennyt täysipainoisesti työhöni, vaan piti aina tehdä kompromisseja.

Eilen tosiaan sitten kävin eri lääkärillä (mulla vaihtui neuvola), ja hänelle ei juurikaan tarvinnut selitellä, kun hän itse ehdotti sairaslomaa loppuajaksi.



Minun neuvo olisi, että kuuntele itseäsi ja kehoasi, ja pyydä sairaslomaa hyvällä omallautunnolla, jos sille tuntuu. Mulle on moni sanonutkin, että työn takia ei kannata riskeerata omaa tai vauvan terveyttä.



timaja 30+6

Meillä oli 90-luvulla kun ensimmäiset lapset saimme 2 kissaa, leikattuja poikakissoja, rodultaan norjalaisia metsäkissoja. Olivat poikien syntyessä 3-5 vuotiaita. Mitään ongelmia kissojen ja lasten kanssa ei ollut, ymmärsivät nopeasti että vauvan sänkyyn tai vaunuihin ei saa mennä. Kumpikin pojista nukkui usein kuitenkin myös meidän sängyssä päiväunia päiväpeitteen päällä ja usein siinä oli kissa vieressä makaamassa, eikä kumpikaan häirinnyt toista. Kun vauvalle syötti puuroa tms oli kissa usein keittiön pöydällä " kerjäämässä" ja lapsi hihkui riemusta ja suu aukeni aina sukkelaan. Samaten ryömimään opittiin kissan perässä. En varmaan muiden ihmisten muihin kissoihin olisi tällä lailla luottanut, mutta nämä meidän norjalaiset kissamme olivat todella helliä ja varovaisia, meillä aikuisillakaan ei ollut koskaan naarmuja kädessä niinkuin kissanomistajilla usein ihan pelkästä kissan leikistä.



Vauvan koosta.... Työkavereitten ja puolituttujen jatkuva päivittely siitä miten valtava mahani on ja " oletko varma että siellä on vain yksi" ja " oletko varma että laskettu aika on vasta marraskuussa" saa minut itsenikin vähitellen uskomaan että tämä on jotenkin liian iso... SF-mitta kyllä kasvaa ihan samoilla käyrillä kuin poikien raskauksissa, pojat olleet 4 kg ja 4.2 kg. Olen miettinyt pitäisikö mennä lähempänä loppua yksityiselle ultra-painoarvioon, mutta onko niistä nyt mitään hyötyä, olen kuullut niiden heittävän todella paljon. Esikoisesta kävin yliaikaiskontrolleissa äitipolilla ja siellä ultralla mitattiin painoksi 3.7 ja seuraavana päivänä syntyi 4.2 kg vauva....



Mari 31+5