Olenko lopulta ns herkkä narsisti?

Teen jatkuvasti itsereflektiota ja en kyllä ole tyytyväinen ajatuksien lopputulokseen. Listaan ensin asiat jotka viittavat narsismiin.

Olen usein kateellinen muille, voin myöskin olla pitkävihainen ja passiivis aggressiivinen. Saatan fantasioida suurista saavutuksista ja salaa toivoa, että muut ihannoivat tekojani. Olen saanut kuulla, että olen herkkä ja huomautan asioista muissa, josta muut eivät ole huomauttaneet. Esimerkisi, jos koen jonkun henkilön töykeäksi. Saatan myös piikitellä käyttämällä ihmisen vanhoja sanomisia häntä vastaan. Olen ajoittain ollut myös äärimmäisen katkera ihminen.

Sitten asiat jotka viittavat pakko-oireiseen häiriöön tai muihin asioihin. Käyn päivittäin tuntien ajan mielessäni läpi asioita joita ole sanonut tai tehnyt muille. Aikasemmin hain paljon varmistelua muilta, mitä tämäkin varmaan osittain on. Koen muiden tunteet vahvasti, jos joku on vihainen, surullinen jne. Saatan tuntea suurta katumusta, jos huomaan jälkeenpäin olleeni kusipäinen jollekin ihmisille. Esimeriksi työkaverilleni, jonka epäilen vaihtaneen työpaikkaa syyllistävän käytökseni takia, puhuimme myös vapaa-ajalla, ja se meni lopulta päin helvettiä. Kun takerruin sanoihin ja uhriuduin. Muita havaintoja on, että olen pahimmillaan silloin kun olen nukkunut huonosti ja stressiä on enemmän. Jostain syystä myös koffeiini lisää impulsivisuutta ja silloin erityisesti voi jokin yksittäinen ihminen ärsyttää. Olen huomannut, että ihmisuhteet toimivat parhaiten, jos olen sopivassa määrässä tekemisessä heidän kanssaan ja en viestittele niin paljon.

Kiitos, jos jaksat analysoida tilanteen.