Olenko lopulta ns herkkä narsisti?

Mitä tarkoitat sillä että haet vähemmän varmistelua?

Siellä tavalla, että aikasemmin käytin usein sitä sovellusta, jossa voi kysyä tuntemattomilta asioita. Olin myös syyllistävä siellä. Usein kuitenkin tilanne meni niin, että päähän tulee joku ajatus, että olen esimerkiksi Narsisti, pedofiili, työpaikkakiusaaja tai jokin muu ns paha ihminen. Sit alan analysoimaan menneitä tilanteita ja kysyin tuntemattomilta tuomiota. Sitten sain hetken mielenrauhan ennen kuin sama rumba alkoi alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo suuren katumuksen tunteminen käytöksestäsi muita kohtaan ei kyllä sovi kuvaan.

Tuon takia tulee mieleen esim estynyt/avoidant.

Ei tule, ollenkaan.

Covert narcissism ja avoidant on toisissa asioissa lähellä toisiaan, toisissa ei ollenkaan.

Kyllä, mutta mikä muu tuossa ap:n kuvailussa viittasi estyneeseen persoonallisuuteen, kuin ehkä tuo katuvaisuus? Ei mikään.

No esim tuo tuntien vatvominen päivässä että pitääkö ihmiset hänestä ja miten keskustelut memi. Se on yksi avoidantin piirre että on vaikea olla ihmisten kanssa tekemisissä jollei ole varma että he suhtautuvat hyväksyvästi. Mutta samaa mieltä olen että tässä on vähän sitä sun tätä piirrettä.

Eihän hän tarkalleen ottaen kai sitä vatvo, pitävätkö ihmiset hänestä. Yleiskuvaksi ei kyllä tule estyneisyys ja välttely ollenkaan, jos hän kerran huomauttelee, jankkaa, kinastelee... Estynyt on yleensä äärimmäisen arka ja epävarma.

Nyt esimerkiksi osaan suhtautua rauhallisesti vastauksiin joita tulee ja miettiä niitä läpi. Pahimmaan kierteen aikana olisin aloittanut hirvittävän vastataistelun, jos olisin kokenut jonkun vastauksen epämiellyttävänä, varsinkin jos olisin juonut useamman kupin kahvia. Kuulostaa kyllä hölmöltä, mutta sellainen havainto on tullut omasta käytöksestä vuosien varrelta.

Kuulostais kyllä vähän epävakaalta. Ja ehdottomasti jonkin sortin ocd kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo suuren katumuksen tunteminen käytöksestäsi muita kohtaan ei kyllä sovi kuvaan.

Tuon takia tulee mieleen esim estynyt/avoidant.

Ei tule, ollenkaan.

Covert narcissism ja avoidant on toisissa asioissa lähellä toisiaan, toisissa ei ollenkaan.

Kyllä, mutta mikä muu tuossa ap:n kuvailussa viittasi estyneeseen persoonallisuuteen, kuin ehkä tuo katuvaisuus? Ei mikään.

No esim tuo tuntien vatvominen päivässä että pitääkö ihmiset hänestä ja miten keskustelut memi. Se on yksi avoidantin piirre että on vaikea olla ihmisten kanssa tekemisissä jollei ole varma että he suhtautuvat hyväksyvästi. Mutta samaa mieltä olen että tässä on vähän sitä sun tätä piirrettä.

Eihän hän tarkalleen ottaen kai sitä vatvo, pitävätkö ihmiset hänestä. Yleiskuvaksi ei kyllä tule estyneisyys ja välttely ollenkaan, jos hän kerran huomauttelee, jankkaa, kinastelee... Estynyt on yleensä äärimmäisen arka ja epävarma.

Ei ole aina. Eikä välttämättä kärsi edes sosiaalisesta fobiasta. Moni tietysti on äärimmäisen arka ja kärsii sosiaalisesta fobiasta. Mut estynyt pyörii sen ympärillä että mitä muut hänestä ajattelee ja kokee syyllisyyttä ihan kaikesta.

Vatvomisella on kaksi ääripäätä. Välillä ajattelen olevani parempi ihminen ja joku Jeesus maan päällä ja välillä taas koen että olen pahempi ihminen kuin muut.

Kun käsittääkseni narsisti on sitä mieltä että on uhri, aina. Sekä gradioosi että piilonarsisti. Mutta ap vatvoo sitä että onko työkaveri jättänyt työnsä hänen takia ja onko hän nyt narsisti vai mikä.

Yhdyn aloittajaan, kuin olisin itse kirjoittanut tekstin. Minulla samanlaiset oireet ja käytökset. Kärsin näistä itse.

Pahimmat puoleni tulee siis esiin läheisten ihmisten kanssa sekä juuri kun kirjoittelin silloin siinä sovelluksessa. Töissä minua pidetään tunnollisena ja kilttinä, mutta myöskin vetäytyvänä ja ajoittain synkkänä. Mutta sehän tässä onkin, että piilonarsistit usein voivat ulkoisesti vaikuttaa kilteiltä ja uhrautuvilta.

Jos nyt otetaan jokin todella typerä esimerkki jonka kirjoitin silloin työkaverille niin muistan " Tuntuu siltä, että halusit tutustua minuun vain, jotta saisit kertoa mitä mt-ongelmia minulla on" kun oli ollut muutaman päivän tauko. olemme molemmat hoitoalalla.

Vielä voisin lisätä, että uhriutavan väittelyn tunnustan lapsuudessa ja nuoruudessa äidin käytöksessä. Eli syytetään toista osapuolta ja tehdään ihan ihme johtopäätöksiä. Rasittavaa seurata sivusta. Vaikka toivoisin suhdetta, niin parempi olla ilman jos käyttäytyisin tuolla tavalla usein toista kohtaan.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tulevat tuosta mieleen. Narsisti todella ajattelee vian olevan aina muissa. Olet ilmeisesti vielä nuori, epävakaa hyötyy merkittävästi psykoterapiasta ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi parantua kokonaan. Kannattaa hakeutua psykoterapiaan. 

Mistä syyllistät muita?

Narsisti tuskin olet, koska mietit sitä, mitä vikaa itsessäsi voisi olla etkä vain syyttele ja tuomitse muita. Minulle tuli mieleen Aspergerin oireyhtymä, johon usein liittyy pakkoajatuksia/-toimintoja, vaikeutta tunteiden käsittelyssä ja hallinnassa sekä asioihin ja tilanteisiin kiinni jäämistä, mikä näkyy mm. ylenpalttisena vatvomisena tai taipumuksena jäädä jankkaamaan, jos ei ymmärrä jotain asiaa ja pitää sitä epäloogisena. Varsinkin naispuoliset as-henkilöt on usein ensin diagnosoitu epävakaaksi tai epäluuloiseksi persoonallisuudeksi tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsiväksi.

En jaksanut lukea aloitusromaaniasi kuin sieltä täältä, mutta oothan sinä aikamoinen mikkihiiri.

Joka jaksaa analysoida itseään kuin preparoisi rottaa lääkiksen kurssilla ja vielä kirjoittaa tästä minä, minä, minä tutkimuksensa tuloksesta aloituksen palstalle, on pahemman luokan kyylä kuin ankkalinnan suurin toisten asioihin sekaantuva wannabesikaniska.

Olen jatkanut aiheen miettimistä. Olen jälkeenpäin miettinyt miksi ylireagoin kun kirjoittelin työkaverin kanssa ja otin asiat niin usein kritiikkinä. Käytös oli kyllä ihan kuin herkän narsistin käsikirjasta. Silloin tapasimme jo yhdessä analysoida hänen kanssaan miksi ylireagoin tunteiden vallassa. Vieläkin saatan välillä tuntea ärsytystä kun mietin henkilöä ja toisaalta taas tunnen syyllisyyttä kun mietin, miten päin helvettiä tilanne lopulta meni, koska kritisoin häntä selän takana ja tiedustelin muilta olenko ylireagoinut. Muutenkin tuntuu, että usein elämässä otan ulkopuolisilta  apua miettimään, miksi käyttäydyn jossain tilanteessa kuten teen. Kuten nytkin. Aikasemmin siinä sovelluksessa. Nyt viimeaikoina olen lukenut tuntikausia päivässä artikkeleita herkästä narsismista ja olenko se minä. Eli jatkuvasti on jokin pelko, jota mietin ja ajatukset pyörii itsessäni aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun käsittääkseni narsisti on sitä mieltä että on uhri, aina. Sekä gradioosi että piilonarsisti. Mutta ap vatvoo sitä että onko työkaveri jättänyt työnsä hänen takia ja onko hän nyt narsisti vai mikä.

Läheisriippuvainen reppana korkeintaan on ap:n "diagnoosi".  Jos olisi narsisti olisi hommannut tyypille potkut ja tuhonnut maineen niin että se ei ikinä saa enää töitä mistään samalta alalta. Sen jälkeen juhlinut asiaan ja etsinyt uuden tuhottavan.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti tuskin olet, koska mietit sitä, mitä vikaa itsessäsi voisi olla etkä vain syyttele ja tuomitse muita. Minulle tuli mieleen Aspergerin oireyhtymä, johon usein liittyy pakkoajatuksia/-toimintoja, vaikeutta tunteiden käsittelyssä ja hallinnassa sekä asioihin ja tilanteisiin kiinni jäämistä, mikä näkyy mm. ylenpalttisena vatvomisena tai taipumuksena jäädä jankkaamaan, jos ei ymmärrä jotain asiaa ja pitää sitä epäloogisena. Varsinkin naispuoliset as-henkilöt on usein ensin diagnosoitu epävakaaksi tai epäluuloiseksi persoonallisuudeksi tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsiväksi.

Olin tulossa kirjoittamaan samaa, mutta lisään, että Aspergeriin kuuluu paljon muutakin. Tuon vatvomisen ja jankkaamisen maailmanmestereita he kyllä ovat. Ja auta armias jos suuttuvat tosissaan. Kaunan määrä on loputon.

Ei yksi dg sulje toista pois. Ihan hyvin saattaa ihminen olla sekä narsistinen että pakkomielteinen. 

Tuota kofeiinijuttua miettisin enemmän, koska tiedän muutamakin ihan mielisairaan jotka väittävät että oireet johtuvat siitä että he ovat kofeiinille yliherkkiä, ja kun eivät käytä kofeiinia, niin ovat terveitä. Heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun käsittääkseni narsisti on sitä mieltä että on uhri, aina. Sekä gradioosi että piilonarsisti. Mutta ap vatvoo sitä että onko työkaveri jättänyt työnsä hänen takia ja onko hän nyt narsisti vai mikä.

Läheisriippuvainen reppana korkeintaan on ap:n "diagnoosi".  Jos olisi narsisti olisi hommannut tyypille potkut ja tuhonnut maineen niin että se ei ikinä saa enää töitä mistään samalta alalta. Sen jälkeen juhlinut asiaan ja etsinyt uuden tuhottavan.

Kun sain kuulla, että hän vaihtaa työpaikkaa niin tuli ahdistava tunne, mutta olihan se mahdollista, että se johtui taas itsekeskeisestä ajattelusta, että ei ole kykenyt olemaan hyvä ihminen ja reagointi oli myös panikoiva. Ehdotin työkaverille, että minä lopetan, jotta hän voisi jatkaa. Hän ei myöntänyt, että syy lopettamiseen oli minun käytös, mutta minulla on vahva epäilys. Muutenkin tunnistan, että olen kavereitakin kohtaan ollut ajoittain vittumainen. Juuri nyt tuntuu siltä, että menee parhaiten  kun näen ihmisiä sopivasti, nukun hyvin ja yritän ajatella asioita muiden näkökulmasta. Sekä tietysti se tärkein, että puhuisi psykiatrin kanssa, mutta se tuntuu vaikealta.